Onko sinulla ja puolisollasi yhteiset rahat? Vai maksatteko kaiken erikseen?

Kannattaa olla eri tilit. Eron tai kuoleman sattuessa voi tulla OIKEASTI suuri ongelma, jos on yhteinen tili.
Myöskin verottoja voi joskus tehdä väärin tulkintoja. Jos teillä on yhteisellä tilillä vaikkapa 60.000 ja sulla ei ole näyttöä siitä, mistä sulla voisi olla niin paljon rahaa, verottaja voi katsoa, että miehesi on lahjoittanut sinulle rahaa ja joudut maksamaan niistä veroa.

Jos on kyse jostakin pikkurahoista, alle 20t esim.. sitten on ihan sama.

Entä kun tulot on yhteiset.

 

[QUOTE="Vieras";28821490]Höpö höpö! Et ole kyllä perillä verotusasioista. Aviopuolisoiden ei tarvitse maksaa veroa siirrellessään rahoja toiselta toiselle. Avioliitossa omaisuus on yhteistä.[/QUOTE]

Ei todellakaan ole. Mies osti perintörahoillaan kesämökin, jonka laittoi molempien nimelle. Minä jouduin verokarhun kynsiin, koska katsottiin, että mies on lahjoittanut minulle mökistä puolet. Minä siis jouduin maksaan TURHAAN veroja. Tämä on fakta ja tapahtui vuonna 2012.
Voin toki skannata sulle asiakirjoja, jos et muuten usko.

 

Avioliitossakaan ei ole kaikki yhteistä. Se on jännä, että eron sattuessa kaikki jaetaan (ellei toisin ole sovittu), mutta jos jotakin saa, ostaa avioliiton aikana, ne ei olekaan yhteiset.

 

[QUOTE="Jaana";28821498]
Voin toki skannata sulle asiakirjoja, jos et muuten usko.[/QUOTE]

OK. Skannaile niin tutkitaan.

 

Otsikon kysymykseen: Ei kumpikaan vaihtohdoista. Yhteiset menot maksamme yhdessä, omat menot maksetaan erikseen. Eivätkö kaikki tee niin?

 

Kuulostaa kamalalta.

No mitäs sinä siellä kuulet?

 

Kannattaa olla eri tilit. Eron tai kuoleman sattuessa voi tulla OIKEASTI suuri ongelma, jos on yhteinen tili.
Myöskin verottoja voi joskus tehdä väärin tulkintoja. Jos teillä on yhteisellä tilillä vaikkapa 60.000 ja sulla ei ole näyttöä siitä, mistä sulla voisi olla niin paljon rahaa, verottaja voi katsoa, että miehesi on lahjoittanut sinulle rahaa ja joudut maksamaan niistä veroa.

Jos on kyse jostakin pikkurahoista, alle 20t esim.. sitten on ihan sama.

JEP! ja jos ei oikeutta toisen tiliin, esim. kuoleman sattuessa huonommin tienaava voi olla pulass,a kun ei voi käyttää toisen tilillä olevia rahoja esim.jokapäiväiseen elämiseen.

 

Meillä on aina ollut omat tilit ja omat rahat. Oltiin jo lähemmäs 30-vuotiaita tavatessa, ja mä olin tottunut täysin omiin tileihin ja siihen, että hoidan omat raha-asiat. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi vain yksi yhteinen tili. Korkeintaan yksi yhteinen tili ja omat tilit lisäksi voisi olla ajateltavissa, mutta kun laskujen maksu hoituu näinkin - miksi nähdä vaivaa erillisestä yhteisestä tilistä?

Mä maksan pääosin kauppalaskut ja lasten menot hoitomaksuineen, omat kulut + oman auton. Mies talolainan ja isommat ostokset. Talo on molempien nimissä ja laina myös. Joskus mies saattaa kysellä, riittääkö mun rahat hyvin ja makselee joskus mun autokuluja.

Tiedän miehen tulot hyvin ylimalkaisesti. En ole jaksanut painaa mieleen. Sen tiedän että omaisuutta ja rahaa hänellä on huomattavasti enemmän kuin mulla. Näillä mennään.

 

Me siirryttiin hiljan yhteiseen tiliin johon menee molempien palkat, lapsilisät, vanhempain- ja hoitorahat ja isovanhempien "kuukausiraha" ja miehen omistaman sijoitusasunnon vuokratulot. Lisäksi molemmilla on omat säästötilinsä ja molemmilla lapsilla omat tilit joihin yhteiseltä tililtä menee automaattiveloitus kuukausittain. Yhteiseltä tililtä maksetaan molempien asuntolainat, ruoka, yhtiövastike, sijoitusasunnon yhtiövastike ja kulut, bensat, vakuutukset, lasten menot ja ihan kaikki. Molemmat näkevät kaikki 5 tiliäö omissa verkkopankeissaan ja kaikkiin on molemmilla käyttöoikeus. Emme ole naimisissa mutta yhteinen asunto ja lapset on. Minä olen hoitovapaalla lasten kanssa ja työssäollessakin huomattavan huonopalkkaisempi. Alkoi risoa se ikuinen rahojen siirtely tileiltä toisille ja kolmansille ja todettiin tämän olevan helpoin ratkaisu.

 

No mitäs sinä siellä kuulet?

En tietenkään tiedä, mitä lausahduksella tarkoitettiin, mutta mieleeni nousi heti kuva erittäin symbioottisesta suhteesta, jossa oman identiteetin, yksityisyyden, itsenäisyyden, omaehtoisuuden ja jopa itsemääräämisoikeuden rajat ovat uhattuna. Minä en ainakaan halua olla suhteessa, jossa molemmilla ei ole omaa rahaa, tilaa, aikaa, tavaraa, tekemistä ja harrastuksia. En halua pääsyä puolisoni tileille sen enempää kuin haluan pääsyä hänen vaatekaapilleen, puhelimeensa tai päiväkirjaansa. Olen kiinnostunut ainoastaan sellaisesta kahden suhteesta, jossa toimitaan tiiminä mutta eletään itsellisinä yksilöinä.

 

Niin. Vielä piti tarkentaa että meillä on tietty täysi vapaus käyttää rahaa ihan kuten parhaaksi katsomme. Onneksi ollaan löydetty samanhenkinen kumppani, yhtä pihi ja nuuka ja säästeliäs . Omista vaate- tai harrastushankinnoista tulee usein mainittua iltasella tai muuten jos tulee puheeksi, mutta eipä siihen lupaa kysellä. Molemmat luotetaan että toinen käyttää järkeään hankinnoissa, meillä se toimii.

Muuten suhde on enemmänkin tuollainen omaa tilaa ja aikaa kunnioittava kuin monella tuttavapariskunnalla. En koe että yhteinen rahaliikenne tekee vielä suhteesta symbioottista, kyllä siihen vaaditaan myös korvienvälissä sijaitsevaa pakotusta..

 

Kummallakin omat tilit, eikä toisella ole oikeutta mennä toisen tiliin. Kaikki yhteiset menot maksetaan puoliksi.

 

Meillä on omat tilit ja lisäksi yksi yhteinen taloustili, jonne siirretään 1/4 palkasta yhteisiä menoja varten. Yhteistililtä maksetaan yhteiset laskut, ruoka, asumiskulut ym.; omat henk.koht. menot kumpikin hoitaa omista rahoistaan. Isompia hankintoja kustannetaan yhdessä tarpeen mukaan. En voisi kuvitellakaan elämää, jossa itse ansaitsemani rahat eivät olisi pääasiallisesti omaa omaisuuttani.

 

Yhteinen lainatili, jonne kumpikin siirtää rahaa asuntolainan lyhennyksiä ja vastikkeita varten. Muuten omat tilit. Mulla on käyttöoikeus miehen tiliin, miehellä ei mun tiliin.
Mä maksan laskut sen tililtä jolla on enemmän rahaa. Yleensä omalta ensin ja jos tyhjenee liikaa loput miehen tililtä. Lainatilille kertyy aina ylimääräistä, joilla hoidetaan isommat hankinnat.

 

Omat tilit+yhteinen säästötili.

Mies maksaa asunnon lainat ym.menot jne. koska on isommat tulot, mie sitten esim.ruokaa ja nettilaskun jne. pienempiä juttuja.

 

Yhteen muutettiin -> yhteiset rahat. Omat tilit on toki, ei niitä olla lopetettu, mutta käytetään aika vapaasti toistemme rahoja. Niitä ei kyllä erityisen paljoa ole.

 

En tietenkään tiedä, mitä lausahduksella tarkoitettiin, mutta mieleeni nousi heti kuva erittäin symbioottisesta suhteesta, jossa oman identiteetin, yksityisyyden, itsenäisyyden, omaehtoisuuden ja jopa itsemääräämisoikeuden rajat ovat uhattuna. Minä en ainakaan halua olla suhteessa, jossa molemmilla ei ole omaa rahaa, tilaa, aikaa, tavaraa, tekemistä ja harrastuksia. En halua pääsyä puolisoni tileille sen enempää kuin haluan pääsyä hänen vaatekaapilleen, puhelimeensa tai päiväkirjaansa. Olen kiinnostunut ainoastaan sellaisesta kahden suhteesta, jossa toimitaan tiiminä mutta eletään itsellisinä yksilöinä.

Sinä vaikutat olevan niin pelokas, ettei sinulle avioliitto sovikaan. Kärsit todella pahasta luottamuspulasta. Ajattelepa, että jotkut meistä ovat tavanneet sellaisen ihmisen, johon voi luottaa 100 % varmasti, ja kaikki on hyvin, aina. Ajattele kuinka hyvä on olla, kun tietää, että ei tarvitse salailla mitään, sillä kaiken edessä, se toinen on silti siinä aina. Vaikka tiedänkin puolisoni sähköpostitilin tunnukset, ei minulla ole käynyt kertaakaan mielessä, että kävisin siellä kurkistelemassa. Ei tippaakaan houkuta. Yhteinen elämä ei tarkoita sitä, että elämä olisi mitenkään rajoittunut, päinvastoin. Meillä on täysi luottamus. Kumpikin saa käydä omissa harrastuksissaan, sillä meillä on luottamus toisiamme kohtaan. Me emme ole kateellisia mitä toisillamme on, sillä toinen toisemme onni, on meidän etumme. Meidän ei tarvitse näin ollen laskeskella, että miten asiat menevät tasan, sillä me ajattelemme aina toinen toisemme parasta. Minun onneni on puolisoni onni, ja puolisoni onni on minun onneni. Me elämme toisillemme. Meillä ei ole tarvetta udella, sillä meillä on luottamus.

 

[QUOTE="Vieras";28821709]Sinä vaikutat olevan niin pelokas, ettei sinulle avioliitto sovikaan. Kärsit todella pahasta luottamuspulasta.[/quote]En ole pelokas enkä kärsi luottamuspulasta. En myöskään ole kateellinen tai mitään muitakaan noista arvioista, joita sait viestiisi mahdutettua. Arvostan vain parisuhteessa osittain eri asioita kuin sinä arvostat. Hyvä, jos koet parisuhteen positiivisena etkä rajoittavana asiana. Minä tunnen samoin.

 

Yhteiset rahat, yhteiset laskut. Tilejä on 3 kpl, joista yhteiskäytössä 2 kpl, yksi on lainanhoitoon.

 

Omat tilit + yhteinen taloustili, johon laitetaan saman verran rahaa asumiskuluihin. Muut laskut maksetaan omilta tileiltä ja kaupassa käy se joka ehtii.

Ei ole käyttöoikeuksia toisten tileihin, eikä tule olemaankaan. Samaa mieltä kuin M32, omassakin parisuhteessa on molempien yksityisyys tärkeää.

