Haaveena vauva 2022

Tää on aika negailua, nii hyppää yli jos et halua lukea.



Mieli ihan maassa. Ei enää mitään oireita mitkä vois viitata raskauteen. Menkkoja odotan viimeistään muutaman päivän päästä saapuvaksi (joten tää mielialan lasku passais myös pms-oireisiin). Nukuin yön huonosti. Ja yöllä oli aikaa pohtia. Tuli vaan fiilis, ettei meille varmaan oo tarkoitettu lasta ollenkaan. Ei vaa ota onnistuakseen ja sen lisäksi noussut pelko, että jos plussaa niin se menee varmasti kesken ja miten sen surun kanssa sitten jaksaa. Lapsettomuushoidot jatkuu ja sekin tuo oman psyykkisen rasitteensa, kun tietää, että jotain on laitettu sisälle ja se joko lähtee kehittymään tai sitten ei. Joka kuukausittainen pettymys. Tässä kierrossa ollut jäätävän iso vauvakuume. Pitää varmaan seuraavan inssin yhteydessä kysyä polilta, olisko jotain keskustelupaikkaa psykologille tai muulle vastaaville, missä vois tätä lapsettomuudesta johtuvaa surua ja mielialan vaihteluita käydä läpi. Samalla pohtii, että jos nyt on tällainen mieliala, niin miten kestäisin mahdollisen raskauden aiheuttaman pelon kanssa ja mahdollisen lapsen syntymän jälkeen. Pohdinnassa siis, että pitäiskö seuraavan inssin jälkeen pitää hieman hoidoista taukoa.

Puolison kanssa aiheesta puhuttu ja hän pohtii, että miten lapsen yrittäminen voi saada mielialan laskua aikaan. Mulla ollu nyt myös haluttomuutta yhdyntöjen suhteen ja mies sitä pohtinut, että johtuuko se hänestä. Ei johdu. Tietysti olen ajatellut, että miehellä enemmän ylipainoa, (varmaan 35-40 kg normaalipainon rajasta) ja itselläkin on ylipainoa, mutta paino kokoajan laskusuuntaan menossa elämäntapamuutosten myötä ja bmi on alle 33 tällä hetkellä. Tämä ylipaino aiheuttaa sitä pelkoa, että raskautumisesta tulee vaikeampaa ja keskenmenot herkempiä.

Tämä auttoi paljon, että sai purkaa mieltä. Jospa nyt lähtis nauttimaan syysilmasta.
Voi miten tuntuu kurjalle. Toivottavasti pääset keskustelemaan, jos tuntuu että siitä voisi olla apua. Lapsen yrittäminen kätkee sisäänsä niin paljon kaikkea, tunteita laidasta laitaan. Voimia kottikärrillinen sinulle.<3
 
  • Tykkää
Reactions: KirJoh89
Kuinka moni on joutunut odottelemaan, että mies on valmis ja kuinka kauan? Täällä turhauttaa, kun olen kyllä jo reilu vuosi sitten asiasta puhunut, mutta silti tuntuu, että tuli yllätyksenä että olenkin tosissaan, huoh. Ja vaikka muutenkaan ei olla kovin aktiivisia noissa hommissa, niin nyt tuntuu, että mies vältteleekin, kun varmaan kuvittelee, että nyt se lapsi tulee, jos suostuu, kun pilleritkin lopetin, vaikka ei kyllä ihan vielä oo tarkotus ilman ehkäsyä mennä.

Ja vähän ärsyttää, kun tuntuu, ettei mies ole asiaa miettinyt yhtään ja ite kuitenkin joka päivä asiaa pyörittää mielessä.
 
  • Tykkää
Reactions: Bb-8
Tää on aika negailua, nii hyppää yli jos et halua lukea.



Mieli ihan maassa. Ei enää mitään oireita mitkä vois viitata raskauteen. Menkkoja odotan viimeistään muutaman päivän päästä saapuvaksi (joten tää mielialan lasku passais myös pms-oireisiin). Nukuin yön huonosti. Ja yöllä oli aikaa pohtia. Tuli vaan fiilis, ettei meille varmaan oo tarkoitettu lasta ollenkaan. Ei vaa ota onnistuakseen ja sen lisäksi noussut pelko, että jos plussaa niin se menee varmasti kesken ja miten sen surun kanssa sitten jaksaa. Lapsettomuushoidot jatkuu ja sekin tuo oman psyykkisen rasitteensa, kun tietää, että jotain on laitettu sisälle ja se joko lähtee kehittymään tai sitten ei. Joka kuukausittainen pettymys. Tässä kierrossa ollut jäätävän iso vauvakuume. Pitää varmaan seuraavan inssin yhteydessä kysyä polilta, olisko jotain keskustelupaikkaa psykologille tai muulle vastaaville, missä vois tätä lapsettomuudesta johtuvaa surua ja mielialan vaihteluita käydä läpi. Samalla pohtii, että jos nyt on tällainen mieliala, niin miten kestäisin mahdollisen raskauden aiheuttaman pelon kanssa ja mahdollisen lapsen syntymän jälkeen. Pohdinnassa siis, että pitäiskö seuraavan inssin jälkeen pitää hieman hoidoista taukoa.

Puolison kanssa aiheesta puhuttu ja hän pohtii, että miten lapsen yrittäminen voi saada mielialan laskua aikaan. Mulla ollu nyt myös haluttomuutta yhdyntöjen suhteen ja mies sitä pohtinut, että johtuuko se hänestä. Ei johdu. Tietysti olen ajatellut, että miehellä enemmän ylipainoa, (varmaan 35-40 kg normaalipainon rajasta) ja itselläkin on ylipainoa, mutta paino kokoajan laskusuuntaan menossa elämäntapamuutosten myötä ja bmi on alle 33 tällä hetkellä. Tämä ylipaino aiheuttaa sitä pelkoa, että raskautumisesta tulee vaikeampaa ja keskenmenot herkempiä.

