GALLUP-yhteinen lompakko vai omat rahat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yhteinen lompakko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yhteinen lompakko

Vieras
Miten teillä/ teidän perheessä hoidetaan raha-asiat. Tarkoitan et onko molemmilla omat lompakot ja laskut jaettu vai onko rahat ja laskut yhteiset?
Meillä yhteiset rahat ja menot ja tili. En ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää ennen kuin sain kuulla kauhisteluja siitä ettei minulla ole "omia rahoja"! Edelleenkään en kaipaa "omia rahoja" mutta olen miettinyt miten muut ovat raha-asiansa järjestäneet.
Selvyydeksi pitää kai kertoa, että olemme olleet yhdessä jo lähemmäs 15 vuotta ja meillä on lapsia ja olemme naimisissa.
Entä miten teillä?
 
yhdessä myöskin pian 15v, naimisissa, lapsia.

koskapa miehelläni on isommat tulot kuin minulla, suhteutamme laskut siten, että molemmat maksavat suhteessa samanverran. Mies siis käytännössä euromääräisesti vähän enemmän.

Kumpikin tekee omia hankintoja. Yhteiset peli- ja rahankäyttösäännöt ovat selvät. Kumpikaan ei "hassaa" mihinkään "höpöön", mutta omia mukavuus-hankitoja voi tehdä.

Eipä ole koskaan tullut ongelmia rahoista.
 
No voi perse! Joko taas joku persaukinen aloitti tämän saman iänikuisen jaarittelun? Kannattaisi tutkia ellikeskustelun vanhoja sivuja ja huomata, että tästä aiheesta on keskusteltu ainakin tuhannen viestin verran.

Olisit vielä laajentanut kysymystäsi ja tiedustellut miten usein palstalaiset harrastavat seksiä, minkä ikäisiä ovat ja kauanko ovat olleet toistensa kaa.

Daa! Niin kai sanotaan pissiksille nykyisin.
 
Selvyydeksi kerrottakoon sekin etten ole pa tai vähävarainen. Siksi en kai olekaan koskaan asiaa sen kummemmin ajatellut. Yhdessä ostetaan isommat jutut mutta en ole koskaan joutunut selittelemään (eikä myöskään mieheni minulle) vaate hankintojani tai muita ostoksiani.
 
Turha valittaa aiheesta! Täällä palstalla vaihtuu varmasti väki.

Meillä on molemmilla omat rahat. Ei ole tarpeen säännöstellä, koska kaikki menee kumminkin. Kun toiselta loppuu rahat, eletään pelkästään toisen varoilla. Isommista hankinnoista (auto) keskustellaan, mutta kodinkoneita yms. saa ostaa ihan omin päinkin. Kaikki, mitä hankitaan on kuitenkin tarpeellista, mihinkään tarpeettomaan ei rahat riitä.
 
Luulen, ettei vaimo kaipaa "omia rahoja", koska hän on pienempituloisempi kuin minä. Etenkin, koska jos maksaisimme laskut puoliksi, niin hän menisi konkurssiin melko pian.

Väliäkös tuolla, koska minusta puolisoilla täytyy olla sama elintaso. Niinpä minä maksan suosiolla kaikki laskumme, juoksevat menomme ja lomamatkamme. Vaimo maksaa palkallaan omat juokseat menonsa ja sijoittaa loput.

Tosin koska minulle tästäkin huolimatta jää rahaa säästöön, olemme tehneet avioehdon. Meistä on kohtuullista, ettei omaisuuttani kupana avioeron sattuessa. Jos niin onnettomasti kävisi, niin vaimo jatkakoon omillaan elämistä.

Ainoa poikkeus on, jos kuolisin. Sitten vaimo tietenkin saisi kaiken ja kohtuulliset vakuutusrahat kaupan päälle. Mutta miksi ihmeessä minä antaisin hänelle ennen avioliittoa tai sen aikana säästämistäni rahoita mitään, jos hän "tekisi aikuisen naisen kypsän ratkaisun" huoltomiehen suosiollisella avustuksella?
 
Meillä on yhteiset rahat, tulot ja menot sekä lapset, asunto, kesämökki. Vain autot ovat omissa nimissämme. Laskut maksetaan välillä toisen, välillä toisen tililtä.
 
Yhteiset rahat ovat. Olen itse sairaspäivärahalla ja näillä näkyvin aika kauan. Varmaan sinne asti kunnes polvet on molemmat leikattu ja tekonivelet paikallaan.
Mun nimelläni on kuitenkin auto vaikka en sitä ajakkaan.

Naimisissa 23-vuotta ja neljä lasta + yksi lastenlapsi
 
Me laitetaan joka kuukausi kumpikin suoraan palkasta 1000 euroa yhteiselle tilille. Siihen on molemmilla pankkikortti ja sieltä maksetaan kaikki kodin pakolliset menot ja yhteiset menot; lainat, laskut, ruuat, ulkona syömiset ja reissut. Kävi sitten ruokakaupassa tai muilla ostoksilla kumpi tahansa.

Loput liksasta jää kummallakin omalle tilille omaan käyttöön ja sen saa kuluttaa miten parhaaksi näkee.

Monenlaista eri suhteissa on tullut kokeiltua ja minusta tämä toimii kaikkein parhaiten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Inhorealisti1:
Ainoa poikkeus on, jos kuolisin. Sitten vaimo tietenkin saisi kaiken ja kohtuulliset vakuutusrahat kaupan päälle. Mutta miksi ihmeessä minä antaisin hänelle ennen avioliittoa tai sen aikana säästämistäni rahoita mitään, jos hän "tekisi aikuisen naisen kypsän ratkaisun" huoltomiehen suosiollisella avustuksella?

Meillä on kirjattu ylös, että jos minä teen "aikuisen naisen kypsän ratkaisun", en saa mieheni rahoja, mutta sen sijaan, jos hän tekee ratkaisunsa "viidenkympin villityksessä", rahat tulevat minulle :)
 
Meillä on yhteistä kaikki. Rahat, velat, omaisuus, luottokortit rinnakkaiskortteineen, jopa minun lapseni, joidenka hyväksi mieheni on testamenttinsa laatinut minun lisäkseni.

Joskus joku auto on toisen nimissä,mutta kun avioehtoa ei ole niin mitäpä sen väliä kumman nimissä se on, avaimet on molemmilla.

Mainittakoon että mieheni on meistä kahdesta huomattavasti parempituloinen.

Säästöön ei jää mitään, koska olemme molemmat kovia tuhlaamaan... Paitsi tietysti karttuuhan se omaisuus kun osamaksuja säännöllisesti makselee.
 
erilliset. maksamme omat osuutemme asumis- ja ruokamenoista, mutta sen jälkeen emme kysele, mitä teemme rahoillamme. 5 vuotta yhdessä, kolmekymppisiä, ei lapsia (eikä tule). mikäli joskus menemme naimisiin, teemme avioehdon.
 

Yhteistyössä