"Haluan lapsia, ehkä sitten joskus" - Jätänkö miehen suosiolla?

Olen varmasti hankala nainen, mutta minua aina häiritsee tämän tyypisissä aloituksissa missä keskustelu on käyty: aamiaispöydässä, päivälenkillä, telkkarin ääressä eli onko toiselle esitetty kysymys, mihin hän ei saa valmistautua rauhassa? Vaikka aihetta on käsitelty aiemminkin se ei tarkoita, että mies olisi sitä ottanut vakavasti juuri siksi kun ap ei itsekään laita painoa keskustelun ajankohdalle ja siitä vaan lonkalta ryhtyy neuvottelemaan isoista päätöksistä. TÄytyy sanoa, että jos töelämässä olisi yhtä kurja asenne neuvottelukumppania kohtaan ei täällä olisi edes ammattiliitot saaneet mitään aikaiseksi saati avioliittolaki nytkähtänyt edes ajatuksena liikkeelle.

Koska asia on tärkeä ja akuutti ap:lle pitää asiansa esittää selvästi ja katsoa sopiva ajankohta. MInusta on maailman ärsyttävinsä yleensäkin naisissa, että yhtäkkiä aletaan vatvomaan jotakin tunnejuttua tai talon ostoa kesken kaiken. Yleensä siinä ei ole yhtään mietitty kiinnostaako juttu minua juuri nyt ja pystynkö keksittymäänkään kunnolla. Tästä asiasta on monet niskan nakkelut katseltu ja olen pikku hiljaa tajunnut, että minullakin on oikeus sanoa ei kaikenlaisille avautujille. Joten pyydän, että kun haukutte miestä, niin otatte ylipäätään huomioon ihmiset, jotka pitävät selkeydestä, perusteluista ja siitä, että kunnioitetaan myös toisen oapuolen keskusteluhalukkuutta. Minä voi keskustella mistä vain, mutta on tosi kiva kun toinen haluaa ottaa huomioon myös minun tapani käsitellä niitä.

 

Toisaalta jos miehen jätät niin tulee sulla aika kiire myös etsiä uusi mies ja tehdä sen kanssa lapsia.

 

minun mieheni on ollut aina samanlainen isojen päätösten lykkääjä. olimme 4 vuotta naimisissa, ja aina välillä puhuttiin lapsista. mies aina sanoi että sitten ja sitten, vuoden päästä tjsp. kerran sitten ilmoitin että kuukauden kuluttua lopetan pillerit, osta kortsuja jos siltä tuntuu. mies taisi tosiaan miettiä asiaa, jätti kortsut ostamatta ja saimme lapsen. mies ihastui lapseen heti ensisilmäyksellä, poika on hänelle tärkein maailmassa.

meni muutama vuosi. sitten puhuttiin toisesta lapsesta. ei ihan vielä, oli miehen vastaus vuodesta toiseen. vihdoin päästiin asiasta yksimielisyyteen, ehkäisy jätettiin mutta lasta ei kuulunutkaan. pari vuotta meni yrittäessä ja hoidoissa, kunnes tärppäsi. nyt raskaus on loppumetreillä, ja mies selvästi jo odottaa uutta tulokasta hän vain tarvitsee vähän avitusta isoihin päätöksiin. harmittaa vain että ikäeroa tulee lapsille 8 vuotta. tosin kaikki ei mene elämässä kuten suunnittelee, mutta asiat olisivaty hoituneet nopeammin jos ei olisi aina vuosien jahkailua.

 

[QUOTE="Vieras";28507435]Ette sitten keskustelleet tästä asiasta ennen yhteen muuttoa?[/QUOTE]

No toki keskustelimme. Yhdessä on asuttu jo jokseenkin kauan, vaikka avioliittovuosia vasta kahdeksan takana. Alusta saakka on ollut selvää, että "myöhemmin" tehdään lapsia. Tarkemmin ei olla asiasta puhuttu, koska se ei ole ollut ajankohtainen.

Nyt tosin asia on ollut pinnalla jo jonkin aikaa ja luulen ettei tää muuksi tästä muutu. Etsin tuossa tosiaan faktaa naisten hedelmällisyydestä ja esitin tietoni miehelle, joka tuumasi kuitenkin, että "Onhan adoptio ja ainahan on ne keinohedelmöityksetkin." Minä ilmoitin lähteväni kävelemään, koska katkeruus tulee estämään miehen kanssa jatkamisen - jos miehestä tuntuu ettei lapsia halua.

Nyt mies sitten miettii asiaa. Sanoin että kertoo kuitenkin rehellisen mielipiteensä, koska jos ei mies lapsia halua niin eihän se väärin ole. Silloin minä vain jatkan elämääni toisin.