Tämä auttoi paljon, että sai purkaa mieltä. Jospa nyt lähtis nauttimaan syysilmasta.
Paljon voimia sinne. <3
Samoin @Bb-8
 
  • Tykkää
Reactions: Bb-8 ja KirJoh89
Joku pohdiskeli täällä koronarokotteen vaikutusta kiertoon ja mä olen vakuuttunut, että mulla se sotki kierrot kyllä. Hyvä tässä vaiheessa, kun piti alkaa perheenlisäystä yrittämään. Jouluna lopetin jo pillerit ja sen jälkeen ollut kierto päivälleen 25. Ekan rokotteen jälkeen tuli kaks kertaa 23 päivän kierto. Tehosteen jälkeen yhtäkkiä 31 päivää ja viimeisin oli nyt 21 päivää.

Viime kierto oli tuo lyhyt ja se oli yk1. Sain tikutettua oviksen, mutta epäilen ettei se tapahtunutkaan ainakaan kunnolla, kun mitään limoja en huomannut ja kiertokin jäi noin kovin lyhyeksi.

Toivon, että nyt tasoittuisi ja ovulaatio tapahtuisi normaalisti. Ovistikuttelut alkaa huomenna.

Onnea plussanneille ja tsemppiä yrittäville!
 
  • Vau!
Reactions: Sadepisaroita
Täällä oli ainakin pari jotka sanoi, että ovat nähneet unia plussaamisesta. Mulla kans välillä tollasia unia, ja aamulla hirveä harmitus. :( Tää piinailu on taas ihan hirveen tylsää, en jaksaisi enää odottaa. Tänään ollut jotain iiiihan pientä jomotusta, mutta tuntuu että keksin sen vain itse. :'D

@KirJoh89 Hirveesti voimia sulle ja toivottavasti pääset ammattilaisen puheille, se oikeesti auttaa varsinkin jos löytyy itselle sopiva psykologi tms. <3
 
@Hulda91 Teitkö testiä jo?

@AMR Mä näen ainakin haalean haalean plussan tuossa sun testissä. Voi tietysti olla viivanpaikka, mutta silti! Toivottavasti lähtee tuosta tummenemaan. Kamera ei koskaan näytä sitä samaa, kuin mitä ihmissilmä näkee. Kamera syö esim. valotusta ja kontrastia, jolloin täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi haamujen kuvaaminen (haha) on vaikeaa ja joutuu vähän kontrastia lisäämäänkin.

@Mansikka_maanantai Pahoittelut negasta/esi-isien haamusta. Toivotaan _kuitenkin_ että ne menkat sieltä ei alkais ja pääsisit plussapiiriin!

@Minnix Ei epäilystäkään, että tuo sun testi ei näyttäisi plussa. Selvä haamu kuitenkin! Täältäkin varovaiset onnittelut teille

@SandraB Voih, mä olen niiiin pahoillani. Nuo tuntemukset ja ajatukset ovat tuttuja täälläkin. Suosittelen ehdottomasti, jos pääsisit keskustelemaan ajatuksistasi jonkun kanssa. Siitä voi olla paljon apua jaksamiseen. Tietysti tännekin voi kirjoitella ja tietysti täälläkin kuunnellaan (luetaan) ja myötäeletään, mutta kasvotusten se on aina toisenlainen juttu.

Omanapa: Phuuuuuughghghghghgh.... Tänään kp 25/28 (DPO 8), ellei tehosterokote sekoittanut kiertoa. Malttamattomana, vaikka kuinka lupailin, tein testin (Apteq) tänään aamulla. Täälläkin puhdas nega tai tyyliin jos tosi kääntelin ja katsoin tyyliin valonheittimellä, siinä saattoi ehkä jotain ihan tosi hailakkaa näkyä. Heitin roskiin ja parin tunnin päästä kahvia keitellessä vanhoja puruja roskiin laittaessa, oli siinä prkl haamu. Pidän negana, mutta en _voi_ sille mitään, että tunteita heräsi edes vähän.
Oireita on edelleen se viime viikolta jatkunut kuvotus. Jos olen syömättä, kaikki ok. Heti kun syön, alkaa kuvotus. Viikonloppuna alkoi väsymys ja palelu, mutta pistin stressin ja kylmän sään piikkiin. Terv. Istun nytkin +20 C:ssa huoneessa villasukat ja villapaita päällä.
Onneksi ne jemmassa olleet testit nyt loppuivat, että jos tekee yhtääään mieli testata, pitää se ensin hakea ja odottaa aamuun. Koska tiedän itseni, ostan seuraavaksi kaksi testiä; yhden, jonka teen varmaan samantien ja yhden, jonka säästän aamuun. MUTTA tämä on sitten vasta to/pe, jolloin on kp 28-29 - ellei tietty ne menkat oo alkaneet.
 
ON: Täällä kalenterin mukaan menkkojen pitäisi alkaa tänään. Vajaa viikko sitten sain tehosterokotteen, oletan, ettei vielä tätä kiertoa ehtisi sotkea, mutta toki ei voi tästäkään olla varma. Ja toki ollut vasta yksi vuoto pillereiden lopettamisen jälkeen, joten voi senkin puolesta kierron tasaantuminen viedä aikansa. Loppuviikosta oli välillä menkkamaisia kipuja, mutta vuotoa odottelen edelleen. Ei ole muuten mitään erikoisia oireita, joten varsin varma, että testikin näyttäisi negaa.

Onneksi nyt on kaikenlaisia menoja ja muita asioita mielen päällä, niin maltan odotella testin kanssa loppuviikkoon jos vuotoa ei ala kuulua. Muutenkin aika rauhallinen olo, ajatukset vain siinä, että seuraavassa kierrossa aloitetaan "oikeasti" aktiivisempi yritys ja koitetaan saada tallettelut tiheämmin.
 
