Haaveissa vauva noin 2011-2012 ~ vol.4 !!!

Tombatar teillä sattui kyllä hyvä tuuri vaikka oli noin paljon vastoinkäymisiä muuten =) Onko sulla muuten millaisia oireiluja ilmaantunut?
Yaden Mulla kans vähän pelko siitä ettei heti tärppää. Esikon teossa meni pitkään. Aluksi oli pari vuotta aktiivista yritystä, sitten loppuaika meiningillä tulee jos on tullakseen. paine helpotti kun kumpikikin alettiin opiskella niin ei ollut heti tarvis raskautua, mutta sitten se tärppäskin Tätä kolmosta on yritetty tehdä nyt kolmeen otteeseen. Kaksi aijempaa yritysaikaa on ollut sellaisia puolen vuoden mittaisia ja kummastaan ei tärpännyt. Ja kun yrittämisestä meinas tulla pakkomielle piti tehdä tauko yrittämiseen. katsotaan miten nyt käy.

 

milas Huomasin että mullakin tulee kauhee pakkomielle tähän.. en meinaa pelihousuissani pysyä että tuo oviskin tuolta tulisi.. Miksei kukaan varoittanut tällaisesta vauvakuumeesta luulin että esikoisesta se oli jo järkyttävimmillään,mutta ei..
Tiedän että tulen pettymään..mutta kun sen aika koittaa ni petyn niin että en muka olis tienny että näin voi käydä..

 

mua on ruvennut mietityttää et miks kaikilla muilla jotka tiedän niin suku auttaa ja iloitsee raskaudesta. mut jos me ilmoitettais et odotan lasta niin herran jumala mikä soppa siitä syntyy.ja toiseks testien mukaan en ole raskaana mut miks mun rinnoista tulee valkoista nestettä jos puristaa

 

Milas 6 viikko menos ja oireet vaihtelee päivittäin. yleisesti ottaen on painon tunnetta, nippailua,juilimista ja repäisykipuja sillon tällön. janottaa koko ajan ja tissit kuin pamela anderssonilla isoimmissaki rintsikoissa meinaa tursuta ulos |O
suklaa ei maistu yhtään eikä oikein mikään muukaan imelä. kerralla ei paljoo pysty syömään,mut jatkuvasti kuitenki nälän tunne. huonoa oloo ei oo eikä okseta ollenkaan.
huoli on koko ajan,et onko kaikki kunnossa. tuhrua tullu joka päivä yli viikon ajalta :'( mut housuun asti ei vielä *koputtaa puuta*
huomenna on kädestä kontrolli. pyydän samalla lähetteen ultraan. pakko saada tietää mistä ja miksi vuotaa. ei oo ikinä ollu aikasemmin tuhruja tai vuotoja :/
Yaden mulla kans oli kauhee pakkomielle. viime kierrossa vain ei yksinkertaisesti ollu aikaa miettiä koko asiaa. oli kaverin häät mitä piti järjestellä, sit se mun heppaonnettomuus ja vielä oma vihkiminen tulos yllätti totaalisesti :heart:
sansu mun äiti ja pikkuveli tietää. mutsi ei hirveesti kysele eikä muutenkaan vissiin oo vielä sisäistäny asiaa
mikä kp sulla on menos?

tombatar ja toukka 5+6

 

Sansu86 onpas reilu työkaveri! Asia ei hänelle, tai muillekkaan kuulu. En ite olis kellekkään moista kailotellut, vaan palauttanut lapun kiltisti sinulle takaisin... Toivottabasti työnjohto puuttuu asiaan!

Yaden tervetuloa Ei sinun lapsillasi niin kamalan pientä ikäeroa tulisi olemaan! Minun veljeni lapsilla on ikäeroa 10kk =) -> vahinkoja sattuu paremmissakin piireissä! Omillani on vuosi ja 3vko:a...Omasta mielestäni pieni ikäero on hyvä..Tästä tietenkin on iin monta mielipidettä kuin ihmistäkin

Jomi normaalia raskaushömpötystä

Tombatar mennyt nyt siis ihan ohi...Onko sinulla siis neuvola tms tiistaina??

Meillä mies selitti viikonloppuna, että kun me ruvetaan yrittämään vauvaa, niin ei siinä kuulemma kauaa mene, kun hänellä on "supersiittiöitä" :xmas: Hiukkasen repesin, kun se ihan vakavalla naamalla sitä mulle puhu

 

tombatar mä muistan kans tuon inhottavan vuodo..tuota esikoista siis yritettiin sen 3 vuotta ja kun raskauduin niin alkoi vuoto rv5 ja sitä kesti tuonne rv8 asti.. Varhaisultras kävin rv7 ja kaikki olikin hyvin ja vuodon syytä ei löydetty koskaan! Toivottavasti kaikki on hyvin :hug:

Ansis no joo tuossa on jo pieni ikäero No katsotaan kuinka pieni ikäero tänne sit loppuenlopuks tulee ees

 

Yaden Tervetuloa! :wave:

tombatar Toivottavasti saat pian ajan ultraan ja selviää, mistä tuhruttelu johtuu!

sansu86 Tuskinpa meilläkään lähisukulaiset kauheen innoissaan alussa olisi... Tai ainakaan mun vanhemmat, siskoni varmaan kyllä olisi onnellinen meidän puolesta. Meillä kun on miehen kanssa vielä molemmilla opiskelut kesken ja mulla se prkl:n kieliharjoittelu, huoh, ja sitten kun meillä on kolme koiraakin eli kauhea lauma, jota kukaan ei muutenkaan tajua :xmas: Mutta uskon vakaasti, että ajan mittaan läheiset olisivat iloisia! Toivottavasti teidänkin kohdalla on näin :flower:

Ansis Heh, hyvä että joku ees ymmärtää! Mahtava tuo supersiittiöjuttu Mä valistin miestä, että siittiöt voi elää jopa viisikin vuorokautta, niin mies totesi siihen, että kun hänestä on kyse, niin jopa kymmenen On kuulemma niin miehekäs Eilen illallakin käyttäytyi kuin tosimies. Meille lens ikkunasta sisään ampiainen, niin mies meni mun selän taakse piiloon sitä... Että näin :saint:

 

Ansis mulla siis murtui käsi 4 viikkoo sitten ja sen kontrolli huomenna. samalla kinuan siltä lääkäriltä lähetteen ultraan.

 

no mulla oli selkeät menkat viimeks 10-13.kesäkuuta.pillerit jätin toukokuus pois. 16-17 heinäkuuta tuli yhdynnän jälkeen hiukan verta.. vähemmän kuin pillereitten kasn. ja myös 16 päivä olin sen testiin saanut haamun. mut tosin kaikki testit sen jälkeen näyttänyt negatiivistä. äitiysneuvolan testi myös. jollei tota kahden päivän pientä vuotoa lasketa menkaksi niin kp on nyt 48. suunnilleen. sielt äitiysneuvolasta sanottiin et jollei 2-3 viikonpääst näy kuukautisia niin sit uusiks. eli täytyy 15.8 saakka odottaa. ei se tätikään tuota kahta päivää oikein menkaks vissiin laskenut

 

Jomi meidän miehet taitaa olla sit oikein kunnon oriita, kun tällaista itsestään luulevat

 

pääseekö mukaan kuumeilemaan?

Itsellä kuume ollu jo muutaman vuoden mutta mies ei vielä valmis perheen perustamiseen, lämpenemisen merkkejä tosin on ilmassa. Toiveissa olisi saada mies ensi kesään mennessä lämpenemään ajatukseen perheenlisäyksestä ja toivon että yritys alkaisi kesäkuun alkupuolella.Meillä iät siis 25v ja 30v. Muilla kokemuksia jaettavana?
Kuinka olette saaneet miehenne yrittämään ilman liiallista painostusta asiasta?

 

Ansis Todella, oikein mahtisonneja!

Tervetuloa mukaan, daheca! Täällä myös jo jokunen vuosi kuumeilua takana mun osalta. Valitettavasti en tiedä, kuinka miehen saisi parhaiten innostumaan vauvapuuhista. Sitä oon tässä itsekin miettinyt, kun olen joitakin päiviä leikitellyt ajatuksella, että jos sittenkin heittäisi logiikan ja järjen romukoppaan ja aloittaisi yrityksen jo nyt eikä vasta ensi keväänä/syksyllä tai ties milloin on asiat sillä mallilla... Itse olen yrittänyt sanoa miehelleni, että voi mennä vuosia ennen kuin tulen raskaaksi - jos ylipäänsä tulen ollenkaan. Mies ei selvästikään ole tätä sisäistänyt siitä huolimatta. Eilenkin asiasta keskusteltaessa hän vain totesti, että "ei meillä mene vuosia". Niiiiiin turhauttavaa! Täytyisi laittaa se lukemaan jotain lapsettomuusblogia pariksi tunniksi, niin saattaisi ehkä valjeta se tosiseikka, ettei raskaaksi tulla sormia napsauttamalla.

