vierailija
Yk 9 pian käynnistymässä ja pettymys suuri. Tässä ajatuksia, jotka pyörii mielessä.
Ei ole oikeutta olla surullinen, koska lapsia on jo entuudestaan ja raskaudet alkaneet aina heti.
Olenko liian vanha (37v). Onko kroppa päättänyt, ettei enää.
Eihän tässä nyt ole niin pitkä aika vielä mennyt yrittäessä, mutta kun aiemmin raskaudet alkaneet heti, niin nyt on varmaan jotain vikana.
Pitäisikö ajatella "saat, mistä luovut". Luopua ajatuksesta saada vielä vauva, niin sitten ihme tapahtuisikin vai manifestoida asiaa.
Jos niin onkin tarkoitettu, ettei vauvaa enää tule. Missä vaiheessa tehdä päätös, että yrittäminen lopetetaan.
Miksi toiset raskautuu huonoillakin elintavoilla, kun itse elää todella terveellisesti ja kaikki mahdolliset lisäravinteetkin käytössä. Yritänkö liikaa, jos onkin tiedostamatonta stressiä ja raskaus ei sen vuoksi ala.
Gynellä käyty, kaikki muu näyttää hyvältä, mutta kohdussa mahdollisesti adenomyoosia, joka saattaa hankaloittaa kiinnittymistä.
Voimia muille, jotka samoissa aalloissa pyörii.
Ei ole oikeutta olla surullinen, koska lapsia on jo entuudestaan ja raskaudet alkaneet aina heti.
Olenko liian vanha (37v). Onko kroppa päättänyt, ettei enää.
Eihän tässä nyt ole niin pitkä aika vielä mennyt yrittäessä, mutta kun aiemmin raskaudet alkaneet heti, niin nyt on varmaan jotain vikana.
Pitäisikö ajatella "saat, mistä luovut". Luopua ajatuksesta saada vielä vauva, niin sitten ihme tapahtuisikin vai manifestoida asiaa.
Jos niin onkin tarkoitettu, ettei vauvaa enää tule. Missä vaiheessa tehdä päätös, että yrittäminen lopetetaan.
Miksi toiset raskautuu huonoillakin elintavoilla, kun itse elää todella terveellisesti ja kaikki mahdolliset lisäravinteetkin käytössä. Yritänkö liikaa, jos onkin tiedostamatonta stressiä ja raskaus ei sen vuoksi ala.
Gynellä käyty, kaikki muu näyttää hyvältä, mutta kohdussa mahdollisesti adenomyoosia, joka saattaa hankaloittaa kiinnittymistä.
Voimia muille, jotka samoissa aalloissa pyörii.