Gallup:miksi sinulle ei riittänyt yksi lapsi?

[yhden äiti]

Kaikki tuntuu haluavan vähintää kaksi lasta,miksi on niin kamalaa jos on yksi lapsi?

 

["vieras"]

a) halusin lapselle sisaruksen
b) toiveissa oli lapsenlapsia, joten jos esikoinen ei saa/halua lapsia, niin ehkä kuopus haluaa. Nykyisin olen sitä mieltä, että asia ei kuulu minulle. Sittenhän tuon näkee, kuis käy.
c) pelkäsin, jos esikoiselle sattuu jotain (= kuolee), niin on sitten yksi lapsi elossa
d) esikoinen oli ja on aivan loistopakkaus, joten toinen samanlainen olisi kiva. Nyt on kaksi loistopakkausta

Mies oli samaa mieltä kohdista a ja d.

 

[kohta 5xäiti]

Itse tykkään kun kotona on vilskettä ja vilinää Vaikka moni sitten taas jo kauhistelee meidän lapsi lukua. Yksi tuntuu niin yksinäiseltä vaikka ei sitä varmasti olekkaan.

 

["Vieras"]

Koska halusin kaksi (tai useamman)

 

[Viikate]

Halusin lapselle sisaruksen ja itselle kokemuksen useamman lapsen äitiydestä

 

[Väliinhuutaja]

Kuvittelin 5 vuotta että yksi lapsi on hyvä määrä. Nyt rv 18... Niin se mieli muuttuu.

Tuli sellainen tyhjä syli-tunne.

 

["pimpelipom"]

Aika pitkälti samoja syitä kuin miksi haluan useamman ystävän elämääni. Esikoinen on loistotyyppi, miksen ottaisi toista loistotyyppiä elämääni? Haluan esikoiselle sisaruksen ja haluan myös kokea raskauden, imetyksen jne uudelleen. Ei ole liiemmin syitä pysyä yksilapsisena, sen sijaan on kova halu saada toinen, ehkä kolmas ja neljäskin.

 

[Mummeliisa]

Yhdessä lapsessa ei ole mitään kamalaa sille, joka yksilapsisen perheen haluaa.
Itse halusin suuren perheen koska koin että sellainen täyttää paremmin niin minun , puolisoni kuin lastenkin tarpeet ja meillä kapasiteettia sen niin henkisean kuin aineelliseenkin huoltamiseen oli.

Yhden lapsen kanssa olisin mm. joutunut koko ajan varomaan, etten alista lasta lelukseni (esim. sulje pois tai kutista mitättömiin muita tärkeitä aikuissuhteita kuin vain suhteen vanhempiinsa) eli olisin menettänyt mahdolliseen mutkattomaan yhdessäoloon ja vapaisiin rakkaudenilmaisuhin - ilman siis pelkoa siitä, että ylikorostan merkitystäni lapsen elämässä.

Yhden lapsen kanssa olisin joutunut myös kohtaamaan sen, että valinnallani riistän lapselta sen, minkä itse koin ja koen lapsuudenkodin tärkeimmäksi anniksi - elävät, läheiset suhteet sisaruksiin, jotka kantavat halki elämän.

Yhden lapsen kanssa olisin saanut jakaa vain yhden lapsen kiinnostuksenkohteet, harrastukset ja valinnat. Olisin jäänyt moninkymmenkertaisesti köyhemmäksi elämysten suhteen.

Yhden lapsen kanssa minä olisin leikkinut lasta lapselle (jotta ainokaisella olisi ollut leikkikaveri) sen sijaan että isossa porukassa lapset ovat saaneet leikkiä lasten kanssa ja kohdata vanhemmat vanhempina ja mummin mummina.

Yhden lapsen kanssa olisin aikanana saanut vain yhden lapsen lapsenlapset enkä olisi saanut mahdollisuutta elää mummina tiiviillä, rakastavalle ja toinen toistaan tukevalle serkuslaumalle.

Jne.

Jollakin toisella nuo asiat toimivat toisin ja silloin valinnatkin varmasti toiset.

 

[Big Bang Theory]

Halusin ehdottomasti lapsille sisaruksia
Halusin mielellään kumpaakin sukupuolta olevaa ( tiedän, että sitä ei voi päättää, mutta yhden lapsen kanssa mahdollisuus on vielä pienempi )
Halusin kaksi ensimmäistä pienellä ikäerolla, että sisaruksille tulee mahdollisimman läheinen suhde ( olinkin harvinaisen oikeassa tässä asiassa )
Ihmisen elämän pisin ihmissuhde on yleensä siskon tai veljen kanssa, joten minulle oli normaalia "tehdä useampia"

 

["vieras"]

Jaa-a.. se tuntui oikealta kaikinpuolin.. Nyt mietitään kolmatta.. Toinen lapsi oli oikeastaan itsestäänselvyys. Kolmannen kohdalla mietitään tarkemmin jo syitä.. Päätöstä ei ole syntynyt vielä suuntaan tai toiseen.

