Haaveissa vauva noin 2011-2012 ~ vol. 2

Naive, noissa mineissähän vähän kuin asiaan kuuluu ettei varsinaista kiertoa oikeestaan olekaan. Eli joillakin jää koko vuoto pois ja mulla oli silleen hassusti, että 6-8 vkon välein tuli semmonen minivuoto ja puolen vuoden välein se minivuoto olikin kunnon vuoto (vähän ku menkat). Mutta osalla ei tuu koko aikana mitään ja sekin on normaalia. Ihanasti vaan itselläni meni 30 päivää se yk0 tyhjennysvuotoa odotellessa, mutta eipä tuo pitkä aika ole jos miettii että kuinka pitkään osa on odotellut sitä kierron käynnistymistä (huolimatta mitä pillereitä on ollut tai vaikkapa kierukka).

Sosionomin hommat on onneksi tosi monimuotoisia, ihan paperityöskentelystä jopa yksityisiin erilaisiin hoitokoteihin jne (mulla on paljon tuttuja jälkimäisissä töissä ja ovat tykänneet). Taitaa olla aika usealla sama homma, että työelämä huolettaa. Meillä miehellä alkoi työt taas vetämään hyvin (yrittäjä) ja kyllä toivotaan, että tämä maanlaajuinen talousahdinko tässä hellittää..ainakin ala on sellainen, että taantumat ja muut puree suoraan siihen..että sinällään toivotaan että kun ala kerta nyt alkaa vetämään niin talouskin pikku hiljaa (vaikka vaikutuksethan tulee aina jälkikäteenki nvielä pitkästi).

Muoks. Noitsa kuumeista vielä, että mulla taitaa olla enemmänkin raskauskuume kuin vauvakuume Jotenkin odotan kovasti, että sais ostaa jotain kivoja paitoja jne. Toivottavasti se vatsa sitten joskus kans näyttää hyvältä..kaikkeen sitä voikin köpsähtää! :wave:

 

Joo, niin määkin lueskelin.. Oon vaan ollu laiska (ja tyhmä) kun en oo oikeen pitäny kirjaa siitä kierrosta, niin en edes oikeen tiedä missä mennään. Kun aina sitä jotenkin unohtaa laittaa kalenteriin merkinnän kun jotain vuotoa on Mutta näillä mennään..

Meillä tosiaan siis miehellä on sähkötutkintoja kakskin, muttei oo koskaan tehny niitä hommia vaan on tehny kuljetushommaa ja viemärihommaa. Ja tutkinnot rupee olemaan niin vanhoja, ettei ne varmaan enää oo päteviä, kun ei oo kokemusta. Eli pohdittiin, että vois olla hyvä tässä vaiheessa hankkia oppisopimuksella uus ajantasanen koulutus. Opparilla kun saa sitten vähän rahaakin LVI-alaa ollaan ajateltu. (Hyvä puhua monikossa, mutta kun mää oon vähän perseelle potkinu... )

 

Hei Kaikille!

Ilmoittaudutaan nyt tähänkin pinoon Ilmoittauduin jo tuonne 4.lapsi haaveissa.
Eli olen 29v perheeseemme kuuluu aviomieheni lisäksi 3 tyttöä (-02,-03 ja -08) sekä muutama koira. Nyt haaveissa on ollut uusi perheenjäsen, jospa meille vielä 1 tyttö suotaisiin

Tämä vauvakuumeilu kuitenkin poikkeaa aikaisemmista...jotenkin on tullut hieman "jarru päälle" ja olenkin paljon mietiskellyt asiaa. Varsinkin kun lapsiluvun "piti" olla täynnä ja nyt kuitenkin haaveillaan.

Syksy on ollut melko raskas, nuorin aloitti tarhassa ja sopeutuminen oli todella vaikeaa. Sairasteluja on ollut paljon, todella paljon. Kaiken "kruunaa" työpaikka jossa saataisiin varmaan aika säikähdys jos ilmoittaisin jääväni äitiyslomalla (olen ollut töissäkin vasta vajaa n.2vuotta).

Paljon siis on nyt mietiskeltävää... ja mikä nyt sitten on oikea ratkaisu Ensimmäistä kertaa saisin palkkaan perustuvaa äitiyspäivärahaa!!! Uudessa kodissa ja autossa olisi tilaa vielä vaikka kahdelle lapselle ja parisuhde voi paremmin kuin hyvin....HHHmmmm ja minä pohdin!!

Kierukka on edelleen paikoillaan, ensin ajattelin poistaa sen alkukesästä nyt jo mietein syksyä ja toisaalta voisin poistaa sen vaikka heti.
jos kierukkaa ei olisi, olisin varmaan jo täyttä päätä yrittämässä
Nyt vaan yritän ajatella kaiken "järkevästi".

t. Pohdiskeleva Mivian...ja yrityksen aloittamsi kohta on edelleen avoinna. Teillä menee vielä hermot minuun Mutta ajattelin että jos näin ääneen ajattelu hieman auttaisi tekemään päätöksen.