VAUVA 2022

Ilmoitathan tietosi listalle ja päivityksesi punaisella, jos väri ei toimi, voit myös @-merkitä listan kyseisen päivän päivittäjän.

Lista päivitetään kerran päivässä. Kuka vain voi päivittää listan, vaihdellaan vuoroa. Päivitä lista vastaamalla edellisen päivän viestiin, poista [ ]-sulut teksteineen alusta ja lopusta, lisää kierto- ja piinapäiviin yksi päivä lisää.

Kiertopäivä- ja piinalistalta voidaan poistaa, jos käyttäjä ei ole ollut aktiivinen vähään aikaan. Takaisin pääsee tottakai heti halutessaan!

★★★★★★★★★★★★★★★

6.9.2021 Maanantai

Nimi ★ yritys aloitettu ★ monesko lapsi ★

Myytta , 12/17, 2. lapsi
83Keiju, 3/18, 1. lapsi
Aisha87, 12/18, 3. yhteinen lapsi
+Minttuni, 2/19, 1. lapsi
+Alinna86, 6/19, 3. lapsi (miehen 1.)
Kirjoh89, 6/19, 1. lapsi
Eeva650, ya 7/19, 2. lapsi (miehen 1.)
+ Töppönen, 9/19, 4. lapsi
+Irtokehys, 9/19, 1. yhteinen lapsi
Karen99, 10/19, 1. lapsi
Krippis, 11/19, 1. lapsi
+ Piipaa93, 11/19, 1.lapsi
Sinisilmät, 1/20, 1. lapsi
Mamtobe, 3/20,
Petronella09, 4/20, 5. lapsi
+Wbä, 4/20, 3. lapsi
Iinanen, 4/20, 2. lapsi
Esikoishaaveita, 4/20, 1. lapsi
+ Ewa87, 7/20, 2. lapsi (miehen 1.)
+Kuumeilija40, 8/20, 2. lapsi
+Keksi82, 8/20, 1. yhteinen lapsi
+ Meemuli, 9/20, 1. lapsi
Suhveli,9/20, 4. lapsi
Mansikka_maanantai, 10/20, 1. lapsi
+Hulda_84, 10/20, 3. lapsi
SandraB, ya 10/20, 2. lapsi
Mozart, ya 10/20, 4. lapsi
+ Gisella, 11/20, 2. lapsi
+ Skidi, 11/20, 1. lapsi
Scarletta, 12/20, 1. lapsi
Daisy01, 12/20,1. lapsi
Toiveikas1992, 1/21, 1. lapsi
Charrypie-86, 1/21, 1. lapsi(miehen 2.)
+ Possu., 1/21, 1. lapsi
+ Bubbu, 2/21, 1. lapsi
+Leonida, 2/21, 1. lapsi
Alocasia, ya 2/2021, 2.lapsi
*Tähtipölyä*, 3/21, 1. lapsi
Pip83, 3/21, 3. lapsi (miehen 1.)
+ Sofialiina, 3/21, 1. lapsi
Heidisofia, 3/21, 2. lapsi
Mannuska, 3/21, 1. lapsi
Pienihme, 3/21, 1. lapsi
+ Skyela, 4/21, 2. lapsi
+ Mirksukka, 4/21, 3. lapsi
Hulda91, 4/21, 2. lapsi
Eimy, 4/21, 1. lapsi
Elsa96, 4/21, 1. lapsi
+ Marjusk, 4/21, 2. lapsi
+ Suikku1, 5/21, 2. lapsi
+Summer21, 5/21, 2. lapsi
Vauvasyliin2022, 5/21, 2. lapsi
Samppa40, 5/21, 3. Lapsi (miehelle 1.)
+ Maija1004, 5/21, 1. lapsi
+ Twix, 05/21, 1. lapsi
Miracle, 5/21 , 1. lapsi
Martta83, 5/21, 2. lapsi
+ Maria91, 5/21, 3. lapsi
+Jonna_83, 06/21, 3. lapsi (1. yhteinen)
Minnix 6/21, 2. lapsi
Daimiduu, 3. lapsi
Meimierika 6/21, 1. Lapsi
Saaga86, 6/21, 2. lapsi
Innerchild, 6/21, 1. lapsi
Tulejonyyttti, 6/21, 1. lapsi
Bluebelle 7/21, 2. lapsi
+ Danio 7/21, 2. lapsi
Andune 7/21, 1. lapsi
Mimmimami 8/21 ,5 . lapsi
bb-8 08/21, 3. lapsi
Sadepisaroita, 9/21, 2. lapsi
AniiloraK, 9/21, 4. lapsi
SannuB, 2. lapsi
Chili, 3. lapsi
★★★★★★★★★★★★★★★★

Nimi ★ Kiertopäivä ★

Miracle..........................kp 56/?
Pienihme.....................kp 52/26-57
Minnix................................kp 38/34
Andune....................kp 30/29
Hulda91...........................kp 26/30
Mansikka_maanantai.....kp 25/31
Petronella09...............kp 25/25-28
Kirjoh89..........................kp 25/28
SannuB.........................kp 25/26
Martta83......................kp 24/26-27
SandraB..........................kp 23/27
Esikoishaaveita........kp 22/29
Iinanen..........................kp 2223-24
Chili.................................kp 21/28
Eeva650.....................kp 19/28-36
bb-8.............................kp 19/26-30
Elsa96.......................kp 17/26-28
Innerchild...................kp 16/25-30
Toiveikas1992..........kp 15/28-31
Sadepisaroita………..kp 7/25-31
Mamtobe...................kp 5/28
Mimmimami……………kp 4/28-30
aniiloraK.................kp 1/?

