Allekirjoitan katkeran ja kateuden tunteet. Vaikka en sitä ääneen pystykkään sanomaan, niin jokainen läheisen ilmoittama raskausuutinen raapaisee syvältä ja kipeästi. Katkeran ja kateellisen mielen lisäksi on myös tyhjyys. Sekä vahva identiteettikriisi: Mitä minä olen, jos haave äitiydestä ei toteutuisi koskaan? Mikä silloin tekisi minusta onnellisen? Pystynkö onneen ilman äitiyttä?
Olen aina halunnut useamman lapsen, ja nyt tuntuu suorastaan surkuhupaisalta tuo toive. Ehkä toive isosta perheestä oli liikaa, ja karma iskee takaisin kertomalla ettemme saa tällöin yhtäkään? Toisaalta, onhan tuo tunne aina ollut, että lapsia tuskin itselleni suodaan. Tunne siitä, etten ole kovin hedelmällinen ja oletan että tästä syystä en pysty edes kuvittelemaan itseäni äitinä, vaikka haluaisin.
Olen aina halunnut useamman lapsen, ja nyt tuntuu suorastaan surkuhupaisalta tuo toive. Ehkä toive isosta perheestä oli liikaa, ja karma iskee takaisin kertomalla ettemme saa tällöin yhtäkään? Toisaalta, onhan tuo tunne aina ollut, että lapsia tuskin itselleni suodaan. Tunne siitä, etten ole kovin hedelmällinen ja oletan että tästä syystä en pysty edes kuvittelemaan itseäni äitinä, vaikka haluaisin.