 

meillä kanssa ollut asioista puhetta ja miehelle ei meinaa jostain syystä iskostua päähän juurikaan se asia ettei se lapsi ole kotona heti kun päätös yrittämisestä on tehty. Useasti olen sanonut että voi mennä vuosia ennen kuin "tärppää" mutta mies luottaa ilmeisesti siihen että homma onnistuu heti. Olen myös sanonut että vähintään se 9kk on miehellä aikaa valmistautua tulevaan ja sulatella asiaa mielessään, tiedän mieheni kuitenkin lapsia haluavan lähivuosina. Toivonkin että nyt kun päästään taas yhdessä viettämään aikaa niin otan asian taas esille ja ehdotan aikaa milloinka jätetään ehkäisy kokonaan pois (pillerit olen jo jättänyt hormonikammoisena pois jotta elimistö kerkiää ennen yrityksen aloitusta puhdistua ) T

urhauttaa vain tämmöinen jahkailu, varsinkin kun melkein päivittäin pienten vauvojen kanssa olen tekemisissä, 95% ystävistäni joiden kanssa arkisin olen, on alle vuoden vanha lapsi ja kuumeeni ei ainakaan helpota kun pääsen pienten vauvojen arkipuuhiin päivittäin.

 

daheca, Jomi kommentoisin asiaa et pitää miehenki tottuu ajatukseen vauvasta jo ennen yritysta.. siis sehän on teijän yhteinen juttu, ja sehän tulee kestämään koko loppu iän, ja ainakin 18 vuotta tulee asumaan teijän kanssa (siis lapsi), et mun mielestä kannattaa vaan nostaa kissa pöydälle, ja puhuu asiasta sen oikeilla nimillä; siis suoraan ja ilman vitsejä, ja painostusta... ja mä ymmärrän et vauvakuume pistää sekasin, mut pitää miehenki "olla valmis" ottamaan vastuu tulevasta vauvasta, koska se tulee pistämään koko elämän täysin päälaelleen.. ja sitä ettei heti kuitenkaan onnistu on mun mielestä turha aatella, ennen ku se on ajankohtasta..
pahoittelen jos olen joltain pahoittanu mielen..
:ashamed:

 

äizikkä Juu, no ei tässä ketään olla painostamassa missään nimessä. Se vasta kauheaa olisikin, jos raskaaksi tulisi sellaisissa olosuhteissa. Asiasta kyllä ollaan puhuttu ihan vakavasti, mutta vielä ei olla täysin samalla aaltopituudella. Ymmärrän miehen kannan, mutta en ole ollenkaan varma, osaako se ajatella asiaa mun näkökulmasta. Mun mielestä taas on erittäin lyhytnäköistä olla ajattelematta sitä, että raskaaksi tuleminen voi kestää kuukausia tai jopa vuosia En murehdi sitä etukäteen, mutta haluaisin miehenkin sisäistävän sen, ettei hän supersiittiöistään huolimatta välttämättä mua paksuksi saa pamautettua tuosta noin :saint: Näin tahdon ihan siitä syystä, ettei yrittämisen mahdollinen venyminen tule sille suurena yllätyksenä tai pettymyksenä. Mies on sanonut, että jos vahinko käy, niin sitten niin käy ja lapsi otetaan onnellisena vastaan, eikä se myöskään halua montaa vuotta odottaa ennen kuin ehkäisy jätetään pois. Yhdessä ollaan myös todettu, että perheenlisäystä ajatellen meillä on jo "puitteet" ihan hyvällä mallilla esim. joihinkin puolituttuihin verrattuna. Joten kyllä, meillä puhutaan asioista vakavastikin, vaikka tänne kirjoitankin hyvin valikoiden ja toisinaan kärjistetystikin

 

Jomi no sitte vaan kannattaa sanoo että.. eiks ois jo aika?? (siis miehelle)
niin ja siis kaikkihan tekee omat ratkasunsa.. ja toisaalta oon huomannu et kyl se miehellekkin tulee se vauvakuume.. yleensä se tulee viimeistään kun kaveritkin saa lapsia.. ja voit ite sitä "avitella" ottamalla hoitoon jonku muun lapsen; ja sitä kautta vähän:-noo, eiks meillekkin??!!