★★★★★★★★★★★★★★★

Piinailijat:

Andune ..................dpo 14
Petronella09...........dpo 14
SannuB........................dpo 12
Kirjoh89.......................dpo 11
Mansikka_maanantai dpo 10
BB-8……………………dpo 4
Innerchild………...dpo 3
Toiveikas1992…..dpo 2
 
@KirJoh89 lohdutushalaus, voin niin samastua kirjoitukseesi! ❤

meillä odotetaan alkuvuonna käynnistyviä ivf-hoitoja julkisella ja mieliala on ollut todella surullinen. Meillä taas meneillään olevassa kierrossa ei ehditty kun kerran tallettelemaan kun mies sanoi, että paineet ovat yksinkertaisesti liian suuret. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, ettei kokisi suorituspaineita, nyt ainakin mennään vähän aikaa halailulinjalla. Miehellä on jonkin verran ylipainoa, mutta minä olen siinä normaalipainon ylärajalla.

Olen myös miettinyt pyytäväni ivf-lääkäriltä jotakin keskusteluapua, suru lapsettomuudesta tuntuu välillä niin musertavalta. Mies lohduttaa, että voimme kuitenkin adoptoida jos ivf-hoidot ei onnistu, mutta samalla tuntuu se adoptioprosessi niin pitkältä ja raskaalta, etten tiedä miten jaksan senkin.
 
  • Tykkää
Reactions: KirJoh89
Ompa täällä ollut paljon surullisia viestejä:( Voimahalaus ihan jokaiselle ❤ Olen niin pahoillani @KirJoh89 ja @Karen99:( Toivoisin niin kovin teille onnistumista:) ❤

Varovaiset onnittelut @Minnix :)

Omaa napaa: toinen rokote nyt saatu. Tänään oli jomottelua hetken selässä, reisissä..Olo on tosi väsynyt ja päätä särkee..Toistan itseäni mutta jännittää miten rokote vaikuttaa menkkojen alkamiseen :/ ei ehtinyt alkaa ennen rokotetta.
Edelleen elättelee toiveita että olisikin raskaana...tiedän ihan turha toivo :(

Hyvää viikkoa kaikille :)
 
Kuinka moni on joutunut odottelemaan, että mies on valmis ja kuinka kauan? Täällä turhauttaa, kun olen kyllä jo reilu vuosi sitten asiasta puhunut, mutta silti tuntuu, että tuli yllätyksenä että olenkin tosissaan, huoh. Ja vaikka muutenkaan ei olla kovin aktiivisia noissa hommissa, niin nyt tuntuu, että mies vältteleekin, kun varmaan kuvittelee, että nyt se lapsi tulee, jos suostuu, kun pilleritkin lopetin, vaikka ei kyllä ihan vielä oo tarkotus ilman ehkäsyä mennä.

Ja vähän ärsyttää, kun tuntuu, ettei mies ole asiaa miettinyt yhtään ja ite kuitenkin joka päivä asiaa pyörittää mielessä.
Mä taisin odotella reilun vuoden esikoisen kohdalla et jätettäis ehkäsy pois. Musta kans tuntu että meillä loppu seksi seinään miehen puolelta kun jätettiin ehkäsy pois. Myöskään mies ei ollut kiinnostunut että alkoikin menkat tms. Ainoa mikä kiinnosti oli plussatesti.

Vähän alle vuoden jouduin odottamaan että mies suostui pikkusisarukseen. Nyt olen tietoisesti ollut hiljaa kierrosta yms. Asiaa helpottaa arjen kiireellisyys ja se että olen itse myös asenteella tulee jos on tullakseen niin ei ehdi itsekkään juurikaan asiaa miettiä.
 
@Hulda91 Teitkö testiä jo?

@AMR Mä näen ainakin haalean haalean plussan tuossa sun testissä. Voi tietysti olla viivanpaikka, mutta silti! Toivottavasti lähtee tuosta tummenemaan. Kamera ei koskaan näytä sitä samaa, kuin mitä ihmissilmä näkee. Kamera syö esim. valotusta ja kontrastia, jolloin täysin ymmärrettävää, että esimerkiksi haamujen kuvaaminen (haha) on vaikeaa ja joutuu vähän kontrastia lisäämäänkin.

@Mansikka_maanantai Pahoittelut negasta/esi-isien haamusta. Toivotaan _kuitenkin_ että ne menkat sieltä ei alkais ja pääsisit plussapiiriin!

@Minnix Ei epäilystäkään, että tuo sun testi ei näyttäisi plussa. Selvä haamu kuitenkin! Täältäkin varovaiset onnittelut teille

@SandraB Voih, mä olen niiiin pahoillani. Nuo tuntemukset ja ajatukset ovat tuttuja täälläkin. Suosittelen ehdottomasti, jos pääsisit keskustelemaan ajatuksistasi jonkun kanssa. Siitä voi olla paljon apua jaksamiseen. Tietysti tännekin voi kirjoitella ja tietysti täälläkin kuunnellaan (luetaan) ja myötäeletään, mutta kasvotusten se on aina toisenlainen juttu.

