"Haastava" 3-vuotias - Mitä tehdä?

[kolmenmami]

Lapset eivät kuulemma ole vaikeita, jotkut vaan haasteellisempia kuin toiset. Ok...Mitä siis tehdä tällaisen pikkujätkän kanssa?

Meidän pian 3 vuotta täyttävä pikkumiehemme (keskimmäinen lapsemme) on aivan tajuttoman rasittava, rehellisesti sanottuna. Aivan mielettömän suloinen vilkkusilmä, mutta ehkä hiukan liian vilkas 2 vuotta vanhempi isoveli on mietiskelevä, rauhallinen ja varovainen, kun taas pienempi ei muuta teekään kuin pahojaan kokoajan, hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa. Hänellä on kokoajan joku älytön, vaarallinen tai äärimmäisen sottaava ja tuhoava touhu meneillään. Mikään puhe tai rangaistus ei tunnu tepsivän. Jos sanon, ettei jotain saa tehdä, poika vastaa: "Mä tiedän.", ja jatkaa samaa rataa. Kun kysyn, että miksi sitten tekee niin tai näin, vastaus kuuluu: "Kun mä haluan."

Jos laitan lapsen miettimistuoliin (joka isommalla aina tepsii), hän inttää "koskamäpääsenpoiskoskamäpääsenpois" niin kauan kunnes pääsee/lähtee pois. Vaikka palauttaisin hänet tuoliin sata kertaa, ei hän siinä pysy. Ei suostu keskustelemaan tai vastaamaan, jos kysyn, miksi luulee tuoliin joutuneensa, vaikka kuinka yritän selittää, että pääsee pois kunhan on kertonut, miksi tuoliin joutui ja on pyytänyt anteeksi. Pyytää kyllä hellästi ja "tosissaan" anteeksi, mutta toistaa pahan teon heti, kun silmä välttää.

Jos taas poistan lapsen toiseen huoneeseen ja sanon, että pääsee pois kun on rauhoittunut, hän huutaa siellä täyttä kurkkua "äääääiiiittiiiiääääiiiitiiiiii!!!!", raivoaa ja heittelee tavaroita, kunnes minun on pakko hakea hänet pois (viimeksi, kun en hakenut, tuli naapuri soittamaan ovikelloa), ettei mene paikat/lapsi rikki. Tavaroiden takavarikointikaan ei tepsi, koska pojalla ei ole mitään niin tärkeää tavaraa, että sen vuoksi luopuisi tuhoamisvimmastaan.

Pojan päivittäisiä harrastuksia:
- tyhjentää wc-paperirullat pönttöön, vetää pöntön ja tukkii koko systeemin
- sotkee tarkoituksella kaikella ruualla ja juomalla, jonka saa eteensä, siis ihan aina ja mahdollisimman paljon
- piirtää huonekaluihin, seiniin, lattioihin, mihin vaan
- irrottaa läppäristä näppäimet (tämä on suosikkini)
- työntää stereoiden kasetti- ja cd-dekkeihin ruokaa ja hedelmiä
- käy puremassa palan jokaisesta hedelmästä korissa ja kaikista tomaateista kulhossa sekä vierittelee niitä pitkin keittiötä
- kiipeilee keittiön kaapeissa ja kaataa sieltä ruokia lattioille ja pöydille
- pesee vessaharjalla kylpyhuoneen seinät ja lattiat
- tunkee pikkusiskon korviin paperitolloja
- hakee jääkaapista ruokaa ja tunkee ne kenkiin naulakon alla (oletko koskaan kokenut, miltä tuntuu työntää jalka kenkään ja löytää sieltä esim. nakki?)
- dippaa wc-raikastimen kakkaan ja sitten kuivaa sitä pyörittelemällä sitä ilmassa (tämä on kans tosi kivaa)
- tiputtelee tavaroita ikkunoista pihalle
- repii kirjoista sivuja, autoista renkaita jne.. siis rikkomalla rikkoo tavaroita
- rikkoo säännöllisesti kaikki isoveljen junarata-, lego- yms. rakennelmat
- piilottelee tärkeitä tavaroita (avaimet, kaukosäätimet, puhelimet jne)


Pojan touhujen vuoksi meillä on keittiön hellasta aina sulake irti ja kaikista kodinkoneista johdot aina irti seinästä. Huoneenlämmössä säilytettäviä vihanneksia ja hedelmiä säilytämme olohuoneessa kirjahyllyn päällä.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monet ongelmat ratkeavat väliaikaisesti sillä, että nostetaan kaikki pois käden ulottuvilta, estetään pääsy jne., mutta kun minun mielestäni tuo ei ole mikään oikea ratkaisu. Poika on sen ikäinen jo, että tietää tekevänsä väärin. Mutta miksi pirussa ei tajua lopettaa???