 

Tervetuloa Mivian! :flower: Ja tänne saa ihan rauhassa tulla pohdiskelemaan. Vaikuttaa siltä, että meillä muillakin on enemmän ja vähemmän pohdiskeltavaa vielä ennen varsinaisen yrityksen aloittamista. Itselläni on tarkoitus aloittaa kesällä yritys, mutta olen nyt hakenut töitä ja alkanut miettimään, että jos tärppää vakituinen paikka, niin sitten en varmaan kehtaa heti olla jäämässä vauvalomalle, joten vauvan hankinta menisi sitten sinne vuoteen 2012...

Naive88 Itselläkin on hankalaa muistaa laittaa vuodot ylös. Ennen esikoista en sellaista harrastanut, ja sitten olikin ensimmäisellä neuvolakäynnillä kiva mietiskellä, että millonhan ne viimeset kuukautiset oli, kun niitten perusteella laskettiin laskettuaika. Onneksi sitten ultrassa tarkentu se la. Nyt kun kuukautiset alkoivat uudestaan olen yrittänyt skarpata ja merkata kuukautiset ylös.

Tästä vauvakuumeesta oon miettinyt, että voikohan siihen synnytyksen jälkeiseen euforiaan jäädä koukkuun, kun ennen esikoista en varsinaisesti vauvakuumeillut, mutta nyt senkin edestä. Ja tosiaan muistelen sitä ensimmäisten kuukausien onnen tunnetta. :heart:

 

Juu, kyllä täälä on mietiskeltävää tosiaan. Mä sitä työtä just pohdinkin, että kannattaako mun suosiolla ettiä pätkätöitä siks aikaa, että saisin sen äitiyspäivärahan nousemaan ja sitten vasta mammaloman jälkeen ruveta hakemaan vakipaikkaa.. Olis ainakin reilumpaa työnantajaa kohtaan, itsestä en sitten tiiä.

Mitä mieltä olette semmosesta, kun olen ajatellut hankkia (sitten aikanaan) vauvalle vain ns. matkasängyn. Tiedän että sellaista tullaan tarvitsemaan ja ajattelin sitten, että sillä pärjää loistavasti kotonakin. Onpahan ainakin tuttu sänky, nukkuu sitten missä vaan. Mun äiti oli kuitenkin sitä mieltä, että matkasängyn lisäksi on ehdottomasti hankittava kotiin oma pinnasänky. En ihan vielä ole keksinyt, että miksi? Olenko nyt itse jotenkin ajattelematon enkä huomaa jotain olennaista, vaiko onko mummi vaan perinteisiin kangistunut?

 

Naive, voihan se olla että pinnarit on parempia sänkyjä yleisesti ottaen. Tai ainakin veikkaisin, että ovat kestävämpiä. Myös niihin saa erilaisia juttuja, että esimerkiksi pohjakorkeutta voi säätää ja vaikkapa että saa auki siitä sen seinämän (ei tartte nostaa niin korkealle). Mutta matkasänkyihin en ole kovin tutustunut, että ovatko kuinka hyviä. Jotenkin ne näyttää hepposemmilta kuin peruspinnikset.

Ite mietin sitä, että saisivat kumpasetki isovanhemmat hankkia sinne päähän jotkut matkasängyt Ei vaan ajattelin että kun käydään käytännössä vain heillä yöpymässä, niin turhaan me raahataan tältä asti sänkyä sinne. Ja kumpienkin tapauksessa kyllä tiedetään, että on turha edes yrittää ostaa itse sitä matkasänkyä, kun käyvät jo ostamassa. Toisaalta voi olla, että ainakin anoppilassa on ihan oikeakin sänky kun heillä nyt on vaikka mitä sieläl tarjolla..samoin omassa kotonani voi olla ettei tarvi sen kummosempia viritelmiä.

Tervetuloa Mivian :flower: Minusta on terve henkistä miettiä vauva-asioita monelta eri kantilta. Se voi kuules olla sellainen mieli, että kun nyt sulla on ollut vakipaikka ja varmaan viihdyt töissäkin ja lapset ovat jo jonkin verran itsenäisempiä..ja omaa vapauttakin ehkä enemmän..niin sitä alkaa miettimään, että haluaako siitä tavallansa luopua. Onneksi töissä on sellainen ihana juttu, että meikäläisen ikäset ei varmaan kohta pääse paljon eläkkeelle enää homehtumaan B)

Meep, kaipa tuohonkin voi koukkuun jäädä. Hyvä kun luin tossa eilen Vauva-lehdestä synnytystarinan, niin nyt jotnekin tähän synnytys-sanaan liitettynä euforia tuntuu aika järkyltä Huh, mun ei pidä lukea noita juttuja! Tulee vielä joku pelko, kun tietää liikaa. Mutta minusta jotenkin ihan pienen vastasyntyneen äidit ovat aina jotnekin niin vastarakastuneen näköisiä, semmosen sisäisen rauhan saaneita, että en ihmettelis vaikka sitä haluais kokea uudestaan.

Tuli tässä mieleen kun luin kirjastosta jonku 90-luvulla kirjotetun kirjan äitiydestä, että jos kaikki ei menekään kuin piti eikä tunne olevansa mikään pullantuoksuinen ihanneäiti ja synnytyskin meni ihan kaikin muun kuin oppikirjan tavoin..niin oli jotenkin jännän negatiivinen asenne näillä naisilla äitiyteen ja siihen liittyviin asioihin. TAvallaan ei haluttu kuulua siihen mammaporukkaan, mikä on sinällään ihan ok, mutta väkisinkinhän sitä ihminen muuttuu paljon tuollaisen perheenlisäyksen jälkeen. Ei tietysti tarvi mikään vauvavauvavauva-ihminen olla, mutta pakkohan se on muuttua..siis muuttuuhan sitä paljon esimerkiksi lemmikkienkin jälkeen, kun on sellaisen ottanut (varsinkin koira). Niin miksei sitten tuollaisen kirpun jälkeen, joka käytännössä seuraavat vuodet on koko ajan riippuvainen vanhemmistaan. Ei itteäkään kiinnostuis muuttua sellaiseksi, jolla ei paljon muuta asiaa ole eikä muuta mieti..mutta toisaalta jos olisin vaikkapa vasta saanut vastaan tärkeän työpaikan, josta hirveästi pitäisin ja joka veisi paljon aikaa..niin eipä sitä sillonkaan varmaan niin kovin monipuolisia ne puheenaiheet olisi Jännää jotenkin, miten tämä äitiys on niin moninaista eri ihmisillä..tai miten ihmiset kokevat sen. Minkähänlainen sitä sitten itse on?

 

Naive: Matkasänky on varmasti pitemmän päälle rankka selälle, kun siinä pohjan korkeutta ei voi säätää, vaan se on alhaalla. Pieni vauva kun yleensä heräilee monta kertaa yössä, niin varsinkin unenpöpperössä on tympeä kumartua syvään vauvaa nostamaan...

Metsis: Supistuksista ja ponnistuksesta oli euforiat kaukana, mutta kun synnytys oli ohi ja poika turvallisesti maailmassa, niin höpötin kätilöharjoittelijalle kuin olisin ollut pienessä nousuhumalassa. Ja tosiaan se alkukuukausien olotila oli sellainen vastarakastunut ja rauhallinen. Ehkä se väsymyskin teki sen ettei jaksanut turhista asioista stressata. :saint:

 

No tota selkähommaa en kyllä ole ollenkaan ottanut huomioon, täytyy myöntää. Selkä muutenkin jurraa jo nyt, niin että kaiketi sitten hyvällä omallatunnolla hankin sekä pinnarin että matkasängyn Kyllä se on kätevää kun on tämmöistä "vertaistukea".

 

Naive, itekki oon miettiny noita pinnisjuttuja, että pitäisköhän olla ihan sellainen että sen portinki saa siitä sivulta auki. Kun jotenki pelkään tota selkää, että jommalla kummalla joskus yhtäkkiä nitkahtaa..ei oo mitään inhottavampaa kun selän nitkahdus..ne vielä tahtoo olla aika pitkäaikaisia juttuja ja koko ajan sattuu.

Meep, kai siinä vauva-aikana on aluksi niin väsynykki että ei ehdi eikä kiinnosta ajatella muuta kuin vauvaa ja miestä tietysti :heart:

Mulla muuten tossa tuli pieni ahdistus sen Vauva-lehden synnytysjutun jälkeen. Jotenki pelkään, että kävis just niin että ois pitkään synnytyksen jälkeen ns. poissa pelistä. Tai ehkä sitä enemmän pelkää sitä, että siitä masentuis sitten. Se jotenkin etukäteen mietityttää, kun ei tuo synnytyksen jälkeinen masennus mikään harvinaisten harmi ole. Aika yleistähän tuo tuntuu olevan, tietysti on eri asteisia noissakin. Noissa lehtijutuissa pitäis olla jotain "Ei suositella esikoisesta haaveileville tai odottaville eikä synnytyspelkoisille" Niin tietäis kiertää sen lehtijutun kaukaa, jos on jotenkin ahdistava. Hyvä kun tuo vaikuttaa siihen vauvakuumeeseenki suoraan, tai itseasiassa raskauskuumeeseen. Hetken jo mietti siinä, että sehän pitää jossain vaiheessa uloskin pulauttaa että onko sittenkään fiksu ajatus tämä raskautuminen Onneksi ahdistus meni ohi.

Tämmösiä torstaimietteitä täältä päin..mukavaa päivää! :flower:

 

No hittolainen, mähän oon ollukkin varsinainen tollo Miehellä on selkä menny kahteen otteeseen aikanaan töissä, eikä se vieläkään oikeen täysin kunnossa oo. Mutta silläpä viisastuu, kun kyselee.