Omanapa: Phuuuuuughghghghghgh.... Tänään kp 25/28 (DPO 8), ellei tehosterokote sekoittanut kiertoa. Malttamattomana, vaikka kuinka lupailin, tein testin (Apteq) tänään aamulla. Täälläkin puhdas nega tai tyyliin jos tosi kääntelin ja katsoin tyyliin valonheittimellä, siinä saattoi ehkä jotain ihan tosi hailakkaa näkyä. Heitin roskiin ja parin tunnin päästä kahvia keitellessä vanhoja puruja roskiin laittaessa, oli siinä prkl haamu. Pidän negana, mutta en _voi_ sille mitään, että tunteita heräsi edes vähän.
Oireita on edelleen se viime viikolta jatkunut kuvotus. Jos olen syömättä, kaikki ok. Heti kun syön, alkaa kuvotus. Viikonloppuna alkoi väsymys ja palelu, mutta pistin stressin ja kylmän sään piikkiin. Terv. Istun nytkin +20 C:ssa huoneessa villasukat ja villapaita päällä.
Onneksi ne jemmassa olleet testit nyt loppuivat, että jos tekee yhtääään mieli testata, pitää se ensin hakea ja odottaa aamuun. Koska tiedän itseni, ostan seuraavaksi kaksi testiä; yhden, jonka teen varmaan samantien ja yhden, jonka säästän aamuun. MUTTA tämä on sitten vasta to/pe, jolloin on kp 28-29 - ellei tietty ne menkat oo alkaneet.
En tehnyt. Vasta äsken ehdin kauppaan. Nyt pohdin pitäiskö hätähousuilla jo huomenna.. ostin rfsun 2kpl paketin jotain halpoja liruja koska negahan se on kumminkin :D
Nyt alkaa stressata. Mitä jos se onkin haamu tai plussa, entä jos se meneekin taas kesken? :/

Pidän täälä peukkuja että sun haamulainen muuttuisi plussaksi! ♡
 
Kuinka moni on joutunut odottelemaan, että mies on valmis ja kuinka kauan? Täällä turhauttaa, kun olen kyllä jo reilu vuosi sitten asiasta puhunut, mutta silti tuntuu, että tuli yllätyksenä että olenkin tosissaan, huoh. Ja vaikka muutenkaan ei olla kovin aktiivisia noissa hommissa, niin nyt tuntuu, että mies vältteleekin, kun varmaan kuvittelee, että nyt se lapsi tulee, jos suostuu, kun pilleritkin lopetin, vaikka ei kyllä ihan vielä oo tarkotus ilman ehkäsyä mennä.

Ja vähän ärsyttää, kun tuntuu, ettei mies ole asiaa miettinyt yhtään ja ite kuitenkin joka päivä asiaa pyörittää mielessä.
Hep! Täällä odottelin tuskaisesti, että mies oli valmis yritykselle. Mulla on aina ollut kova halu tulla joskus äidiksi ja tein sen miehelle selväksi heti alkumetreillä, kun aloimme seurustella. Sanoin tuolloin, että haluaisin olla äiti viimeistään 35-vuotiaana (aloimme seurustella, kun olin melkein 32-vuotias), mutta hänellä ei tuntunut olevan kiire asian kanssa, puhui vain kuinka vielä nelikymppisenäkin voisi lapsia saada.
Vasta viime vuonna, kun täytin 34, jätimme ehkäisyn pois. Sitä ennen kävimme vakavan keskustelun aiheesta. Sanoin, etten voi odottaa enää yhtään pidempään ja ymmärrän, jos hän ei ole vielä valmis, mutta en voisi jäädä suhteeseen, jossa tukahduttaisin suurimman haaveeni toisen takia. Tämän jälkeen molemmat pohti asiaa jonkin aikaa ja sovimme ehkäisyn poisjättämisestä.
Tuon ehkäisyn poisjättämisen jälkeen tuntui kyllä, että minä yritin kaikin tavoin mahdollistaa raskauden alkamisen, mutta mies oli rennommalla ajatuksella mukana. Tästäkin olemme keskustelleet yrityksen aikana ja vasta keväällä taisi tuolle miehelle valjeta, että kalenterimainen ajoittaminen onkin tässä tärkeää.
Nyt yrittämistä on jo vuosi takana ja tuloksena yksi positiivinen raskaustesti ja negatiivinen tuplapotti; toinen alkiorakkula oli oikeassa paikassa kohdussa, toinen taas munanjohtimessa, joten se onni loppui lyhyeen. Tässä pikkuhiljaa eteenpäin, keho on jo palautunut tuosta kokemuksesta, mutta mieli temppuilee haaveiden ja pelkojen rajamailla. Ehkäpä vielä joku päivä nuo toiveet voittaa pelot ja pääsen himotestailemaan ovistikkujen kanssa.

Tsemppiä sinne! Joillakin miehillä tosiaan on se kuvitelma, että heti se plussa sieltä tulee, kun ehkäisy jää, eikä tietoa otollisista päivistä taikka raskautumisen onnistumisprosenteista. Keskustelemalla siitä selviää.
 
Kiitos @Hulda91 ja @Lili_86 !

Jotenkin rasittavaa, kun itse on miettiny asiaa jo pitkään ja ois valmis, mutta toinen ei, vaikka lähes sama aika ois ollu miettiä, jos ois miettiny :'D

Me käytiin miehen kanssa kerran lyhyt keskustelu siitä, miten raskaaksi voi tulla ja miehelle tosiaan oli suuri yllätys, ettei ihan millon vaan onnistu, että on ne muutamat päivät jolloin se on todennäköistä ja että voi mennä pitkään, että onnistuu. On selvästikin unohtanut sen keskustelun.

Meillä vaikuttaa kyllä sekin, kun tavatessa, ja pitkään ennen tätä, sanoin etten välttämättä lapsia halua, niin varmaan miehelle ehkä jonkinmoinen järkytyskin, kun nyt oonkin vauvakuumeessa ja tosissaan ollut puheissa, että lapsi vois tulla.

Pitäs ottaa taas asia puheeksi, mutta itellekin vähän hankala, kun jotenkin on olo, että en sais muuttaa tällee mieltä(en tajua :D) ja koen sen keskustelun jotenkin nolona... voi hyvää päivää näitä tunteita ja ajatuksia!
 
  • Tykkää
Reactions: KirJoh89
AMR
Kuinka moni on joutunut odottelemaan, että mies on valmis ja kuinka kauan? Täällä turhauttaa, kun olen kyllä jo reilu vuosi sitten asiasta puhunut, mutta silti tuntuu, että tuli yllätyksenä että olenkin tosissaan, huoh. Ja vaikka muutenkaan ei olla kovin aktiivisia noissa hommissa, niin nyt tuntuu, että mies vältteleekin, kun varmaan kuvittelee, että nyt se lapsi tulee, jos suostuu, kun pilleritkin lopetin, vaikka ei kyllä ihan vielä oo tarkotus ilman ehkäsyä mennä.