Poikamme on kielellisesti todella hyvin kehittynyt, motoriikaltaan ja liikunnallisesti myös taitava. Tykkää tehdä palapelejä, piirtää, kuuntelee rauhassa pitkiäkin satuja. Hän pärjää hyvin päiväkodissa eikä sieltä tule ikinä mitään negatiivista palautetta. Hän on vaan "aivan ihana", keneltä vaan kysyykin. Mielestäni poika saa kotonakin ihan tarpeeksi huomiota, positiivistakin siis, joten en oikein tajua, mistä tämä johtuu tai mitä sille voisi tehdä. Olemme aika ymmällämme.

Mitä sinä tällaiselle öttiäiselle tekisit?

 

[keksi]

sille kivaa tekemistä! Ota mukaan arkipäivän pikku askareisiin. Anna tehdä mahdollisimman paljon! Ja liikuntaa, liikuntaa ja vielä kerran liikuntaa ja raitista ilmaa.

 

[elto]

kertoisin selvät säännöt ja aloittaisin holdingin ihan tosissaan.

 

[Moi]

Ottaisin kädestä kiinni kun yrittää jotain enkä päästäis irti vaikka suuttuisi. Ihan vaikka koko päivän pitäisin poikaa itsessäni kiinni, vaikka sit narulla jos ei muuten. Kurihan sun on sille saatava jotenkin! Selität miks äiti käskee, äiti on se joka määrää, äiti rakastaa lasta ja sen takia ei saa tehdä pahoja, ettei rakkaalle lapselle satu ikävästi. Jotain tuollaista oon meidän pojalle selittäny...

 

[Vaahteramäen Eemelin äiti]

Meillä samalainen 3-vuotias. Sai nimpparilahjaksi meccanon tapaisen rakennussarjan, jossa muttereita ja ruuveja ja muita osia. Tätä saa luvan kanssa purkaa ja rakentaa. Oli tosi hyvä lahja, poika viihtyy sen parissa pitkiä aikoja ja huomattavasti vähemmän tuhoaa leluja. Noihin muihin kyl en tiedä apuja.

 

[ap]

Eltolle:

Sääntöjä on kyllä toisteltu loputtomiin asti eikä holdingia vaativia tilanteita juurikaan tule. Ei poika riehu muuten kuin silloin, jos yritän rangaistukseksi sulkea hänet jonnekin. Yritän aina tällaisten pahanteko-tilanteiden jälkeen rauhassa pidellä lasta ja selittää, mikä meni vikaan. Tuntuu vain, ettei sillä ole mitään merkitystä.

Poika ei ole pahantuulinen tai tee näitä asioita kiukuspäissään, vaan ihan muuten vaan, ikäänkuin huvikseen ja kokeilumielessä.

 

[Moi]

Vaikkei se niitä ilkeyksissään tekisikään, niin kyllä mä silti kuriin pistäisin. Eli kertoisin mitä EI tehdä ja ottaisin kiinni kun tuhmia tekee ja rangaistus olis kulkea mun mukana. Seistä vieressä ku tiskaan, siivoan jne.

 

[ap]

Tuo mukana kulkeminen on ihan kokeilunarvoinen idea. Voi vaan mennä aikamoiseksi tappeluksi. Ja silloin kun esim. imetän pikkusiskoa, en voi pitää isompaa paikoillaan, vaikka kuinka haluaisin.

Olen tehnyt pojalla aina hyvin selväksi, että tekee väärin ja kieltänyt kieltämästä päästyäni. On vain aika sitkeä tapaus, varsinkin verrattuna isoveljeensä.

 

[hahaha]

taalla kohtalo toveri! mulla 2v ja 4 v joista enne 4v oli tosi rauhallinen ja kiltti mutta nyt mukana tuhoamassa taman 2 v riivion kanssa......hermot menee taallaki monta kertaa paivassa mutta onneks meilla miehella paremmat hermot, lahden yleensa keraamaan itseani kasaan toiseen huoneeseen jos tulee oikein kamala tilanne.....ei tahan kai muu auta ku kestaa...kylla ne joskus isoks kasvaa ja rauhottuuki toivon mukaan, heh

 

[REPS!]

Ei jumankauta mää repesin! On siulla kerkiävä laps. Siis varmaan aivan tajuttoman rasittava, mutta anteeks, mua alkoi ihan kamalasti naurattaa tuo sinun "päivän hyvien töiden lista"!

 

[vieras]

kuria vaan. sinä määräät etkä selittele tuollaiselle juntturalle. ei jäähyltä karata.

hän on hoksannut saavansa huomiota ja kyselyä ja päänsilittelyä kun tekee ilkeyksiä. sen sijaan että saisi vähemmän huomiota hän saa silloin enemmän, eli palkinnon.

vaikka isoveli uskoo lässyttämisellä, toinen ei, ja hänelle pitää olla eri keinot.

 

[vieras]

Niin...ehkä vähän sellaista koirakoulutuksesta tuttua jääkautta. Huomion minimoimsta kun tekee pahojaan.

Siskonpoika oli tuota kaliiberia. Ei siinä muu auttanut kuin liki armeijakuri. Ja lehmän hermot.

 

[vieras]

Tuo mukana kulkeminen on ihan kokeilunarvoinen idea. Voi vaan mennä aikamoiseksi tappeluksi. Ja silloin kun esim. imetän pikkusiskoa, en voi pitää isompaa paikoillaan, vaikka kuinka haluaisin.

Olen tehnyt pojalla aina hyvin selväksi, että tekee väärin ja kieltänyt kieltämästä päästyäni. On vain aika sitkeä tapaus, varsinkin verrattuna isoveljeensä.

Imetät pikkusiskoa? Ehkä pikkusisko onkin syy käytökseen Mustasukkaisuus se sieltä nousee pintaan. Poika hakee huomiotasi epätoivottavalla käyttäytymisellä. Pidä hänen kanssaan ihan "omia hetkiä" päivän mittaan, kun vauva nukkuu. Varmasti näin teetkin, mutta viiiieeelä vähän enemmän. Kyllä se siitä - ajan mittaan. Tuollainen käyttäytyminen kuulostaa tutulta omankin lapsen kohdalla, kun hänestä tuli isosisko

 

[vvvv]

No onpas vintiö. Meilläkään ei ole kovin hyvin esikoisen kans (meillä se vilkkaampi vaahramäen eemeli) tuo jäähyhommat 3v, 3½v sujui muistaakseni jo paremmin. kun ei se vaan pysyny siellä ja oikeasti mietin että täytyy olla aikaa tehdä muutakin kuin tapella koko päivää jäähyistä, tarvi pienempikin huomiota.
Mutta tuo mukanaolo juttu kuulostais kokeilemisen arvoiselta. samoin rakennussarja tms mutta vähän epäilen kun ainakin meidän nykyään 3 v keskimmäisellä tuntuu että ne omat touhut ei kiinnosta niin paljon kuin isoveljen leikkien sotkeminen ja toisaalta isoveli tulee sit kuitenkin sekaantumaan ja pätemään pienemmän leikkeihin.. Ehkä kuitenkin myös jotain keskimmäisen huomionhakua, minä ainakin myönnän että saa monesti oikein ajatella että huomioi sitä keskimmäistäkin yhtä paljon kuin muita.

 

[maximillianna]

Mukaan SUN tekemiin hommiin, päivittäistä liikuntaa ulkona, perässä kulkemista ja mahdollisimman vähän EIn jankkaamista!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Käännä huomio pois pahan teosta, anna myönteistä palautetta vähäisemmästäkin ja usein.

 

[sipriina-serkku]

Vanha ketju mutta löytyi vahingossa. Meillä on samanlainen lahjakas pieni possu tuo esikoinen. Päivät on yhtä tahtojen taistoa ja mitä ovelampia tihutöitä. Ostin hänelle aapisen ja sellaisen eskarilaisten kirjan jossa on numerot 1-10. Ei tarttenu juuri houkutella, vaan nyt hän osaa jo aakkoset ja opettelee helppoja laskutoimituksia. Luulen ettei ehdi neljää täyttää kun lukee jo. Eli älyllistä haastetta kehiin, ja tarpeeksi haastavaa. Pieniä legoja, rakennussarjoja tms. jos ei ole lukumiehiä.

 

["vieras"]

Ap antaa periksi. Siinä se syy on. Aseta rajat ja pidä ne joka tilanteessa.

 

[kihihi]

Ei jumankauta mää repesin! On siulla kerkiävä laps. Siis varmaan aivan tajuttoman rasittava, mutta anteeks, mua alkoi ihan kamalasti naurattaa tuo sinun "päivän hyvien töiden lista"!

Joo, komppi tälle Tiedän, että ei paljoa varmaan naurata jos omalle kohdalle sattuu mutta onhan toi kyllä aika huvittavaa.

Valitettavasti apua en osaa antaa. Omani ovat selkeästi rauhallisempia tapauksia.