Heippa,
en nyt tiedä onko mulla "oikeutta" tänne kirjottaa (onko tämä suljettu pino?) mutta oon nyt niin sekaisin että pakko jonnekin purkaa ajatuksiaan...
Oon teidän puuhia lueskellut jo parin kuukauden ajan. Itellä sellanen tilanne, että vauva ois ihan kiva, vaikkakin ajatus äitiydestä pelottaa
Poikaystävä samoin välillä naureskelee, että oispa kivaa olla isä ja välillä taas panikoi kun katselen vaikka kauppareissulla vauvanvaatteita
Ehkäisynä meillä on kumi (eli siis ei mitään, vähän retuperälle jäänyt, hehehh) ja mitä nyt tostakin voi päätellä niin eikö tuo alitajunta taida vauvaa haluta
Mulla on kierto ollut niin kauan kuin voin muistaa sen 28 päivää. Välillä (siis max pari kertaa vuodessa) on ollut 29 päivän kiertoja johtuen kovasta stressistä koskien koulua tai töitä. Nyt eletään kuitenkin päivää 33 eikä menkoista tietoakaan. Yleensä ilmoittavat itsestään paria päivää etukäteen tissien aristamisella ja suoranaisella kipuilulla sekä mahakrampeilla. Nyt ei MITÄÄN. Lauantaina tein testin ja samoin tänään aamulla, negoja molemmat. Vaihdevuosiakaan tuskin mulla vielä on, kun ikää löytyy 22 vuotta
Iltaisin on ollut paha olo varmaan viikon verran ja eilen ja tänään on maistunut rauta suussa. Vaikka en _varsinaisesti_ vauvaa toivo, niin kyllä silti oon ollut pettynyt kun testi on negaa näyttänyt..Voisko siis olla niin, että alitajunta toivoo niin kauheesti mun olevan raskaana, että menkkoja ei näy? Kehtaisi neuvolaankaan soittaa että mitä pitäis tehdä
Eli onko jollain vaikka edellisissä raskauksissa hcg näkynyt vasta myöhemmin tai onko jollain yritystohinoissa venynyt kierto "suhteettoman" pitkäksi?
Anteeksi vielä jos tuun vieraasta pöydästä huutelemaan, mutta mun kaverit ei varsinaisesti ymmärrä näistä asioista mitään (amk-opiskelijoita kun suurimmilta osin ovat, niin itsekin) ja uutta aihetta en halua tehdä kun vastaukset luultavasti olis jonkinasteista kettuilua. Noh, piinailua kai tämäkin on....