Ja vähän ärsyttää, kun tuntuu, ettei mies ole asiaa miettinyt yhtään ja ite kuitenkin joka päivä asiaa pyörittää mielessä.
Ollaan oltu miehen kanssa jo 9 vuotta yhdessä ja molemmat oltiin alussa sitä mieltä, että lapsia ei tule.

Aika vähän asiaa edes mietittiin. Ehkä tilanne eteni siihen, että kumpikaan ei lopulta ollut niin ehdottomia, mutta ei ollut tiedossa, millon niitä lapsia haluttais. Aina ajateltiin, että katotaan 5v päästä.

Lopulta kävi niin, että sain diagnoosin pahasta endometrioosista ja sain siihen 2 vuotta hoitoja. Sitten päätin, että nyt täytyy alkaa toimia kun leikkauksestakin sopivasti vasta vuosi kulunut. Tai itselle tuli vauvakuume ja tajusin, että en voi enää odottaa viittä vuotta. Että aletaan pian (vuoden sisään) yrittää tai pakkaan kamani ja lähden rakentamaan uutta elämää. Ehkä vähän brutaalia, mutta tuli sellainen tunne, että en kestä sitä jos mies odotututtaakin mua turhaan. Katkeroituisin iäksi ja ero ois varmaan silloinkin tullut jos ei edes yrittäis raskautua. Ehkä mahdollinen lapsettomuus ois helpompi hyväksyä kun lasta ois edes yritetty. Kuitenkin myös endo voi vaikeuttaa raskautumista ja vuodet vierii iänkin kannalta..

Lopulta mieskin ymmärsi yskän ja yhteistuumin jätettiin ehkäisy pois. Eka pelotti, että painostinko miestä liikaa, vaan enää ei tunnu siltä. :) Mieskin on innoissaan asian suhteen ja nyt mentiin tänä kesänä myös naimisiin. Eli yhdessä mennään tuli eteen mitä vaan.
 
Voi @KirJoh89 ❤

Pitkään odotus ja etenkin hoidot on rankkoja! Ootteko päättäny et haluutte useamman inssin vai joko siirrytte ivf jonoon?
Itselle ainakin teki hyvää ivf odotellessa ns elää täysiä ja unohtaa jatkuva yritys. Löyty taas uus into ja fiilis et kyl me viel onnistutaan. Ei onnistuttu ja taas matto jalkojen alta.
kesä oli taas ihana viettää ilman testaus ja oireiden seuraus stressiä ja kerätä voimat tähän ivf kiertoon. Etenki se et ei mietitty mikä kp menossa. Kun oli haluja niin nautittii toisista välittämättä ”kannattaako” nyt.

Suosittelen kyl juttelu avun pyyntöä ja pientä vaikka 1kk taukoa yrityksestä niin löytyy varmasti taas se halu ja usko siihen et onnistutte vielä ❤
 
  • Rakkaus
Reactions: KirJoh89
Ollaan oltu miehen kanssa jo 9 vuotta yhdessä ja molemmat oltiin alussa sitä mieltä, että lapsia ei tule.

Aika vähän asiaa edes mietittiin. Ehkä tilanne eteni siihen, että kumpikaan ei lopulta ollut niin ehdottomia, mutta ei ollut tiedossa, millon niitä lapsia haluttais. Aina ajateltiin, että katotaan 5v päästä.

Lopulta kävi niin, että sain diagnoosin pahasta endometrioosista ja sain siihen 2 vuotta hoitoja. Sitten päätin, että nyt täytyy alkaa toimia kun leikkauksestakin sopivasti vasta vuosi kulunut. Tai itselle tuli vauvakuume ja tajusin, että en voi enää odottaa viittä vuotta. Että aletaan pian (vuoden sisään) yrittää tai pakkaan kamani ja lähden rakentamaan uutta elämää. Ehkä vähän brutaalia, mutta tuli sellainen tunne, että en kestä sitä jos mies odotututtaakin mua turhaan. Katkeroituisin iäksi ja ero ois varmaan silloinkin tullut jos ei edes yrittäis raskautua. Ehkä mahdollinen lapsettomuus ois helpompi hyväksyä kun lasta ois edes yritetty. Kuitenkin myös endo voi vaikeuttaa raskautumista ja vuodet vierii iänkin kannalta..

Lopulta mieskin ymmärsi yskän ja yhteistuumin jätettiin ehkäisy pois. Eka pelotti, että painostinko miestä liikaa, vaan enää ei tunnu siltä. Mieskin on innoissaan asian suhteen ja nyt mentiin tänä kesänä myös naimisiin. Eli yhdessä mennään tuli eteen mitä vaan.
Meillä on vähän samanlainen tarina. Ekan jälkeen olin sitä mieltä, että yksi on meille hyvä. Mutta sitten aloin kaivata esikoiselle sisarusta, kun hänellä ei ole serkkujakaan. Mä siis kuumeilin toista jo viime vuonna, mies vähän souti ja huopas asian kanssa. Lupas, et aletaan yrittään ja sit veti lupauksen takas.

Sit mä sairastuin vakavasti, ja oli iso riski, että olisin jäänyt sille sairaalareissulle. Onneksi Suomen erikoissairaanhoito on todella taitavaa ja edelleen täällä kirjoittelen. Mut tää sairastuminen kirkastutti sen, et mitä mä elämältäni haluan. Kliseistä ehkä, mutta kun makaa sairaalassa ja miettii, et vieläkö mä nään mun läheisiä, niin alkaa aika äkkiä kirkastua mikä on tärkeää.