Mää en oo onneks vielä noita vauvalehtiä kauheesti lukenu, kun ei ihan vielä niin ajankohtasta tämä kaikki oo. Mutta ittekkin miettiny sitä synnytystä, että kuinkahan siitä selviää kun muutenkin on kauhian matala kipukynnys.. Kai sitä sitten vaan kestää kun omaa pientä sieltä ulos puskee. Ei kai sitä leikkaustakaan ihan syyttä tehdä, ihan vaan siksi että kipua karsastaa? Terveisiä luentopenkiltä!

 

Naive, ite luulen että se sektio on nimenomaan pahempi..mitä tulee noihin kipuihin. Aika pitkään saa sen kipeän haavan kanssa sitten olla ja varovasti liikkua ja eikös sillon ole vähän kuin vauvankin kanssa nostokieltoa? Ite toivon alakautta ja mielellään jouhevasti, kiitos! :saint:

Täälläkin pitäis töihin ruveta lähtemään.

 

Tervetuloa uusille =) Meitähän alkaa olla täällä jo paljon kuumeilemassa.
Meillä ei ole ollut matkasänkyä ja pinniskin on ollut käytössä erittäin vähän... meillä on lapset nukkuneet vastasyntyneestä lähtien perhepedissä ja siirtyneet sitten siitä lähes suoraan matalalaitaiseen lastensänkyyn. Pinnis oli lähinnä päiväunipaikka silloin tällöin. ja kun on reissussa oltu niin paras paikka nukkua on ollut äitin vieressä eli matkasänkyäkään ei ole tarvittu.
Se euforian tunne synnytyksen jälkeen oli ihana :heart: Mulla se tuli esikon syntymän jälkeen heti ja jo synnytyshuoneessa vauva rinnan päällä oli sellainen olo että haluun kokea tän pian uudelleen. Kakkosen syntymän jälkeen sitä ei tullut ihan äkkiä, koska synnytys oli vaikee (vauva pyrki ulos väärässä asennossa, syntyi imukupilla, joutui tarkkailuun ja itse olin ihan kuollut...ei kiinnostanut vauva yhtään kun olin niin kipeä ja väsynyt), vasta kun oli muutama päivä kulunut tuli se onnen tunne. Mutta silloin kyllä ajattelin, että ei ikinä enää lisää lapsia...ja tässä sitä nyt ollaan, kuumeilemassa kuitenkin

 

Mua pelottaa myös se synnytyksen jälkeinen masennus ja alakuloisuus. Itse sen kertaalleen jo kokeneena en todellakaan halua sitä uudestaan kokea enkä sitä kellekään toivo!! Ja kyllä se persiilleen mennyt synnytys ja vauvan kiidättäminen teholle toiselle puolelle lääniä vaan herättää niitä negatiivisia kokemuksia koko hommasta, ite en ainakaan kokenu mitään positiivista pitkään aikaan synnytyksen jälkeen, ei oikein tahtonut vauvallekaan rakkaus riittää :'( Ikävää, mutta totta
Onneks toinen synnytys meni sitten aivan nappiin ja vauvankin sai heti rinnalle. Se näytti mulle, että tää homma voi oikeesti mennä hyvinkin eikä tarvi lapsensa hengen puolesta pelätä. Meillähän esikoinen synty illalla hieman ennen seitsemää ja mä sain yöllä n. 3 aikoihin tietää, et poika selviää.... Pieni ja pippurinen poitsu, näytti mistä hänet on tehty :heart: Edelleen on erittäin tempperamenttinen tapaus Nuorempi taas, tyttö, on paljon rauhallisempi, sekä vauvana että nyt.

Kyllä sitä sillon pojan syntymän jälkeen mietti kokoajan että JOS... Ihminen on siitä ihmeellinen, varsinkin hormonipöllyissä oleva juuri synnyttänyt äiti, että kaikki pitää jossitella, eikä siitä saa itsellensä kun huonon olon. Muistan kun neuvolassakin juttelin siitä ja pyysin apua pahaan oloon, niin neuvolantäti kysyi että haluanko pahaa itselleni tai lapselleni ja kun sanoin vastaukseksi että en, niin täti tokaisi etten ole masentunut eikä heiltä saa apua... Eli silloin täällä oli masennuksen "kriteerinä" se, että pitäisi haluta tappaa itsensä tai lapsensa?!?!?! Niimpä mä rämmin sen suon lähestulkoon yksin läpi, mieskään ei oikein osannut auttaa...

Mun tarkotus ei missään nimessä oo pelotella, mut oli pakko kommentoida kun Metsätähtönen kirjoitti siitä, että miten on niin negatiivinen asenne äitiyteen ym..

