vierailija
Tuntuu kummalliselta ettei suostu puhumaan. Et siis kuvittele.Miehen kanssa taas eilen "keskusteltiin". Kysyin, että onko miettinyt tätä vauva-asiaa nyt tässä viikon aikana niin vastasi, että eipä se mielipide ole mihinkään muuttunut, ei nyt ole sen aika. Kysyin, että milloin aattelisi että on, mikä siihen vaikuttaa ja että voidaanko jutella yhdessä ns. plussista ja miinuksista niin tokas, että eipä se puhumalla muutu. Ei olla sen jälkeen sanaakaan vaihdettu, eri aikaan mentiin nukkumaankin.. Että näin.. Tuntuu taas, etten päätä omasta elämästäni lainkaan, muiden päätösten varassa menen. Koska mistään ei keskustella, ei tehdä kompromisseja eikä yhdessä suunnitella mitään. Jotenkin minulla oli kuva ja oletus, että meillä olisi kaikki hyvin, taloudellisesti hieman tiukkaa, mutta parempaan päin. Nyt tuntuu, että onko jotakin tässä mitä en tiedä
En tiiä, kuvittelenko sitten vain omiani, ajattelenko liikaa, kaikenlaisia uhkakuvia maalaten Tuntuu myös, että väsyn tähän
Tsemppiä kaikille meille eri tilanteisiin ja kierron vaiheisiin
Oviksesta: aiemmin ei mitään, en muista nyt synnytysten jälkeen tunnen kipuiluna jommallakummalla puolella ja välillä on verensekaista limaa ollut. Ihmetellyt, että mikä kumma niin Flosta katsomalla selvinnyt, että ovulaatio
Nyt minipillerien aikaan ei mitään tuntemuksia.