Toipumisen jälkeen otin asian puheeksi miehen kanssa ja kerroin et sisarus on mun suurin haave ja jos hän ei halua tukea mun haaveen toteuttamista, niin mä lähden sitten kohti itsellistä äitiyttä. Ja tää keskustelu käytiin hyvässä hengessä ja perustelin asiaa eri kanteilta enkä yhtään painostanut.

Mies ymmärsi mun kannnan mutta oli vielä alkuvuodesta sitä mieltä, et ei toista. Kuten säkin @AMR sanoit, niin en olis voinut jäädä suhteeseen, jossa mun haaveet murskataan. Etenkin sen jälkeen, kun mies on saanut toteuttaa omiaan. Annoin puolisen vuotta aikaa ja sit otin puheeksi, että mikä on suhtautuminen toiseen lapseen. Ja se mieli oli muuttunut, kun oli saanut pohtia asiaa rauhassa.

Ja nyt täällä pohditaan, että alkaako menkat tänään vai ei. Oli tarkoitus testata aamulla, mut meillä hajos auto eilen niin en päässyt isommille kaupoille. Lähikaupassa on vaan RFSU:ta ja en halua niille antaa rahojani, kun testien laatu tuntuu olevan mitä sattuu
 
Täällä oli kyllä monilla surullisia viestejä, mut jotenkin ihanaa että ihmiset kokee että täällä voi avautua kipeistä jutuista myös. Toivotan älyttömästi voimia kaikille, jotka on kokenu takaiskuja, surua ja pettymystä lapsihaaveen kanssa.<3 Haluan uskoa että jokaiselle on vielä paljon hyvää tulossa.

Meni myös ihan kylmät väreet kun luki noista teidän kokemuksista kun miehet ei ole ollu valmiita lapsen yrittämiseen samaan aikaan. Ne tunteet on niin hyvin muistissa kun sitä pelkäsi ja mietti että pitääkö tässä vaihtaa miestä nyt tämän asian takia. Onneksi elämä meni miten meni (ollaan oltu pari kertaa hetki myös erossa) ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Elämä kantaa. :)

ON:
Tänään ehkä jotain dpo 4-5, ei tuntemuksia. Mut oli itse asiassa mielenkiintoista kun luin esikoisen tärppikierron oireita, nii eihän niitä ollu. Tai sit menkkojen alkamisen läheisyydessä oli jotain veristä vuotoa vähän mikä ei sit yltyny kuitenkaan menkoiksi. Ja sit vielä sinä päivänä kun sain ekan haamun, nii tuli hyytymä ja olin ihan varma että siinä se alkanu raskaus meni pöntöstä alas. Sit kuitenkin parin päivän päästä plussa paljon vahvempi ja nyt se plussa tuolla syöttää koiralle aamuruokaa. :)

Pakko yrittää pitää siis pää kylmänä eikä luottaa oireisiin tai oireettomuuteen. Vähä ehkä harmikin siinä mielessä et nyt oikeasti pitää jännittää melkein sinne menkkojen alkamiseen asti kun ei voi oloista juuri päätellä mitään.

Olin jo unohtanu miten hitaasti nämä päivät tässä kohtaa kiertoa varsinkin menee. Tsemppiä kaikille omiin vaiheisiin!
 
Mä olin ihan asennoitunut siihen, ettei meille enää yhteistä lasta tulisi. Mulla on jo kolme ja miehellä yksi lapsi. Mies on aika vapaa sielu, enkä olisi todellakaan uskonut, että haluaa asettua aloileen.
Mutta tämä päätös tuli miehen puolelta aika yllättäen pari kk sitten. Mä olen juuri asennuttanut 5vuoden kapselin. :D No ei kun tohtorin pakeille ja 170e pöntöstä alas.
 
@Karen99
Meillä on myös välillä kiertoja, kun toisella on niin kovat paineet ns. suoriutua. Olen kokenut, että niissä kierroissa on toisen tuki ja jaksaminen ollut tärkeässä asemassa samalla tavalla, kuin muutenkin suhteessa; toinen kannattelee ja pysyy (yrittää pysyä) positiivisena, kun toinen ei siihen syystä tai toisesta kykene ja sitten tietysti taas toisinpäin. Tässä kierrossa tikutin ovista ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja miehellekin kerroin, että nyt olis plussa testissä, mutta fiilis on täysin kateissa ja seksi tuntuisi suorittamiselta. Tuntui ihanalta, kun mies otti silloin ns. ohjat käsiinsä, ehkä vähän huumorillakin ("pyllistä sitten niin hoidan homman") ja lämmittelyn kautta sitten sujuikin jo ihan hyvin. Suosittelen siis lämpimästi, että jos vain sinä jaksat, olisit ehkä se se kannatteleva voima tärppipäivinä. Tietysti ketään ei saa pakottaa, itse itseäsikään.

@kehänkiertäjä Joo siis ... miehillä oikeasti saattaa olla se ajatus, että samantien, kun jättää ehkäisyn pois, tulee vauva. Jepjep. Meillä puhuttiin asiasta muistaakseni kaksi vuotta, että jossain vaiheessa voitais haluta yhteinen lapsi. Vähän siinä oli keskustelemista miehen kanssa, että no joko nyt, kun miestä tosiaan jännitti tehdä niin iso päätös tietoisesti. Oli myös siinä "luulossa", että 3-4 kk ja pam, se on siinä. Nyt 1,5 vuoden jälkeen on hälläkin ääni muuttunut kellossaja odottaa sitä lopullista plussatestiä.
Täälläkin siis ollut hiljaisessa mietinnässä se, että haluanko lapsia, mitä jos mies ei halua lapsia, jne jne... ja siis todella suhteen alussa miehen kanssa keskusteltiin, että halutaanko edes lisää lapsia, kun on "jo" yhdet edellisistä suhteista molemmilla. Sitten täytettyäni 33 vuotta se iski aikalailla tajuntaan, että ei hemmetti, ei mulla oo koko loppuelämää aikaa ja mieskin oli jo vähän vihjaillut, että haluaisi lisää lapsia. En ajatuksistani kertonut miehelle, mutta kyllä mullakin vaakakupissa painoi se, että erotakko vai ei tämän takia. Varmasti hyvin monella, niin miehellä, kuin naisella. Onhan se aika iso asia.


