UniQuePopPy ja suski90 halusitte kuulla minun (meidän) tarinan..
tässä se nyt on "tiivistettynä":
Meillä on yritystä takana 6 vuotta ja 1 kuukausi. Ehkäisy jätettiin toukokuun alussa 2006 olin silloin 23-vuotias ja siitä lähtien on vauvaa toivottu. Vuoden yrityksen jälkeen minulla todettiin pco, mutta ovuloin lääkkeillä joten lääkärit vaan kehottivat jatkamaan kotona.
Naistentautien poliklinikan asiakkaita meistä tuli noin 1,5 vuoden yrityksen jälkeen. Siellä tutkimuksia jatkettiin pari vuotta.
Sain lääkkeitä ja ultrattiin useammin. Kolme kertaa tehtiin postkoitaalitesti, miehen siemennestettä tutkittiin ja sitten sain aina vaan lääkkeitä ja lääkkeitä. Kohduntähystyksen jälkeen lääkäri sanoi, että jos kolmeen kiertoon ei ala raskaus, niin saan lähetteen lapsettomuuspolille.
Lopulta kun yritystä oli takana lähes 3 vuotta lähete lähti eteenpäin.
Lapsettomuuspolin asiakkaita olemme olleet vuodesta 2009. Ensin meille tehtiin inseminaatioita x 3. Eka vuosi meni inssejä tehdessä (ovuloin harvoin). Sitten aloitettiin ivf-hoidot.
Ensimmäinen ivf muuttui tammikuussa 2011 inseminaatioksi, koska yksi folli valikoitui.
Seuraava hoito tehtiin kesäkuussa 2011. Selvittiin punktioon asti, saatiin 6 solua, mutta yhtään solua ei sitten hedelmöittynyt. Suurin osa soluista oli raakoja eikä kypsät hedelmöittyneet. Hoito päättyi siihen ja menkat alkoivat juhannusaattona.
Toinen (tai kolmas) hoito tehtiin joulukuussa. Taas päästiin punktioon ja saatiin 6 solua. Taas suurin osa oli raakoja vain kaksi oli kypsiä. Kumpikaan ei hedelmöittynyt. Hoito päättyi siihen ja menkat alkoivat jouluaaton aattona.
Tässä välissä teimme päätöksen lopettaa hoidot viimeiseen julkisella tarjottavaan hoitoon (tekevät 3 hoitoa).
6 vuoden rajapyykki alkoi lähestyä ja samalla alkoi tuntumaan siltä, että pitkä surutyö lapsettomuudesta olisi tulossa päätökseen. Oli huojentavaa päättää, että hoitoja ei enää tämän jälkeen jatketa.
Hoidolta en odottanut oikein mitään. Ensinnäkin vuoto ei tullut ajallaan ja hoidon aloitus viivästyi. Hoidon piti oikeastaan peruuntua, mutta koska aloitin piikittelyn omin päin ilman lääkärin lupaa (väärinkäsityksen takia), niin hoitoa jatkettiin.
Ennen hoidon aloitusta lääkäri luuli minun olevan raskaana (en ollut) ja sen vuoksi sitten tuli erinäisiä väärinkäsityksiä.
Aloitin siis piikit ja hoitoa jatkettiin. Stimulaatio jäi lyhyeksi (vain 8 pv). Soluja saatiin taas punktiossa 6 kpl.
Seuraavana päivänä labrasta soitettiin ja arvasin jo puhelun alkuun jotain tapahtuneen.
Labrahenkilö aloitti kertomalla, että 5 solua oli raakoja, mutta se yksi kypsä oli hedelmöittynyt. Tämä soittaja oli ihan hengästynyt, niin iloinen hän oli kertoessaan asiasta. Itse olin juuri herännyt enkä meinannut tajuta koko asiaa.
Olimme juuri ylittäneet yhden etapin. Tuntui ihan hullulta, kun mitään uskoa ei ollut hoitoon...
Seuraavana päivänä soitin labraan ja kysyäkseni, että miltä näyttää, päästäänkö siirtoon ja olin todella iloinen kun labratäti lupasi.
Siirrossa lääkäri kertoi, että alkio on huippuluokkaa ja kaunis 4-soluinen yksilö.
Siirto oli helppo homma ja sitten vaan kotiin odottamaan.
Siirto tehtiin siis 31.5
Nämä päivät ovat ihan madelleet ja olen tullut lähestulkoon hulluksi testatessani. En pysty uskomaan, että tässä olisi tosiaan jotain tapahtunut.
Tiedän kyllä, että tämä taival on aivan alussa, mutta silti olen niin onnellinen pääsystä näinkin pitkälle.
Tämä on ensimmäinen plussa sen jälkeen kun aloitimme toivomisen. Näihin vuosiin mahtuu niin paljon surua, katkeruutta ja vihaa lapsettomuuden vuoksi. Toisaalta vuosiin mahtuu paljon hyvääkin. Olen kasvanut paljon ihmisenä ja lopultakin ymmärtänyt, että maailma ei lopu lapsettomuuteen.
Olen äärimmäisen onnellinen tästä ja mitä hartaimmin rukoilen, että tämä raskaus saisi jatkua ihan maailmaan asti.