Mulla esikoinen synty kiireellisellä sektiolla ja kuopus alateitse. Tarvii sanoa että kummankaan jälkeen en ollut kipeä eikä esikoisen kohdalla tullu nostokieltoakaan noudatettua kun ei mihinkään sattunut. Vauvaa painavempaa ei sillon sais 6vkon nostella, mut kyllä mä varovasti nostelin, en tietenkään mitään rehkiny tms. Ja kyllä se alatiesynnytyksen jälkeenkin, ainaki mulla, toi nosteleminen tuntu tuolla alhaalla. Kun tultiin vauvan kanssa kotiin niin esikoinen juoksi heti syliin ja tuntu että alapää putoo ku nostin pojan syliini Jonkun päivän sitä kesti, mut meni onneks nopeesti ohi

Tuohon matkasänky/pinnisasiaan... Meiltä löytyy kumpikin ja hyväksi on todettu. Matkasänky otetaan aina mukaan jos mennään johonkin yöksi tai lapset menee yökylään ja kotona käytössä oli aina pinnasänky n.1,5v ikään saakka ja sit muksut on siirtyny lastensänkyihin. Pinnasänky tosiaan on selälle huomattavasti parempi kuin matkasänky kun se pohja on siellä melkeen lattialla.

Riittäisköhän tämä taas hetkeksi Nyt ruuanlaiton pariin ja sitten työharjoitteluun

 

Voi Enna-, kun sulla on ollut huonoja kokemuksia synnytyksestä ja masennuksesta. :hug: Onneksi olet saanut kuitenkin kokea hyvänkin synnytyksen ja voitit masennuksen. Sellaistahan tää elämä on joka asiassa, että mistään ei voi tietää etukäteen, miten synnytys ja vauva-aika menee...

Esikoinen heräsikin jo unilta, joten jatkan myöhemmin. :wave:

 

Enna, tosiaan tarkotin tolla negatiivisella asenteella semmosta että mitään äitiyteen normaalisti liittyvää muutosta ei hyväksytä jne. Siis tuossa kirjasessa paistoi se läpi, että ei tavallaan hyväksytä sitä muutosprosessia mikä ois ihan normaalia ilman lapsiakin..ainahan sitä ihminen muuttuu. Mua jotenkin silleen vähän huvitti, kun siinä luki että olen ihan sama ihminen kuin ennenkin enkä muuttunut tippaakaan..mitä en kyllä usko. Kuitenkin joka päivä me vähän muututaan pikku hiljaa johonkin suuntaan, oli lapsia tai vaikkapa kumppania, tai ei. Se on toisaalta vähän pelottavaakin, jos miettii. Tosiaan tossa kirjassa ei ollut sanottuna, että olisivat synnytyksen jälkeiseen masennukseen millään muotoa sairastuneet, ja siksi vähän ihmettelinkin sitä asennetta. Oon nähnyt läheltä tuohon sairastuneen ja en kyllä yhtään ihmettele, vaikka sairastuneella olisi joskus vähän "omituisiakin" mietteitä jne..kun on oikeastaan sairas. Toisaalta on ihan normaalia ajatella asioista vähän negatiivisestikin ja se on kyllä ihan tervetullutta, mutta tuossa kirjassa vaan ihmettelin kun kaikilla kirjoittajilla oli niin huono fiilis siitä äitiydestä ja sen tuomista muutoksista.

Kyllä se on muuten jännä, miten sitä jo etukäteen jännittää näitä. Itsellä kun on ollut tikkejä liikkuvissa osissa, mm. vatsassa, niin mun mielestä se oli ihan kamalaa aikaa. Oli ihan kaikki muutkin paikat jumissa ja kipeyty muut lihakset sitten ihan kivikovaksi. Olishan se ihanaa, kun vois synnyttää ilman tikkejä ja alapäänvenähtämisiä jne..kukahan keksis miten onnistuis? Toisaalta taitaa unohtua nämäkin haavat pikku hiljaa..

Täällä asiakas peruikin työhommat, joten eipä tässä sitten töihin päässykkään. Noh, olishan kotona siivousta ja muuta. Ja just hoksasin, että ois miehelle se ystävänpäivälahjakin ostamatta..vähän epäilen, että tätä rataa unohdan sen Pitäsköhän tehdä jotain suklaakakkua viikonloppuna? Onko hyviä suklaakakkureseptejä? Mulla tuo mutakakku on ihan bravuuri, mutta ois kiva tehdä jotain muuta välillä..sacherkakkua? Vaikuttaa niin vaivalloiselta B)

 

Metsis, se on itse asiassa suht yleistä että selviää ilman tikkejä. Näitä uskomattomia tarinoita kuulee aina silloin tällöin kuten tää yks jenkkiäiti, joka synnytti kotonaan 5-kiloisen tyttövauvan ilman yhtä ainutta repeämää vaikka koko synnytys kesti vaan 6 tuntia - eli siis tosi nopea synnytys eikä siltikään tikin tikkiä! Välilihaahan voi venyttää myös ennen synnytystä, mä varmaan kokeilen sitä ens kerralla. Tosin mun tapauksessa ei ehkä oo enää niin paljon merkitystä kun se eppari on jo tehty kerran - ja todellakaan en sitä enää halua jos millään voin sen välttää.