@Hulda91 Pahoittelut negasta. Toivotaan, että se plussaksi siitä vielä muuttuu!

ON: Täällä jatkuu edelleen ns. sisäinen kylmyys. Eilen kävin saunassa, joka helpotti hetkeksi, mutta sen jälkeen taas peiton alla villavaatteissa. Roskishaamu kummittelee mielessä, mutta mennään vielä pari päivää. Täyttänyt päivät ja illat erilaisilla tekemisillä, että uni varmasti tullut ajoissa joka yö. Tissit ehkä vähän herkät, mutta ei kipeät, kuten ovat olleet edellisissä kahdessa plussakierroissa. Tänään kp 26/28 - kääk, siis periaatteessa uuden testin voisi tehdä huomenna, ylihuomenna tai jotain.... yritän malttaa odottaa nyt ainakin ylihuomiseen (joku pieni ääni takaraivossa just sanoi, että vitut, hae uusi testisatsi tänään ja tee joka aamu. Yritän hiljentää sen).
 
Kiitos @Hulda91 ja @Lili_86 !

Jotenkin rasittavaa, kun itse on miettiny asiaa jo pitkään ja ois valmis, mutta toinen ei, vaikka lähes sama aika ois ollu miettiä, jos ois miettiny :'D

Me käytiin miehen kanssa kerran lyhyt keskustelu siitä, miten raskaaksi voi tulla ja miehelle tosiaan oli suuri yllätys, ettei ihan millon vaan onnistu, että on ne muutamat päivät jolloin se on todennäköistä ja että voi mennä pitkään, että onnistuu. On selvästikin unohtanut sen keskustelun.

Meillä vaikuttaa kyllä sekin, kun tavatessa, ja pitkään ennen tätä, sanoin etten välttämättä lapsia halua, niin varmaan miehelle ehkä jonkinmoinen järkytyskin, kun nyt oonkin vauvakuumeessa ja tosissaan ollut puheissa, että lapsi vois tulla.

Pitäs ottaa taas asia puheeksi, mutta itellekin vähän hankala, kun jotenkin on olo, että en sais muuttaa tällee mieltä(en tajua ) ja koen sen keskustelun jotenkin nolona... voi hyvää päivää näitä tunteita ja ajatuksia!
Moi,

tuo sun tarina kuulostaa pääpiirteittäin aika liki mun stoorilta 10-vuoden takaa..

Ollaan siis oltu naimisissa ensi vuonna 10-vuotta ja jo tapailuvaiheessa toitotin miehelleni (ja kaikille muillekin) etten aio tehdä koskaan lapsia, että jos meinaa alkaa mun kanssa johonkin vakavaan niin kannattaa lopettaa ennen kuin edes ehtii aloittamaan. Mun mies siis on aina halunnut lapsia, mutta jotenkin sitten laittoi sen asian taka-alalle ja meidän matka alkoi.

Vuoden 2018 lopussa mulle tuli sellainen fiilis, että mun elämästä puuttuu nyt jotain, meillä oli silloin oma asunto, työpaikat jne kaikki kohdallaan mutta se tunne oli kalvava ja lopulta mun mieleen alkoi tulla ajatus, että mitä jos sittenkin meillä suotaisiin oma pikkuinen. En oo koskaan ollut hirveän lapsirakas, vaikka mulla on kyllä myös omia kummilapsia ja ne on aina ollut ihan jees.

Oltiin Thaimaassa lomalla 2019 ja siellä sitten otin mahdollisen perheenlisäyksen puheeksi mieheni kanssa vaikka se tuntui ihan mielettömän vaikealle just sen takia että alkaisin nyt muuttamaan mieltäni näin monen vuoden jälkeen. Mielessä pyöri kysymyksiä, että haluaako mieheni vielä lapsen, saanko mä ikäni puolesta lapsen, olenko hyvä äiti ja tämmöisiä aika perusajatuksia pyöri päässä.

Noh, tänä päivänä meillä on kaksi erittäin rakasta omaa pikkuista, vuonna 2019 ja 2021 syntyneet. ❣❣

Eli kamalan pitkä tarina tästä näköjään tuli mutta oli ihan pakko tsempata sua ja kertoa tää koska olen kokenut nuo samat ajatukset ❤❤
 
Kiitos tosi paljon kaikille vastanneille! Helpottaa omaa oloakin, kun saa kuulla muiden kokemuksista.

Täytyy ottaa asia taas puheeksi, niin saa mies taas aikaa ajatella! Tosin, on vähän semmonen en puhu enkä pussaa, ni saa nähä minkälainen yksinpuhelu siitä tulee :D Mieshän oli tavatessa kans sitä mieltä, että ei ehkä lapsia, mutta jos semmonen sattuis tulemaan(vahinko), niin ei maailma kaatuis, mutta tietoisesti ei ole halunnut.
 
On:
Oviksesta saakka päätä särkeny enemmän ja vähemmän joka päivä, tänään siis dpo3.
Tänään myös jonkinlaista nännien arkuutta ja vasempaa rintaa pisti ja kiristi jonkun aikaa ja ihmettelin mitä se on, mutta meni sitte ohitse.
Muuten olo ihan normaali, ei mitään kummallista tähän mennessä.
Niin paljon toivon, että päästäis plussanneiden joukkoon ja tämä kuukaudesta toiseen jatkuva piina päättyis..
 
  • Tykkää
Reactions: hanba ja KirJoh89

Yhteistyössä