 

Keskustelkaa asiasta vakavasti, niin että molemmat saavat sanoa oman mielipiteensä asiasta. Ja sen pohjalta sitten teet päätöksesi. Minä henk koht en olisi voinut odottaa vuosia tietämättömänä tuollaisen asian kanssa. Siis että haluaako se toinen ylipäätään lapsia. Meillä oli nämä asiat selviä kyllä jo hyvin varhaisessa vaiheessa seurustelua.

 

No toki keskustelimme. Yhdessä on asuttu jo jokseenkin kauan, vaikka avioliittovuosia vasta kahdeksan takana. Alusta saakka on ollut selvää, että "myöhemmin" tehdään lapsia. Tarkemmin ei olla asiasta puhuttu, koska se ei ole ollut ajankohtainen.

Nyt tosin asia on ollut pinnalla jo jonkin aikaa ja luulen ettei tää muuksi tästä muutu. Etsin tuossa tosiaan faktaa naisten hedelmällisyydestä ja esitin tietoni miehelle, joka tuumasi kuitenkin, että "Onhan adoptio ja ainahan on ne keinohedelmöityksetkin." Minä ilmoitin lähteväni kävelemään, koska katkeruus tulee estämään miehen kanssa jatkamisen - jos miehestä tuntuu ettei lapsia halua.

Nyt mies sitten miettii asiaa. Sanoin että kertoo kuitenkin rehellisen mielipiteensä, koska jos ei mies lapsia halua niin eihän se väärin ole. Silloin minä vain jatkan elämääni toisin.

"Avioliittovuosia vasta kahdeksan takana." VASTA? Minusta outoa että ette ole tarkemmin puhuneet. Mitä sitten olette tehneet kahdeksan vuotta?
"Tarkemmin ei olla asiasta puhuttu, koska se ei ole ollut ajankohtainen."
Eikö muka lapsentekeminen ole kolmekymppiselle ajankohtainen?? Kyllähän jokainen aikuinen nainen tietää miten se hedelmällisyys muuttuu. Itse olet nyt 34 ja vasta nyt herännyt puhumaan asiasta. Ei voi pelkästään miestä tässä tapauksessa syyttää, kyllä olet itse ollut ihmeen sokea teidän liitossanne. Minä olisin selvittänyt tuollaisen asian ensimmäisenä vuotena naimisiinmentäessä, tai itse asiassa ennen naimisiin menoa.

 

[QUOTE="vieras";28507661]Minä itse annoin omalle miehelle takarajan jos ei ole valmis lapseen minä lähden toisin kävi mieheni halusi pitää minut ja suostui lapseen nyt meillä kaksi lasta en voisi olla onnellisempi.Tää voi kuulostaa jonkun mielestä uhkailulta mutta mä olisin lähteny oikeesti ei voi olla varma toisen tunteista rakastaako sua oikeesti vai onko suhde vain väliaikaista.Voimia[/QUOTE]

Mitä rakastamisella ja suhteen kestävyydellä on tekemistä lastenteon halun kanssa? Jotkut haluaa lapsia, jotkut ei. Eikä ole sukupuolikysymys. Tottakai pitää olla samoilla linjoilla molempien tässä asiassa. Mutta lastenteko ei tarkoita että olis sitoutunut kumppaniin (ikävä kyllä) eikä tekemättömyys sitoumattomuutta.

 

Jos oikeisti tykkäät lapsista ja haluat niitä elämääsi eikä syy ole vain se biologinen kello tai mitä muut ihmiset ajattelee niin sitten voit jatkaa yrittämistä saada mieskin mukaan ajatukseen. Olemme samassa tilanteessa mutta toisin päin ja riidat menee vain pahempaan päin koska miehen työkaverit ja sukulaiset puhuvat asiasta kun omasta päätöksestään ja meidän on kuulemma pakko saada se lapsi kun muut ehdottaa niin. ?kääkin kuulemma kertyy. Mutta voin neuvvoa sen verran että tämmöisestä pakottamisesta ei ole hyötyä. Mies ei ole kertaakaan yrittänyt saada minua mukaan ajatukseensa millään hyvällä.

Minun mielestäni miehelläsi voi olla vaikka minkä laisia epävarmuuksia ja pelkoja asiasta. Jos yrittäisit jutella ja auttaa häntä etkä vain pelottelisi biologisella kellolla. Mun tilanteessa ainakin mun mielipide vois muuttua jos saisin tarpeeksi tukea omalta mieheltä. En ainakaan halua saada lapsia siksi että miehen sukulaisilla ei ole muuta puheenaihetta tai sitten mua vaan pelotellaan jollain näkymättömällä biologisella kellolla.

 

Joko asia on selvinnyt. Mitä miehesi päätti? Tuleeko lapsia vai ero? Itse olen samassa tilanteessa ja pohdin omia päätöksiäni. Haluasin kuulla kuinka sinun tilanteesi päättyi?