Mä oon muutenkin nyt kallistumassa kotisynnytyksen puoleen. Suomessa varmasti synnyttäisin sairaalassa, mutta noita kauhutarinoita jenkkisairaaloista kun kuulee koko ajan enemmän, ja ne birth centeritkin on tosi vaihtelevia noin niin kuin laadun suhteen. Etsin hyvän kätilön, joka on tehnyt paljon kotisynnytyksiä ja synnytän kotona, kun en muutenkaan halua mitään oksitosiinitippaa, vesien puhkaisua tai puudutuksia. Jos ei siis tuu mitään komplikaatioita. Mun suurin pelko on joutua sektioon. Täytyy varmaan sit tehdä joku lista asioista, joiden sattuessa voin henkisesti hyväksyä sektioon joutumisen (esim. istukan repeäminen, vauva tulossa jalat edellä jne.). Ennen noiden jenkkijuttujen lukemista aattelin aina, että sektio tehdään ainoastaan silloin kun on pakko eikä mulla ollut sellaista pelkoa, että voisin joutua tarpeettomaan sektioon vaan siksi että lääkäri haluaa vauvan nopeasti ulos että ehtii kotiin syömään. Näitä nimittäin tapahtuu Jenkeissä joka päivä. Nyt epäilen jokaista sektiotarinaa lukiessani että olikohan toikaan sektio oikeesti tarpeellinen. Vaikka totta kai sektio voi joskus olla ainut turvallinen vaihtoehto. Täytyy jutella mun tulevan doulan kanssa sitten asiasta sitten, kun on ajankohtaista.

Mulla kans kaikki VellaVanillan kuumeet: raskaus-, vauva-, lapsi- ja perhekuume. Ootan raskausaikaa aivan tajuttomasti, rakastin olla raskaana. Ja vauvat on niin uskomattoman rakastettavia ja ihania, ja niistä tulee vaan ihanampia kun ne kasvaa ja luonne tulee esiin ja huomaa että ne on oikeita, omia ihmisiään. Ja ootan sitäkin, että Ossian saa sisaruksen, jonka kanssa leikkiä ja haaveilen siitä, miten me ollaan koko perhe sängyssä lukemassa satuja ja lapset lojuu meidän välissä. :heart: Täytyy vaan toivoa, että seuraava vauva suodaan meille pian.

Ovista ootellessa.... Menee varmaan vielä pari viikkoa tärppeihin, kun on nää megapitkät kierrot (nää kakas ollutta oli siis 37 ja 50 pv).

 

Jenkkis, ite ajattelin kans tutustua noihin välilihanpehmennysöljyihin, vai mitä ne nyt olikaan. En tiedä onko niistä mitään apua, mutta toisaalta jos se henkisestä itsestä tuntuu hyvältä keinolta valmistautua synnytykseen..niin miks ei.

Onpa muuten kerrassaan niin nätti ilma, ettei tolkkua! Oon taas niin innostunu täällä. Meillä on kivat näkymät ikkunasta, niin tulee ihasteltua kotona ollessa =) Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!!

Muistin juuri, että pitää varmaan miehelle alkaa väkertämään jonkinlainen ystävänpäiväkortti edes!

 

Jenkkivaimo: Itsekkin olen kotisynnytyksestä haaveillut Minulla se ei valitettavasti ole mahdollista...täällä suomessa kun kätilön saaminen on niin vaikeaa kotiin. Viimeksikin vauva kyllä syntyi niin nopeasti että kätilö tuli ottamaan vain "kopin" eli hyvin olisin tuon kotonakin voinut synnyttää. Mutta kuulun riskisynnyttäjiin ja kaikki raskaudet tosi vaikeita niin ei tarvitse sellaisesta haaveillakkaan...hyvä tuuri kyllä kävi että viimeksi syntynyt kotiin...mentiin vain varmuuden vuoksi käymään synnärillä ja kohdun suu aukesi kuin "itsestään" kun vedet meni alkoi tuska ja samalla ponnistusvaihe. Teki hyvää tällaiselle synnytyspelkoiselle jolla keskimmäisen lapsen synnytys kesti 26h, oli todella vaikea synnytys ja muutama kätilön moka(vauvan väärää tarjontaa ei huomattu ja unohdettiin mun nesteytys jne...)
Olen myös paljon lukenut näistä ulkomailla tehdyistä sektioista ja kun monessa maassa yksityiset lääriasemat synnytykset hoitavat on sektio aika yleinen,saa sitten toivoa päivän ja kellon ajan ja lääkäri sovittaa sen aikatauluihinsa. valitettavasti tähän on monessa maassa menty.

Synnytyksestä kun nyt on ollut jonkin verran keskustelua niin kuinka moni teistä uskoo vyöhyketerapiaan ja esim. homeopaattisiin, akupunktioon? joogaan jne..?
eli oletteko saaneet niistä apua omassa elämässänne? Ei välttämättä synnytyksessä mutta myös muuten ihan yleisesti.
Itse sain viimeisen raskauteni kanssa paljon apua niin vyöhyketerapiasta, homeopaattisista kuin raskausajan joogasta. Todella positiiviset kokemukset jäi ja uskon niiden ansiosta viimeisen synnytykseni olevan todella helppo ja lähes kivuton. Jos vielä minua raskaudella siunataan meinaan taas joogata ja käydä vyöhyketerapiassa yms...

Nyt on sitten tehty päätös..kyllä meille vielä 1 pikkuinen tulee B) Ja luultavasti poistan kierukan nyt sitten lokakuussa...aikaisemminkin jo haluaisin, mutta yritän kovasti suunnitella tulevan perheenjäsenen syntymistä kesään 2011 niin kyllä ajattelin keskimmäisenkin kanssa mutta yritys venahti puoleen vuoteen ja neiti syntyi sitten loppu syksystä...se siitä "suunnittelusta". Eli eihän näitä kalenteri kädessä voi "suunnitella" ..todellakaan. Kyllä ne lapset sitten saadaan jos kaikki vain loksahtaa paikalleen ja aina ei siltikään saa vaikka kaikki loksahtaisikin paikalleen. Tämä elämä kun on niin mysteeri :/
Mutta aikataulullisesti tuo syksy sopii muutenkin hyvin, ehdin hoitamaan työasiat järjestykseen (ehkä) ja ei tule sitten niin pienellä ikäerolla tuohon nuorimpaan.

Mivian ja aivan hirveä vauvakuume tai oikeastaan uusi perheenjäsenkuume
Ihanaa kun päätös on nyt tehty!!! =)

 

MetsätähtönenOnneksi rutiininomaisesta välilihan leikkauksesta on luovuttu. Jossakin vaiheessa se taidettiin tehdä aina. Moni ensi synnyttäjä selviää ilman tikkauksia
Valitettavasti on paljon äitejä jotka eivät muutosta hyväksy..arki muuttuu paljon lasten myötä eikä siitä aina osata nauttia. Oli järkytys lukea että suomessa hylätään vuosittain 70 alle vuoden ikäistä vauvaa Se on todella paljon, järkyttävän paljon!

 

Mivian, joo Suomessa kotisynnytys on vielä tosi harvinaista ja sitä kyllä kauhistellaankin aika paljon. Mut toisaalta, täällä on sairaalaolot sen verran hyvät, ja niitä sektoita oikeesti tehdään vaan kun on pakko, niin ei sitä varmaan sit juuri harkita. Toi on niin totta, miten niitä sektioita ulkomailla varataan kuin kampaaja-aikoja, joskus äidin toiveesta kun on kyllästynyt olemaan raskaana tai lääkärin käskystä, koska hän haluaa hoitaa synnytyksen pois alta ennen lomaansa. Hohhoijaa... Ei mikään ihme, että Jenkeissä on huomattavan korkea imeväiskuolleisuus, kun synnytyksiin puututaan väkipakoin, äidin ei anneta liikkua yms.

Mä otin sitä jotain synnytystä käynnistävää homeopaattista valmistetta, ja synnytys käynnistyi alle vuorokauden sisään. Tosin olin jo 11 pv yliaikainen ja mulle oltiin myös tehty samana aamuna kovakouraisempi sisätutkimus yliaikakontrollissa, joten se käynnistyminen saattoi johtua mistä vaan. Otin myös arnicaa palautumiseen, mutta lääkkeet loppui kesken. Palauduin silti omasta mielestäni tosi hyvin. Mahdollisesti otan ainakin arnicaa myös seuraavassa synnytyksessä.

Ahdistaa nää pitkät kierrot. Kauheeta odottelua vaan. Ensin ootellaan viikkokaupalla ovista ja sit viikkokaupalla menkkoja... Kääkkis, mä olisin varmaan jo seonnut täysin sun kiertosi kanssa! Tsemppiä!

 

Olen saanut apua toisessa synnytyksessäni ja kummassakin raskaudessa homeopaateista =) Kävin jälkimmäisen kohdalla myös vyöhyketerapiassa ( mies teki sitä minulle myös kotona= aktivoi kohtua), koska pelkäsin yliaikaisuutta ja peloteltiin käynnistyksellä. Käynnistyikin sitten spontaanisti ja n.viikkoa ennen suunniteltua käynnistystä. Samoin, kun supistukset alkoivat, niin aloin ottaa samantien terapeutin ohjeen mukaan homeopaatteja omien tuntemusten mukaan ja sain samantien supistuksia voimakkaammiksi kun meinasivat välillä heiketä. Sairaalassa kielsivät niiden käytön, vaikka otin niitä sinnekin mukaan. Uskon kyllä näihin asioihin ja valmistauduinkin tähän jälkimmäiseen synnytykseen tekemällä erilaisia hengitysharjoituksia ja rentoutumisharjoituksin =) Synnytyksessä auttoi todella paljon, kun käytti ääntä: mulla oli aaa kaikista luontevin äänne, vaikka kävin koko reportuaarin läpi ja samalla yritin keskittyä siihen rentoutumiseen. Mäkin otin arnicaa synnytyksestä palautumiseen ja olen käyttänyt homeopaatteja ihan itseni lisäksi myös koiriin =)
Sunnuntaina kaivelen taas testiliuskan esiin ja tiirailen Nyt kp 80 ja kumma kyllä, en ole enää kilareita saanut, aika ailahtelevalta tuntuu mieliala. Mitään menkkakipua ei vieläkään. Nyt lähden nukkumaan, hyviä öitä :wave:

 

Täällä Suomessa tosiaan taitaa nuo synnytysasiat olla aika hyvin. Mua ahdistais ajatuskin synnyttää kotona, kun sairaalassa on kaikki tarpeellinen jos jotain tapahtuu =) Tuollainen sektiotehtailu kuulostaa aika ikävältä, itseasiassa vähän samalta kuin koirien jalostus ja muu Olis parempi, että synnytykset pääosin menis sitä luonnollista reittiä. Hyvähän tuo sektio kuitenkin on, jos se ei onnistu tai on jotain riskiä, mutta veikkaisin että luonnollisesta synnytyksestä toipuu nopeammin. Enkä ees halua ajatella koko synnytystä Mun täytyy varmaan käydä siellä vähän kiertelee, voi olla että muuten vähän ahdistaa.

Muoks. Testionnea Sunnuntaille Kääkkikselle! Ja mukavaa Ystävänpäivää jo näin etukäteen kaikille! :heart:

 

Negatiivinen, yllätys yllätys. Kohdun seutua jomottaa ja painetta tuntuu yhä. Jos menkkoja ei ala kuulua, niin uusi testi tod.näk. torstaina tai tuntemusten mukaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille :heart:

terveisin kääkkis ja kp 82

 

kääkkis on nuo sun päivät kyllä jo ihan mahottomat. Toivotaan nyt sitten niitä menkkoja oikien kovasti kun kerta raskaana et ole ainakaan vielä.
Kauhee flunssa iski, mutta töihin pitänee lähtee kun pystyssä voi olla. No, onneksi ennemmin tää räkis kuin vatsatauti. Meillä päin sitä on aika kovasti liikenteessä ja vain ajan kysymys milloin se meidän perheeseen rantautuu. ollaankin säästytty siltä, kolme vuotta sitten oli viimeeksi.
Eilen sain hoitaa ystäväni vauvaa ja voi että se oli ihana sylissä =) Mieskin hoiti sitä innoissaan. Kuume kovenee taas....
Mä oon seuraavaa synnytystä nyt alkanut miettimään kun näitä teidän tekstejä luen. Mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen haluaisin, mutta ehdottomasti jos kivut yltyy sietämättömiksi niin otan tarjotut kivunlievitykset. Mutta viime kerrasta viisastuneena en mene pötkölleen ennen kuin on pakko, koska viimeeksi kaikki sujui hyvin siihen asti kun kävelin, mutta sit kun menin makuulle en enää päässytkään ylös ja alamäki supistusten hallinnan suhteen alkoi siitä.

 

kääkkis Huh tuota kiertoa!

Milas Itse olin jalkeilla siihen asti, että olin 9cm auki. Siksi varmaan aukeninkin vähän varkain, kun pysyin jaloillani ja rehellisyyden nimissä en olisi supistusten aikana pystynyt edes olemaan makuulla.

Kotisynnytys ei ole mun juttu. Mä kaipaan sitä sairaalan tuomaa turvaa. Ja esikoisen kanssa kun tarvitsi sen imukupin avun, niin en uskaltaisikaan enää kokeilla kotisynnytystä... Tuon imukupin kanssa muuten tehdään aina(?) eppari. Siinä varmaan olisi repeäminenkin aika todennäköistä, niin ennemmin se hallittu eppari kuin paha repeäminen. Itselle ei se eppari ollut niin paha asia, tietenkin aluksi alapää oli arka, mutta en esim. tarvinnut reikätyynyä istumiseen.

Akupunktiota olen kokeillut kerran ja se oli kyllä positiivinen kokemus. Kun tulin raskaaksi, oli puhetta, että jos menee yliaikaiseksi niin voin sitten käydä akupunktiossa niin se voisi sitten käynnistää synnytyksen. Mutta esikoinen syntyi ennen la:ta.

Näin viime yönä pitkästä aikaa vauvaunta. Olin muka raskaana, maha kyllä oli vielä aika pieni. Ja kun vauva kääntyi masussa niin se kävi kipeää. Nyt on kyllä ollut viimesillään raskaana oleva kaveri mielessä ja tuttuni odottaa esikoistaan, joten nämä vissiin tuli uniin.