 

äizikkä Mä luulen, että oon nyt vähän aikaa hiljaa asiasta - tai siis yritän ainakin olla, niin mies saa ajatella asioita ihan rauhassa, jos siltä tuntuu. Kyllä se esim. kaupassa kattelee monesti mielellään vauvoja ja lapsia ja saattaa todeta, että olishan tommonen kiva :heart: Harmittaa, kun viime viikolla se mun ystävä kävi poikansa kanssa kylässä, niin mies oli silloin just töissä eli ei päässyt näkemään livenä. Otin kyllä kuvia pikkuvieraasta, kun se taputteli innoissaan bassoa, ja kyllähän tuo mies kiinnostuneena katteli ne kuvat. Mut valitettavasti meillä ei oo tässä Tampereen seudulla asuvilla kavereilla lapsia, niin ei pääse useammin touhuamaan pikkuisten kanssa.

Viimeksi kun viikonloppuna puhuttiin lapsista, niin mies sanoi, että olis kiva päästä tekemään edes häämatka ensin. Kohta ollaan vuosi oltu naimisissa eikä olla vielä päästy käymään eli luulen, että vois olla toisissa aatoksissa sitten, kun häämatka on takana Ollaankin suunniteltu, että veronpalautusten turvin voitais joskus vuodenvaihteessa tai alkukeväästä vihdoinkin tehdä se matka, joten ehkäpä, ehkäpä...

Muoks. Niin ja aattelin, että jos tässä syksyn aikana varaisin meille Tukholman-risteilyn yllätyksenä miehelle. Olis vähän niin kuin "esihäämatka"

 

Jomi kannatta sit ensin se häämatka ootella, koska sit lasten kanssa ei oo enään niin silleen lomaa, ku ennen.. ku sit taas vauvan tulon jälkeen menee useita vuosia ennen ku ootte kahden siis ees hetken..

 

Näinhän se menee. Tosin harvassapa on lomailut olleet muutenkaan, meillä kun tosiaan on kolme koiraa, joiden hoitoon saamisessa on aina oma sumplimisensa...

 

Heipä hei!

Olipas Santsulla kurja työ"kaveri"! Ärrrsyttävääää....

Mä en saanu miestä vielä eilen jättämään kumia pois vaikka yritin Tosin se sanoi että "kyllä me vielä tämän kerran tarvitaan"...tarkoittikohan se nyt oikeesti että vain sen eilisen tarvittiin vaan oliko se vaan tommonen heitto
Mä kun kuitenkin olen sille ihan selvästi sanonu että mä olen halukas antamaan vauvalle mahdollisuuden nyt heti, ja että se nyt sitten miettii koska on ite valmis. Tietty mä muistutan asiasta tiuhaan

Mulla taitaa olla oviskin parhaillaan...

Meillä neiti sai alkunsa muistaakseni viidennestä tai kuudennesta kierrosta, tosin ei me todellakaan tekemällä tehty vauvaa. Mä hiukan laskeskelin päiviä, mutta ihan vaan mielenkiinnosta, en niinkään että mitään "toimenpiteitä" olisin tehny niiden perusteella Mutta ei se kyllä ole meilläkään miehen mielestä mahdollista että siihen raskaaksi tuloon menisi mahdollisesti pitkäkin aika. Ja mä kun olen hiukan kärsimätön tapaus, niin mun mielestä jo toi 5-6 kuukautta oli pitkä aika....

 

Supuliini tota mä just tarkotan..

 

Merkkailen. Kävin lukemassa teidän kuulumisianne. Ja jatkan kuumeilua (hei enää vuos mulla niin alkaa yritys :kieh: ) Ei malttais odottaa

 

Tervetuloa daheca!

Meillä ei miestä onneksi tarvinnut houkutelle "lapsen tekoon". Oltiin jo ajat sitten sovittu, että yhteistä lasta yritetään heti, kun ollaan naimisissa...Noh ehkä hääyö menee vielä kierukan kanssa Toki pakko myöntää, että silti välillä leikilläni/vakavissani vihjailen, että joko nyt heti? Mutta järki vielä sanoo, että pari kuukautta menee nopeasti.

 

Haluan pikkaisen mainita tuohon miehen saamisesta mukaan kuumeiluun... Meillä esikoisesta meni niin, että ensinnäkin mies on sanonut haluavansa kaikki lapset ennen kuin täyttää 28 vuotta (kahden vuoden päästä) eli alunperin vauvakuumeesta ajatus lähti alunperin mieheltä. Lapsesta vakavammin alettiin puhua kesällä -08 ja pitkään asiasta keskusteltuamme tultiin siihen tulokseen, että seuraavan kerran mietitään asiaa yhdessä tammikuussa 09, sinne asti sulatellaan asiaa omissa mielissämme. Mies tiesi, että miulla on kova "tarve" saada lapsi ja että kaikki oli hänestä kiinni. Kuitenkin lasta alettiin yrittämään jo marraskuussa 08, kun mies sitten asiaa sulateltuaan rauhassa halusi edetä asiassa nopeammin. Tärppi kävi yk3.
Eli mitä yritän sanoa on, että puhukaa asiat miehenne kanssa selväksi, kertokaa oma kantanne ja sopikaa jokin aikataulu, jolloin palaatte seuraavan kerran asiaan. Ite oon huomannu oman mieheen kohdalla, että sen täytyy saada miettiä asioita rauhassa ilman jatkuvaa muistuttamista ja painostusta. Kun sovitte jonkin selvän aikataulun, jolloin palaatte asiaan, rauhoittaa varmasti taas teidän omaa mieltä kuumeilun suhteen... Meillä ainakin toimi!

Ja vielä tuosta kun miehet ei heti sisäistä sitä asiaa, ettei se lapsi heti välttämättä tule kun antaa luvan on kyllä ihan totta. Meillä mies toisen kierron lopulla sano jotain siihen malliin, ettei ollu ajatellu, että siinä näin kauan kestää. Vaikka vasta kaksi kiertoa oli takana! Kolmannessa kierrossa mieskin oli sitten ihan toisella tavalla mukana yrittämässä. Mitäänhän se ei varmasti ymmärtäny ovulaatiosta tai naisen kierrosta muutenkaan, mutta enpä tuntenu hirveästi tarvetta ees kertoa, ettei sitten tuu miehelle ylimääräistä painetta...

).( kp 26/24-30, dpo 15(?). Kummallisia alavatsa vihlaisuja on tullu jo pari päivää. Kovia, mutta kestää vain pari minuuttia. Toissa yönä jo luulin, että valuu varmasti jo lakanalle, mitään ei kuitenkaan oo tullu... Luulen että sunnuntaina kurvaa täti ferrarillaan ihan normikierron (30) mukaan...

 

Äizikkä Ilmeisesti mun kirjoituksesta välittyy erilainen kuva mitä tarkoitin, koska meillä kyllä on asioista keskusteltu ihan rehellisesti pöydän ääressä ja mies tietää minun vauvakuumeestani. Aikatauluakin on sen verran jo sovittu että pillerit kun jätin pois keväällä niin ilmoitin että myöskään en niitä enää ala syömään ennen kuin lapsi on miehenikin puolesta tervetullut. Meillä mies on kyllä valmis ottamaan sen vastuun ja tietää minkälainen muutos elämään on tulossa, siltä osin kuin se on mahdollista etukäteen tietää. On useasti puhunutkin asiasta.

Ja vielä siitä yrittämisestä, niin kyllä mulla ainakin pyörii usein mielessä että entä jos ei yrittäminen sitten kun se alkaa niin tuokaan toivottua tulosta, ja mielestäni on tervettä murehtia ja ajatella asiaa myös etukäteen ja keskustella siitä miehen kanssa.

Meillä hankala tilanne, mies tällä hetkellä ulkomaankomennuksella joten keskusteltava on aina vain lomien aikaan, ja joka lomalla en viitsi samasta asiasta "jankata". Nyt aion kuitenkin ehdottaa sulateltavaksi ajatusta josko ensi toukokuussa ehkäisy jätettäisiin kokonaan pois.Vuoden vaihteessa palaa elämä taas normaaliksi kun mies kotiutuu. Haaveissa olisi alkaa rakentamaan ensi keväänä, joten siinäkin mielessä aikataulu olisi sopiva. Ehkä pääsisimme pienokaisen kanssa ihka omaan, uuteen taloon :heart: