Wau, upee juttu Selis, onneksiolkoon :flower: :heart:
Millä konstilla pudotit? Ihan perus liikuntaa lisäämällä ja ruokaa keventämällä? Vai noudatitko jotain ohjelmaa kuten painonvartijat tai karppaus? Hieno homma, toivottavasti täältä tultais perässä... Ja tullaankin! On kyllä semmonen syy laihduttaa...
Mulla ei vielää tuo laihdutus ole alkanut kun olen viikoksi menossa sukuloimaan, eikä siellä oikeen voi... Toki yritän tehdä jotain valintoja. Esim eilen en ostanu kaupasta karkkipussia, vaikka mieli teki, koska olin omenapiirakkaa tehnyt
Vähän ylpeä olin itestäni, koska karkki on mulle aika vaikea himoke... :attn: Sukulaisissakin meinasin tehä niin, että kun anoppi tarjoaa karjalanpiirakoita, otan entisen neljän sijasta yhden ja muutoin ruisleipää kunnes nälkä lähtee. Ja kun anopilla on kuitenkin joku marjapiirakka tai joku leivottu niin otan kahden palan sijasta kahvin kanssa vain yhden
Mutta kun palaan kotiin 30.8 homma lähtee kunnolla käyntiin
Meinaan hommata semmosen jumppakortin itelle ja syödä pienempiä annoksia. Kasviksia olen aina tykännyt syödä, mutta niitten määrää ajattelin lisätä
Pitkältihän mun lämpimät ateriat on kouluruokailun varassa yliopistolla. Onneksi Fazer Amicala on terveelliset ja monipuoliset vaihtoehdot. Jokapäivä löytyy kotilounas, kasvislounas, salaatti, kevyt keitto tai alá carte vaihtoehto
Ja salaattipöydässä on monenlaisia kasviksia - ja ihanaa tuoretta leipää
Kiharapää, mulla alkaa yritys vasta syyskuun puolella. Ilmottelen sitten kiertoja ja päiviä
Jep, palaillaan viikon päästä :wave: En siellä sukulaisissa ollessa pääse kurkkimaan tänne. Tai no onhan joka paikassa kone ja netti, mutta emme halua mun emmekä mieheni vanhempien tietävän tästä yrityksestä mitään. Mun vanhemmat on ankarasti vastaan. Mä olen liian nuori ja opinnot kesken ja ja... Äiti on sitä mieltä, että tosimies kyllä polkasee mut raskaaksi ilman mitään ongelmia, vaikka hyvin tietoinen on mun mahdollisista ongelmista, koska mun ongelmat tutkittiin kun olin jotain 15v
|O :headwall: :headwall: Ei yhtään ymmärrä mun tilannetta, vaikka itelleen sanottiin, ettei voi koskaan tulla raskaaksi. Siksi ei kai noita diagnooseja usko... Mutta kun meillä ne ongelmat on eri! Ja eihän mulle ole sanottu, etten voisi raskaaksi tulla. Sanottiin vaan, että kannattaa valmistautua mahdollisesti pidempään odotukseen - ja paino pitäisi saada pysymään normissa!! Silti pelottaa :'(
Toisaalta onneksi kaikki on Jumalan kädessä ja jos meille se lapsi on tarkoitettu niin se syntyy kyllä - ennemmin tai myöhemmin. Toivoisin kuitenkin saavani lapset kohtuu nuorena. Mun äiti oli siis 36v kun mä synnyin ja sanotaan näin, että sen hysteerikon kasvattamana ajattelin etten ikinä koskaan milloinkaan hanki itse lapsia niin "vanhana". Nyt aikuisena kyllä ymmärrän, että tuo on enemmän luonne kuin ikäkysymys ja tunnen ihan rentoja äitejä, jotka ovat omansa saaneet lähemmän 40v
Jotenkin silti istuu syvässä tuo pelko, että musta tulee äitinä samanlainen kuin omastani, jos odotan 30 ikävuoden toiselle puolelle :/
Vaikuttaako teillä muilla oma äitisuhteenne vauva-ajatuksiinne ja vauvakuumeeseenne? Onko jotain, mitä haluisit tehdä oman lapsesi kanssa, kuten äitisi teki sinun kanssasi? Tai onko jotain, mistä ajattelet, en todellakaan ikinä koskaan milloinkaan aio noin tehdä?
Pitäkää keskustelu edelleen kuumana, palailen viikon päästä :wave: