K
kolmenmami
Vieras
Lapset eivät kuulemma ole vaikeita, jotkut vaan haasteellisempia kuin toiset. Ok...Mitä siis tehdä tällaisen pikkujätkän kanssa?
Meidän pian 3 vuotta täyttävä pikkumiehemme (keskimmäinen lapsemme) on aivan tajuttoman rasittava, rehellisesti sanottuna. Aivan mielettömän suloinen vilkkusilmä, mutta ehkä hiukan liian vilkas
2 vuotta vanhempi isoveli on mietiskelevä, rauhallinen ja varovainen, kun taas pienempi ei muuta teekään kuin pahojaan kokoajan, hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa. Hänellä on kokoajan joku älytön, vaarallinen tai äärimmäisen sottaava ja tuhoava touhu meneillään. Mikään puhe tai rangaistus ei tunnu tepsivän. Jos sanon, ettei jotain saa tehdä, poika vastaa: "Mä tiedän.", ja jatkaa samaa rataa. Kun kysyn, että miksi sitten tekee niin tai näin, vastaus kuuluu: "Kun mä haluan."
Jos laitan lapsen miettimistuoliin (joka isommalla aina tepsii), hän inttää "koskamäpääsenpoiskoskamäpääsenpois" niin kauan kunnes pääsee/lähtee pois. Vaikka palauttaisin hänet tuoliin sata kertaa, ei hän siinä pysy. Ei suostu keskustelemaan tai vastaamaan, jos kysyn, miksi luulee tuoliin joutuneensa, vaikka kuinka yritän selittää, että pääsee pois kunhan on kertonut, miksi tuoliin joutui ja on pyytänyt anteeksi. Pyytää kyllä hellästi ja "tosissaan" anteeksi, mutta toistaa pahan teon heti, kun silmä välttää.
Jos taas poistan lapsen toiseen huoneeseen ja sanon, että pääsee pois kun on rauhoittunut, hän huutaa siellä täyttä kurkkua "äääääiiiittiiiiääääiiiitiiiiii!!!!", raivoaa ja heittelee tavaroita, kunnes minun on pakko hakea hänet pois (viimeksi, kun en hakenut, tuli naapuri soittamaan ovikelloa), ettei mene paikat/lapsi rikki. Tavaroiden takavarikointikaan ei tepsi, koska pojalla ei ole mitään niin tärkeää tavaraa, että sen vuoksi luopuisi tuhoamisvimmastaan.
Pojan päivittäisiä harrastuksia:
- tyhjentää wc-paperirullat pönttöön, vetää pöntön ja tukkii koko systeemin
- sotkee tarkoituksella kaikella ruualla ja juomalla, jonka saa eteensä, siis ihan aina ja mahdollisimman paljon
- piirtää huonekaluihin, seiniin, lattioihin, mihin vaan
- irrottaa läppäristä näppäimet (tämä on suosikkini)
- työntää stereoiden kasetti- ja cd-dekkeihin ruokaa ja hedelmiä
- käy puremassa palan jokaisesta hedelmästä korissa ja kaikista tomaateista kulhossa sekä vierittelee niitä pitkin keittiötä
- kiipeilee keittiön kaapeissa ja kaataa sieltä ruokia lattioille ja pöydille
- pesee vessaharjalla kylpyhuoneen seinät ja lattiat
- tunkee pikkusiskon korviin paperitolloja
- hakee jääkaapista ruokaa ja tunkee ne kenkiin naulakon alla (oletko koskaan kokenut, miltä tuntuu työntää jalka kenkään ja löytää sieltä esim. nakki?)
- dippaa wc-raikastimen kakkaan ja sitten kuivaa sitä pyörittelemällä sitä ilmassa (tämä on kans tosi kivaa)
- tiputtelee tavaroita ikkunoista pihalle
- repii kirjoista sivuja, autoista renkaita jne.. siis rikkomalla rikkoo tavaroita
- rikkoo säännöllisesti kaikki isoveljen junarata-, lego- yms. rakennelmat
- piilottelee tärkeitä tavaroita (avaimet, kaukosäätimet, puhelimet jne)
Pojan touhujen vuoksi meillä on keittiön hellasta aina sulake irti ja kaikista kodinkoneista johdot aina irti seinästä. Huoneenlämmössä säilytettäviä vihanneksia ja hedelmiä säilytämme olohuoneessa kirjahyllyn päällä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monet ongelmat ratkeavat väliaikaisesti sillä, että nostetaan kaikki pois käden ulottuvilta, estetään pääsy jne., mutta kun minun mielestäni tuo ei ole mikään oikea ratkaisu. Poika on sen ikäinen jo, että tietää tekevänsä väärin. Mutta miksi pirussa ei tajua lopettaa???
