Varmasti vaikuttaa tuohon koulunkäyntiin sekin, että millainen koulu on. Voiko tehdä etänä hommia, vaikka onko tyyliin 90% läsnäolopakot jne. Mullahan jää koulu kans telakalle, jos tässä raskautuu. Mutta jaktan siis sitten normaalisti. Enkä yhtään epäile, ettenkö minä valmistuis.
Mulla tosiaan tuli aamulla hailuhaamu siitä kolmen tunnin pidätyspissasta, mutta ei tänään kyllä ole epäilystäkään etteikö olis muuttunu kp1. Joten ollut varmaan niitä kemiallisia. Pidän tota nyt kuitenkin positiivisena merkkinä, sillä testasinkin (mulla tuhrua oli jo aamulla), kun mietin että jos se ois hyvä merkki tulevaa kohti (että jotain tapahtuu siis kehossa). Mulla jäi kierto vaan 26päiväiseksi!! Ei ole koskaan ollut noin lyhyttä kiertoa, huhhuh. Eli ovis ollut jo kp 13, pupuilut meni kyllä nappiin sitäkin ajatellen..ovistikutukset ei. Oon tulkinnu plussaksi semmosen, mikä on ollu jo ei-enää-plussa
Multahan puuttu just kaksi aiempaa päivää tikutuksista, kun olin reissussa ja en muistanu siellä niitä tikkuja uittaa pissassa. Mutta eipä tuo mitään, kun mahdollisuus on käytetty. Seuraavaa kiertoa varten vain..
Kuinka monella se kierto on muuttunut pikku hiljaa sitten? Mulla oli ennen pillereitä 28päivän kierrot, joten mietin että alkaakohan se varkain pitenemään. Ettei heräis sitten turhat toivot ja ettei vaan menis oviksia ohi, jos viakkapa sairastuu tai jotain tämmöstä. Nyt meillä tulee ovis suoraan hääreissulle, että tulee tosiaan kuherruskuukausi tosiaankin..tai viikko :heart: Mulla onkin jo kunnon sotasuunnitelmat tälle kierrolle, eli yk2.
Mun täytyy sanoa, etten osaa silleen vastata tuohon VauvaSunnitteilla86 kysymykseen siitä onko millon sopiva aika yrittää. Minusta se on sillon, kun tuntee että parisuhde on vakaa ja voi hyvin ja muutenkin asiat on hyvin (ettei ole kamalasti stressiä). Jos ja kaikki nämä kohdat eivät täyttyneet, niin silti syntyy ihan terve vauva ja muuta
Lähipiirissä on pari juuri noita, missä ei mikään kohdista täyttynyt, silti elämä lähtenyt hyvin soljumaan ja parisuhdekin. Sitten sekin, että sitä omaa parisuhdetta kun ei voi muiden parisuhteeseen mitenkään verrata kun kaikki kehittyvät eri tahdissa. Me ollaan esimerkiksi tosi aikasin jo käytännössä asuttu yhdessä ja sitten ihan virallisestikin ei kovin montaa kuukautta mennyt..ja se on taas ihan eri esimerkiksi ystäväni tilanteeseen jossa seurustelua takana vuosia etäsuhteessa eivätkä ole päivääkään yhdessä siis asuneet. Kyllähän sitä toisen oppii ihan eri tavalla tuntemaan saman katon alla, näin ainakin väitän minä. Pakko sanoa, että en kyläl juuri nyt muista kuinka monta vuotta me ollaan yhdessä oltu, mutta hääpäivän ainakin muistan kun vasta naimisiin mentiin
Oon kyllä vähän helpottunut, kun vielä ainakaan kivut ei näissä luomumenkoissa ole kummoset. Ihan parasetamolilla meni ohi. Suorastaan siis hämmentää, kun etukäteen jo pelkäsin, että mitähän siellä on tulossa. Ja toinen on se, että nyt voin kyllä hyvällä omalla tunnolla juoda sitten ruoan kanssa lasin viiniä häämatkalla, kun ei ole ovulaatiotakaan vasta kuin juuri reissun lopussa :heart: Jos tätä hääreissua ei olisi, niin oisin varmaan juuri tämmösenä malttamattomana ensikertalaisena ensimmäisellä yrityskerralla tottahan toki ihan maassa
Nyt oikeen odotan tota hääreissua, ja tää fiilis tuli oikeen kunnolla vasta nyt =)
Mukavaa viikkoa kaikille jo valmiiksi! Mua väsyttää kyllä niin kamalasti, että voisin mennä jo nyt pehkuihin =)