Hei taas pitkästä aikaa ja tervetuloa kaikille uusille!
Milas: Varmasti se toisen erityislapsen mahdollisuus ja jaksaminen pelottaa. Itsekin välistää miettii tuon ihan "normaalin" energiapakkauksen kanssa, että mitenkähän sitä selviäisikään jos tuossa olisi toinen.
Täälä on kuume niin tasaisen rauhallista, että ihan olen yllättynyt itsekin
Henkisesti olen kuitenkin asennoitunut siihen, että syksyn tullen joutuu mies ahdistelun kohteeksi
Ehkä se onkin auttanut jaksamaan. Itsestä olis kiva, kun se ikäero noiden kahden välillä jäis 2-3 vuoden väliin.
Tänään juteltiin, äippäystävien kanssa lasten lukumäärästä ja yllättävän monilla oli selvät sävelet. Näin ja näin monta. Itse en millään osaa sitä lukumäärää lukkoon lyödä. Enemmän kuin yksi on ehdottomasti toiveissa, oikeastaan kolmaskin, mutta malttaakohan siihen lopettaa? Itse olen nelilapsisen perheen lapsi, enkä koskaan ole kokenut, että meitä olisi ollut liikaa, päinvastoin. Ehkäpä 3-5 voisi minun kohdalla osua lähellä totuutta.
Miehen tuntien se kolmaskin voi jo vaatia hieman ylipuhumista...