Poikamme on kielellisesti todella hyvin kehittynyt, motoriikaltaan ja liikunnallisesti myös taitava. Tykkää tehdä palapelejä, piirtää, kuuntelee rauhassa pitkiäkin satuja. Hän pärjää hyvin päiväkodissa eikä sieltä tule ikinä mitään negatiivista palautetta. Hän on vaan "aivan ihana", keneltä vaan kysyykin. Mielestäni poika saa kotonakin ihan tarpeeksi huomiota, positiivistakin siis, joten en oikein tajua, mistä tämä johtuu tai mitä sille voisi tehdä. Olemme aika ymmällämme.
Mitä sinä tällaiselle öttiäiselle tekisit?
Meidän pian 3 vuotta täyttävä pikkumiehemme (keskimmäinen lapsemme) on aivan tajuttoman rasittava, rehellisesti sanottuna. Aivan mielettömän suloinen vilkkusilmä, mutta ehkä hiukan liian vilkas
Jos laitan lapsen miettimistuoliin (joka isommalla aina tepsii), hän inttää "koskamäpääsenpoiskoskamäpääsenpois" niin kauan kunnes pääsee/lähtee pois. Vaikka palauttaisin hänet tuoliin sata kertaa, ei hän siinä pysy. Ei suostu keskustelemaan tai vastaamaan, jos kysyn, miksi luulee tuoliin joutuneensa, vaikka kuinka yritän selittää, että pääsee pois kunhan on kertonut, miksi tuoliin joutui ja on pyytänyt anteeksi. Pyytää kyllä hellästi ja "tosissaan" anteeksi, mutta toistaa pahan teon heti, kun silmä välttää.
Jos taas poistan lapsen toiseen huoneeseen ja sanon, että pääsee pois kun on rauhoittunut, hän huutaa siellä täyttä kurkkua "äääääiiiittiiiiääääiiiitiiiiii!!!!", raivoaa ja heittelee tavaroita, kunnes minun on pakko hakea hänet pois (viimeksi, kun en hakenut, tuli naapuri soittamaan ovikelloa), ettei mene paikat/lapsi rikki. Tavaroiden takavarikointikaan ei tepsi, koska pojalla ei ole mitään niin tärkeää tavaraa, että sen vuoksi luopuisi tuhoamisvimmastaan.
Pojan päivittäisiä harrastuksia:
- tyhjentää wc-paperirullat pönttöön, vetää pöntön ja tukkii koko systeemin
- sotkee tarkoituksella kaikella ruualla ja juomalla, jonka saa eteensä, siis ihan aina ja mahdollisimman paljon
- piirtää huonekaluihin, seiniin, lattioihin, mihin vaan
- irrottaa läppäristä näppäimet (tämä on suosikkini)
- työntää stereoiden kasetti- ja cd-dekkeihin ruokaa ja hedelmiä
- käy puremassa palan jokaisesta hedelmästä korissa ja kaikista tomaateista kulhossa sekä vierittelee niitä pitkin keittiötä
- kiipeilee keittiön kaapeissa ja kaataa sieltä ruokia lattioille ja pöydille
- pesee vessaharjalla kylpyhuoneen seinät ja lattiat
- tunkee pikkusiskon korviin paperitolloja
- hakee jääkaapista ruokaa ja tunkee ne kenkiin naulakon alla (oletko koskaan kokenut, miltä tuntuu työntää jalka kenkään ja löytää sieltä esim. nakki?)
- dippaa wc-raikastimen kakkaan ja sitten kuivaa sitä pyörittelemällä sitä ilmassa (tämä on kans tosi kivaa)
- tiputtelee tavaroita ikkunoista pihalle
- repii kirjoista sivuja, autoista renkaita jne.. siis rikkomalla rikkoo tavaroita
- rikkoo säännöllisesti kaikki isoveljen junarata-, lego- yms. rakennelmat
- piilottelee tärkeitä tavaroita (avaimet, kaukosäätimet, puhelimet jne)
Pojan touhujen vuoksi meillä on keittiön hellasta aina sulake irti ja kaikista kodinkoneista johdot aina irti seinästä. Huoneenlämmössä säilytettäviä vihanneksia ja hedelmiä säilytämme olohuoneessa kirjahyllyn päällä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monet ongelmat ratkeavat väliaikaisesti sillä, että nostetaan kaikki pois käden ulottuvilta, estetään pääsy jne., mutta kun minun mielestäni tuo ei ole mikään oikea ratkaisu. Poika on sen ikäinen jo, että tietää tekevänsä väärin. Mutta miksi pirussa ei tajua lopettaa???
Poikamme on kielellisesti todella hyvin kehittynyt, motoriikaltaan ja liikunnallisesti myös taitava. Tykkää tehdä palapelejä, piirtää, kuuntelee rauhassa pitkiäkin satuja. Hän pärjää hyvin päiväkodissa eikä sieltä tule ikinä mitään negatiivista palautetta. Hän on vaan "aivan ihana", keneltä vaan kysyykin. Mielestäni poika saa kotonakin ihan tarpeeksi huomiota, positiivistakin siis, joten en oikein tajua, mistä tämä johtuu tai mitä sille voisi tehdä. Olemme aika ymmällämme.
Mitä sinä tällaiselle öttiäiselle tekisit?