Halu jouluna auttaa lähimmäistään ja sosiaalipornoilu

[Mörköäiti]

Oikeille köyhille ne on. Eikä tässä nyt kyse ole mistään telkkaristra tai pleikkarista vaan siitä että on ihmisiä jotka käyttäävät toisia hyväksi.

Niinpäniin, aika moni asia voi olla köyhille luksusta. Muuttuuko ihminen köyhästä rikkaaksi siis, jos saa tai ostaa pleikkarin? Entä, jos saa tai ostaa jonkun merkkivaatteen? trendilelun? Tai muuten kalliin lelun?

Entä, jos sattuu saamaan sen pleikkarin jouluapuna joltain hyväsydämiseltä lähimmäiseltä - mites sitten ensi vuonna, jos on edelleen huono rahatilanne? Pitäisikö pleikkari myydä, jotta voi ostaa sillä rahalla uuden joululahjan? Mietin vaan sitä, mitähän pleikkarin lahjoittaja tuumaa nähdessään lahjansa huutiksessa - tulee varmaan kirjoittamaan tänne, miten oli taas kusetettu lahjoittamaan tavaraa myyntiin.

 

[Lispetti]

Ei kai pelikonsoli tai telkkari mitään ylellisyyksiä ole?

On ne sellaiselle jotka eivät niitä omista.

 

[Inanna]

Eiköhän tää ketju oo mun osalta taputeltu.

Perinteinen palstaperjantai kun näppikset käy kuumana.

Oikeasti, hyvää joulumieltä kaikille, ja antakaa apua jos rahkeet riittää.
Ja uskaltakaa myös pyytää sitä

Älkääkä polttako pleikkareitanne!

 

[Lispetti]

Eiköhän tää ketju oo mun osalta taputeltu.

Perinteinen palstaperjantai kun näppikset käy kuumana.

Oikeasti, hyvää joulumieltä kaikille, ja antakaa apua jos rahkeet riittää.
Ja uskaltakaa myös pyytää sitä

Älkääkä polttako pleikkareitanne!

Kävi kyllä mielessä yks päivä kun lapset soti siitä, että kuka kuka saa pelata.:kieh:

 

[Ei vaan]

Ei vaan lapselle annettaisiin viesti, että joskus elämässä on luovuttava tilapäisesti jostain: nim. Asuimme kolmen lapsen sekä kanssa 50 m2, johon muutimme 128 m2. Myimme, panttasimme ja lahjoitimme kaiken ylimääräisen pois. Meni kaikki muut sormukset panttii paitsi kihla, vihkisormus ja isoäidiltä saadut.
Ihan fiksuja ja ajattelevia lapsia noista kasvoi. Ymmärtävät rahan arvon ja sen mitä uhrauksia joskus sen eteen pitää tehdä.
Nyt vuositulot on, no sanotaan, että mun ei tarvitse miettiä jos jotain haluan ostaa tai lähteä matkalle ja löytyy mökit sun muut.
Mutta mitä mä teen, ostan arkeja aletuotteita, lelut kierrätettynä, ulkopuvut kierrätettynä. Miksi tuhlaisin 200 euroa haalariin, joka on vkon päästä samannäköinen kuin käytetty.

Ihmisille vaikeinta on luopua. Ajatellaan aina, että se on lopullista. Pitäisi ajatella, että "tulemme kyllä saamaan ne mitä tarvitsemme" taulu tv ja pleikka ei ole elämän perusedellytys. Mielestäni ruoka-apua tarvitsevan tulee ensin miettiä mitä voisi myydä ym.. Sekä mikä tärkeintä, miten korjata tilanteen.

P.s ei meillä ole lapsilla pleikkaa tai muitakaan pelikonsoleja.

 

[Mörköäiti]

On ne sellaiselle jotka eivät niitä omista.

Ei minullakaan pleikkaria ole. Ei monta muutakaan asiaa, mutta en silti pidä niitä ylellisyyksinä vain siksi, ettei itselläni ole niitä.

 

[Lispetti]

[video=youtube_share;FV82Zvc6LsY]http://youtu.be/FV82Zvc6LsY[/video]

 

[Lispetti]

Ei minullakaan pleikkaria ole. Ei monta muutakaan asiaa, mutta en silti pidä niitä ylellisyyksinä vain siksi, ettei itselläni ole niitä.

Äläpäs saivartele siinä, tiedät mitä tarkoitan.:kiss:

Pleikkari on ylellisyys hänelle, joka sellaisen haluaisi, mutta ei ole sitä varaa ostaa.

 

[Mörköäiti]

Ei vaan lapselle annettaisiin viesti, että joskus elämässä on luovuttava tilapäisesti jostain: nim. Asuimme kolmen lapsen sekä kanssa 50 m2, johon muutimme 128 m2. Myimme, panttasimme ja lahjoitimme kaiken ylimääräisen pois. Meni kaikki muut sormukset panttii paitsi kihla, vihkisormus ja isoäidiltä saadut.
Ihan fiksuja ja ajattelevia lapsia noista kasvoi. Ymmärtävät rahan arvon ja sen mitä uhrauksia joskus sen eteen pitää tehdä.
Nyt vuositulot on, no sanotaan, että mun ei tarvitse miettiä jos jotain haluan ostaa tai lähteä matkalle ja löytyy mökit sun muut.
Mutta mitä mä teen, ostan arkeja aletuotteita, lelut kierrätettynä, ulkopuvut kierrätettynä. Miksi tuhlaisin 200 euroa haalariin, joka on vkon päästä samannäköinen kuin käytetty.

Ihmisille vaikeinta on luopua. Ajatellaan aina, että se on lopullista. Pitäisi ajatella, että "tulemme kyllä saamaan ne mitä tarvitsemme" taulu tv ja pleikka ei ole elämän perusedellytys. Mielestäni ruoka-apua tarvitsevan tulee ensin miettiä mitä voisi myydä ym.. Sekä mikä tärkeintä, miten korjata tilanteen.

P.s ei meillä ole lapsilla pleikkaa tai muitakaan pelikonsoleja.

Mihin se myyminen sitten pitäisi lopettaa? Kaikenhan voi myydä. Voi nukkua patjoilla lattialla, voi vaikka juoda suoraan maitopurkista. Unilelustakin voi saada 0,50 euroa ja monihan kehuskelee syövänsä sillä jo yhden aterian päivässä! (siis kun palstalla on niitä, jotka ruokkivat parilla eurolla koko perheen päivässä.)

Tosin eipä käytetystä tavarasta ihan kauheasti rahaa saa. En tiedä, mitä pleikka voisi käytettynä maksaa, mutta jos sillä saa vaikka muutaman päivän ruuat, onko se teistä tosiaan järkevä tapa toimia? Pitääkö lapsille opettaa kaikki ikävimmän mahdollisen kautta? Enpä tiedä, mitä se pohjimmiltaan opettaa lapsille, jos kaikki kivat lahjat otetaan jo hetken kuluttua pois, koska "on hyvä oppia luopumaan". Kuulostaa aika sadistiselta.