Romanisuvut on aika isoja, joten ei kai voi sanoa, että kokonaisia noin ajattelevia sukuja olisi. Mutta on vanhempia, jotka opettaa lapsilleen, että menneet on menneitä ja että ketään ei tarvi pitää sopimattomana. Tämähän onkin sinänsä hyvä, harmi vaan että näissä asioissa ei voi edetä yksin, vaan toisenkin osapuolen pitää olla asioista samaa mieltä ettei tule asioita. Kyllä näitä riitoja on paljon, hyvin vanhoistakin asioista.
Lautasta ei tietenkään voi laskea lattialle. Sehän on tavara, josta syödään, joten se on pidettävä puhtaana. Tai jos lautasen sitten laskee lattialle, niin sitä ei saisi enää sieltä pois nostaa. Käsilaukun voi myös laskea lattialle, mutta sitten on pidettävä huoli siitä, ettei sama käsilaukku loju pöydällä tms. puhtaassa paikassa jonne se ei enää lattialla makaamisen jälkeen kuulu...
Kyllä sanoisin, että asteikolla 1-10, tuon tavan kanssa ollaan edelleen kympissä, tosin tuo "päällekkäin" asuminen ei tule kysymykseen silloinkaan, vaikka ylhäällä sekä alhaalla asuvat olisivat keskenään samanikäisiä. Tällainen asuminen onnistuisi ainoastaan siinä tapauksessa, mikäli tuo alakerrassa asuva osapuoli ei eläisi (enää) romanielämää... ja tietysti, jos ylhäällä asuvat olisivat jo hyvin vanhoja, eikä heidän luonaan nuorempia kävisi, asian voisi _periaatteessa_ ajatella käyvän laatuun.
Mies voi tietysti siivota kotia, mutta perinteinen käsitys on se, että siivoaminen ja kotityöt on naisten hommia. Mun mies kyllä siivoilee ja tekee paljon muutakin joka periaatteessa kuuluisi pelkästään minulle, mutta näistä emme puhu muille mustalaisille. Sama monessa muussakin taloudessa. Mielletään noloksi, jos mies joutuu tekemään näitä kotihommia, kun kerran on akka talossa. Eri asia silloin, jos mies on yksineläjä, vaikka monella saattaakin käydä joku sukulainen tai sukulaisen vaimo siivoilemassa.
En tiedä yhtään, montako yliopistokoulutuksen suorittanutta romania Suomessa on. Sanoisin kuitenkin, että vähän, ja että varmasti moni elää enimmäkseen valtakulttuurin mukaan. Ei koulutus ole huono asia, vaikka ilkeät kielet voisivatkin nimitellä kovin korkean koulutuksen itselleen hankkinutta "kaajeenmoiseksi" eli valkolaismaiseksi (jonka taas moni kokee alentavan omaa mustalaisuuttaan).
Suhtautuminen vaihtelee. Moni on heidän puolellaan, yksi tietämäni mies koettaa sitkeästi ajaa Romanian romanien asioita ja saada enemmänkin ihmisiä omalle kannalleen, jotta heidän asioita saataisiin jollain konstilla eteenpäin. Itse en tiedä, mitä ajattelisin; mietityttää, käy sääliksi.
Suurelta osin pyritään siihen, että lapsi olisi onnellinen ja rakastettu. Kun lapsi kasvaa, oppii hän tietysti sitten toimimaan romanitapojen mukaan, vanhempien kunnioittamisen oppiminen on ihan ykkösjuttu - kuten sanottu, siihenhän meidän kulttuuri aika pitkälti perustuu. Itse haluan, että lapset sisäistää romanikulttuurin ja osaavat sen mukaan myös toimia, mutta haluan myös opettaa lapsilleni muutakin kuin mustalaisuutta, sillä kulttuuri ei saa todellakaan mennä kaiken edelle eikä elämässä pärjää pelkän romanikulttuurin voimin.