Minä taas luulen, että aika iso osa ihmisistä on hyviä isiä ja äitejä, vaikutti ne erittäin lapsirakkailta tai ei. Ei me muuten täällä elettäis näin menestyksekkäästi=) Sitten joistakin voi sanoa ihan suoraan, jos on vaikkapa päihdeongelmaa tai vaikeaa masennusta tai vaikkapa mielenterveydellinen sairaus, niin sitten on vähän eri juttu koska muut asiat määrittelevät lisänä tuota. Mulla esimerkiksi oma mies ei juurikaan välitä muiden ihmistne lapsista ja tuo on varsinkin miehillä aika yleistä, koska tuota ihan biologiakin määrittelee..nimettäin nehän ovat jatkaneet sukua, jotka ovat sitä omaa geeniään siirtäneet eteenpäin. Mutta tietysit jos lapsi olisi pulassa tai jotain tämmöstä, niin sittenhän varmaan kaikilla suht normaaleilla ihmisillä herää sellainen suojeluvaisto, että pitää auttaa. Minä en kanskaan nyt niin kamalasti muiden ihmisten lapsista välitä, voin kyläl hoitaa jne..mutta varsinkin jos on yhtään oudompi, niin ei mulla nyt tule siihen mitään kummosempaa tunnetta. Muuta ku että voi näyttää söpöltä tai jotain, ei kuitenkaan välttämättä. Onneksi sitä ihminen oppii olemaan lasten kanssa, tähän ainakin itse lasken. Koska ei mulla ole paljon kokemusta lapsien hoidosta, enkä nyt välttämättä tiedä heti mitä niitten kans tekis, mutta kyllä sitä aina on jotain keksinyt. Lapsetki on monesti aika aktiivisia, niin osaavat itse ehottaa jos ei heti muista miten niiden barbien kaa leikittii :saint:
Mutta siinä oon kyllä samaa mieltä, että joistakin kyllä näkee ettei heistä ole vielä vanhemmiksi. Eivät halua sitoutua mihinkään, edes lemmikkieläimeen, eivätkä viihdy kotona..haluavat paljon reissata ja nähdä maailmaa, mennä miten sattuu. Sellaiset tyypit kyllä tunnistaa aika nopeesti. Ja sen kans huomaa, että pitääkö ollenkaan lapsista tai eläimistä, niinku Ansis tossa kirjoitti. Vaikka eläimiä nyt ei varsinaisesti saisi verrata, mutta varmaan ihan samalla tavalla toimii tuo, että huomaa heti tykkääkö joku eläimistä ja osaako niiden kans olla. Ei siis tartte ryömiä tuolla lattioilla vinkulelu suussa koirien kanssa, mutta se että jotneki osaa vaan olla
Kaipa näihin kaikkeen lisääntyy se kaikki muukin..eli vaikuttaako tyyppi sellaiselta, että ottaa vastuuta itsestään ja elämästään, onko minkälaiset tulevaisuuden suunnitelmat (kuuluuko itse niihin!), onko luotettava ja rehellinen, natsaako muuten huumori jne, onko raha-asiat ok, vaikuttaako hyvältä tyypiltä. Nämä varmaan kans tekee sen, että tästä on isäksi tai tästä ei ole. Varmaan kaikilla on historiassa niitä tyyppejä, ainakin lähipiirissä jos ei muuten, että tosta ei kyllä ole vanhemmaksi. Ainakaan muutamiin vuosiin (vuosikymmeniin
). MUlla on lähipiirissä pari tyyppiä, jotka kuuluivat näihin, joita on aika vaikea pitää vastuullisina ihmisinä itsestään saatika lähipiiristään. Niin ovat kyllä yllättäneet ja olleetkin hyviä perheenäitejä ja jopa parisuhteetkin saaneet toimimaan. Kai se on niin iso muutos, että aivoissa jokin naksahtaa suurella osalla sitten viimeistään kohdilleen, kun on lapsi tulossa =)
Sitten taas joskus ihmetyttää, jos lasta oikeen yrittämällä yritetään ja sitä omaa kumppania ei edes arvosteta tai pidetä hyvänä isänä/äitinä. Kai se on se vauvakuume sitte, vai mikä? Ja voihan tosiaan olla hyvä isä, vaikka olisikin huono seurustelukumppani.
