@Kultakataja niin no ymmärrän että kateuteni voi mennä vähän yli, tai ainakin viestini saa sen kuulostamaan siltä. Olen mieheni kanssa paljon puhunut siitä. Saatan mennä kauppaan, nähdä siellä äitin lapsensa kanssa ja hymyilen heille mutta kauppareisun tehtyäni ja autoon päästyäni saatan purskahtaa itkuun...
Se on pahentunut ikäni myötä mutta koitan kasvaa siitä eteenpäin. Ainakin se helpottaa mieltäni, että saadaan viimein se yritys käyntiin pian mieheni kanssa
Se on kyllä hyvä että meitä ihmisiä on moneen lähtöön, erilaisia tarinoita ja tunteita ja sitä vertaistukea löytyy. Sitä olen kaivannut, olen ollut hieman yksin näiden tunteideni kanssa. Sukulaiset eivät ymmärrä minua, olenhan vanhin ensisynnyttäjä nyt jo. Kaveripiiri kaikkosi ympäriltäni kun raskausuutisia kuului tuon tuosta. Olen ollut vähän yksinäinen mutta nyt sain ainakin syyn hakeutua tänne ryhmään kun todella rupee vauvahommat olemaan ajankohtaisia
Ei haittaa että "haastat" mua tolla sun vikalla kysymyksellä. Olin seurustellut puolenvuotta itse mieheni kanssa ja olin puhunut paljon vauvanhankinnasta. Mieheni sanoi alkuun ympäripyöreitä siitä ja elätteli välillä turhia toivoja (aluksi). Toivoin että me pian rupeisimme yrittämään. No siinä oltuamme sen 6kk yhdessä, mieheni pikkuveli tapasi sen naisen. Näin hänet kerran f2f. Seuraavalla kerralla tulikin se soitto vauvauutisista. Olin niin surun murtama kun oma mieheni elätteli toivoja vauvanhankinnasta muttei asian eteen sen eneve mitään tehty ja miehen pikkiveljen deitti tyyliin kuukauden deittailun jälkeen on paksuna...
No vuoden seurustelun kohdalla mies sanoi anteeksi vääristä lupailuistaan ja sanoi suunnitelmansa että mennään ensin naimisiin..
Mä olen ehkä vähän erilainen, tunnen erilailla asioita mitä jotkut täällä mutta sama tavoite meillä kaikilla on, en vähättele toisten tarinoita ja taustoja, toivon ettei munkaan tarinaa tai taustoja vähäteltäisi
Se on pahentunut ikäni myötä mutta koitan kasvaa siitä eteenpäin. Ainakin se helpottaa mieltäni, että saadaan viimein se yritys käyntiin pian mieheni kanssa
Se on kyllä hyvä että meitä ihmisiä on moneen lähtöön, erilaisia tarinoita ja tunteita ja sitä vertaistukea löytyy. Sitä olen kaivannut, olen ollut hieman yksin näiden tunteideni kanssa. Sukulaiset eivät ymmärrä minua, olenhan vanhin ensisynnyttäjä nyt jo. Kaveripiiri kaikkosi ympäriltäni kun raskausuutisia kuului tuon tuosta. Olen ollut vähän yksinäinen mutta nyt sain ainakin syyn hakeutua tänne ryhmään kun todella rupee vauvahommat olemaan ajankohtaisia
Ei haittaa että "haastat" mua tolla sun vikalla kysymyksellä. Olin seurustellut puolenvuotta itse mieheni kanssa ja olin puhunut paljon vauvanhankinnasta. Mieheni sanoi alkuun ympäripyöreitä siitä ja elätteli välillä turhia toivoja (aluksi). Toivoin että me pian rupeisimme yrittämään. No siinä oltuamme sen 6kk yhdessä, mieheni pikkuveli tapasi sen naisen. Näin hänet kerran f2f. Seuraavalla kerralla tulikin se soitto vauvauutisista. Olin niin surun murtama kun oma mieheni elätteli toivoja vauvanhankinnasta muttei asian eteen sen eneve mitään tehty ja miehen pikkiveljen deitti tyyliin kuukauden deittailun jälkeen on paksuna...
No vuoden seurustelun kohdalla mies sanoi anteeksi vääristä lupailuistaan ja sanoi suunnitelmansa että mennään ensin naimisiin..
Mä olen ehkä vähän erilainen, tunnen erilailla asioita mitä jotkut täällä mutta sama tavoite meillä kaikilla on, en vähättele toisten tarinoita ja taustoja, toivon ettei munkaan tarinaa tai taustoja vähäteltäisi
mutta tiivistetysti; kun en siis ole vielä pystynyt näkemään sitä mieheni veljen naista, eikä se helppoa ole vieläkään, niin en voi kieltää lastani leikkimästä serkkunsa kanssa. Tottakai lapseni saa leikkiä serkkunsa kanssa. En vain vielä itse ole pystynyt häntä näkemään, se vaatii aikansa
oma sylini on ollut tyhjä siitä suuresta lapsenkaipuusta mutta toivottavasti pian asiat menee parhain päin
Eilen koin elämäni ensimmäisen närästyksen niin kyl tää ny aika todellista tuntuu olevan 
Metforminit alkoi 10.3 ja aloitin myös tässä kuussa myo-isotonolin tämän ketjun suosituksesta käyttöön. Ovulaatiota en saanut tikulle enkä oireita tälle kuukaudelle. Olin jo onnellinen kp32, kun tuli vähän vuotoa että nyt ois tulossa ekat menkat jotka lasketaan normikierron sisään, mutta ei.. menkoista ei tietoakaan ja raskaustestikin oli nega viime viikolla ja tänä aamuna. Ärsyttää. Negatesti ei edes harmita, vaan se että kierto venyy ei ei pääse uudelle yritykselle. Pitää jutella miehen kanssa josko olisin yhteydessä klinikkaan ja jos lääkitys vuodon käynnistykseen ja Letrotzol sitten ovulaation tueksi. Toki viimeksikin meni Metforminien aloituksesta 3kk ennen plussaa, mutta silloin kierrot normalisoituu heti. 
tiedä nyt tästä. Jos tärppää tulee kyl täysin yllätyksenä 