 

[QUOTE="Vieras";28821709]Sinä vaikutat olevan niin pelokas, ettei sinulle avioliitto sovikaan. Kärsit todella pahasta luottamuspulasta. Ajattelepa, että jotkut meistä ovat tavanneet sellaisen ihmisen, johon voi luottaa 100 % varmasti, ja kaikki on hyvin, aina. Ajattele kuinka hyvä on olla, kun tietää, että ei tarvitse salailla mitään, sillä kaiken edessä, se toinen on silti siinä aina. Vaikka tiedänkin puolisoni sähköpostitilin tunnukset, ei minulla ole käynyt kertaakaan mielessä, että kävisin siellä kurkistelemassa. Ei tippaakaan houkuta. Yhteinen elämä ei tarkoita sitä, että elämä olisi mitenkään rajoittunut, päinvastoin. Meillä on täysi luottamus. Kumpikin saa käydä omissa harrastuksissaan, sillä meillä on luottamus toisiamme kohtaan. Me emme ole kateellisia mitä toisillamme on, sillä toinen toisemme onni, on meidän etumme. Meidän ei tarvitse näin ollen laskeskella, että miten asiat menevät tasan, sillä me ajattelemme aina toinen toisemme parasta. Minun onneni on puolisoni onni, ja puolisoni onni on minun onneni. Me elämme toisillemme. Meillä ei ole tarvetta udella, sillä meillä on luottamus.[/QUOTE]

Ihanaa meillä on täsmälleen sama periaate

 

Omat tilit + yhteinen taloustili, johon laitetaan saman verran rahaa asumiskuluihin. Muut laskut maksetaan omilta tileiltä ja kaupassa käy se joka ehtii.

Ei ole käyttöoikeuksia toisten tileihin, eikä tule olemaankaan. Samaa mieltä kuin M32, omassakin parisuhteessa on molempien yksityisyys tärkeää.

Minusta erilaiset talousmallit sopivat eri pareille, mutta en ymmärrä ajatusta, että yksityisyyttä ei ole, mikäli toisella on mahdollisuus nähdä tili. Tai muutenkaan, ei meillä ole salasanatkaan niin salaisia kun pitää joskus pyytää toista tarkistamaan joku juttu. Ei se siltikään tarkoita sitä, etteikö omaa elämää olisi tai että toinen puoliso nuuskisi kaikki asiat.

Minä maksan miehen tililtä usein laskuja, mutta ei käy mielessäkään että pitäisi alkaa kyttäämään siellä jokaista ostoa, ei edes kiinnosta. Tiedän myös about hänen kaikki salasanansa kun käyttää samanlaista tietyin variaatioin, mutta ei kyllä nappaa yhtään alkaa tutkimaan toisen sähköposteja tai facebookeja.

Henkilökohtaisesti minulle olisi ahdistavampaa se, että joku varjelee rahojaan tai postejaan muulta perheeltä, vaikka hän ei mitään väärää tekisikään. Pitäisi varoa, ettei tallaa toisen varpaille vahingossa. Mutta monilla on varmasti erilliset rahat siitä yhteisestä sopimuksesta eikä mitään kilareita heitetä jos toinen sattuu vahingossa näkemään tiliotteen, että ei siinäkään mitään vikaa ole.

 

Tilit yhteiset, molemmat voivat vapaasti käyttää rahaa tarpeelliseksi katsomaansa. Käyttötilillä pidetään yleensä 5000-15000, S-pankin tilillä noin 2000 ruokaostoksia varten ja loput sitten yhteisellä sijoitustilillä.

Palkat ovat meillä jokseenkin yhtäsuuret. Tosi harvoin on tullut mitään sanomista raha-asioista kumpaankaan suuntaan.

 

Meilläkin on yhteiset tilit, jonne kaikki rahat tulevat ja sieltä menevät lainat ja kaikki muut menot. Yhteisiä ovat säästökohteet (lasten autokoulut, matkatili yms), yhteisiä ovat kaikki menot ja rahaa kumpikin käyttää sen, mitä tarvitsee. Meillä on aika lailla samanlaiset kulutustottumukset, ei tykätä kumpikaan ostaa turhuuksia ja sitten kun jotain tarvitsee, ostetaan laadukasta. Harrastukset maksetaan yhteisistä rahoista, niin omat kuin jälkikasvunkin. Ja ikinä, ei ikinä ole tarvinnut rahasta riidellä.

 

Omat tilit, mutta yhteiset rahat. Näin on ollut koko ajan. Olen tästä miehen kanssa keskustellut, koska hän tienaa tällä hetkellä selvästi enemmän kuin minä, mutta hän pitää tätä parhaana vaihtoehtona, kuten minäkin.