 

[jassåå]

koska mä rakastan lapsia! Mitä enempi, sen parempi. Ja onhan noista toisilleen seuraakin

 

["minä vaan"]

[QUOTE="vieras";27679777]Jaa-a.. se tuntui oikealta kaikinpuolin.. Nyt mietitään kolmatta.. Toinen lapsi oli oikeastaan itsestäänselvyys. Kolmannen kohdalla mietitään tarkemmin jo syitä.. Päätöstä ei ole syntynyt vielä suuntaan tai toiseen.
[/QUOTE]

Täällä sama tilanne!!

 

["vieras"]

[QUOTE="minä vaan";27679812]Täällä sama tilanne!![/QUOTE]



Aika vaikeaa päättää, eikö? Meillä on kuopus "jo" yli vuoden ikäinen.. En haluaisi isoja ikäeroja lapsille, mutta tuntuu ettei aika ainakaan vielä ole ihan oikea. Saa nähdä sitten, jääkö luku tähän. Onnellinen ja kiitollinen olen kyllä molemmista lapsistani!

 

[masuilija.]

Paljon samoja syitä mitä muut jo maininneet. Yks minkä olen kanssa pistänyt merkille, että usein jos on yksi lapsi niin siitä yhestä tulee hemmoteltu ärsyttävä nirppanokka kakara, joojoo riippuu kasvatuksesta mutta itellä taipumus lellimiseen ja jos vaan yks sais tän kaiken lellimisen niin olisin vielä joskus pulassa

 

["poikia3"]

Mun syyni on ihan yksinkertainen enempiä perustelematta. Olen aina halunnut 3 lasta.

 

["Lis"]

Olisi hyvin riittanyt, mutta halusin lapselleni sisaruksen ja ihana sellainen tulikin .

Kahdessa lapsessa on kylla niin paljon hommaa ja kuluja, etta kovin ihmettelen jos joku viela kolmannen haluaa.

 

[nohh]

Halusin lapselle sisaruksen, koska itse olen kasvanut yksin. Tämä kaksi lasta, samaa sukupuolta ja pieni ikäero on meille se paras vaihtoehto. Lisää ei haluta missään nimessä.

 

[Sad but true]

Yhdessä lapsessa ei ole mitään kamalaa sille, joka yksilapsisen perheen haluaa.
Itse halusin suuren perheen koska koin että sellainen täyttää paremmin niin minun , puolisoni kuin lastenkin tarpeet ja meillä kapasiteettia sen niin henkisean kuin aineelliseenkin huoltamiseen oli.

Yhden lapsen kanssa olisin mm. joutunut koko ajan varomaan, etten alista lasta lelukseni (esim. sulje pois tai kutista mitättömiin muita tärkeitä aikuissuhteita kuin vain suhteen vanhempiinsa) eli olisin menettänyt mahdolliseen mutkattomaan yhdessäoloon ja vapaisiin rakkaudenilmaisuhin - ilman siis pelkoa siitä, että ylikorostan merkitystäni lapsen elämässä.

Yhden lapsen kanssa olisin joutunut myös kohtaamaan sen, että valinnallani riistän lapselta sen, minkä itse koin ja koen lapsuudenkodin tärkeimmäksi anniksi - elävät, läheiset suhteet sisaruksiin, jotka kantavat halki elämän.

Yhden lapsen kanssa olisin saanut jakaa vain yhden lapsen kiinnostuksenkohteet, harrastukset ja valinnat. Olisin jäänyt moninkymmenkertaisesti köyhemmäksi elämysten suhteen.

Yhden lapsen kanssa minä olisin leikkinut lasta lapselle (jotta ainokaisella olisi ollut leikkikaveri) sen sijaan että isossa porukassa lapset ovat saaneet leikkiä lasten kanssa ja kohdata vanhemmat vanhempina ja mummin mummina.

Yhden lapsen kanssa olisin aikanana saanut vain yhden lapsen lapsenlapset enkä olisi saanut mahdollisuutta elää mummina tiiviillä, rakastavalle ja toinen toistaan tukevalle serkuslaumalle.

Jne.

Jollakin toisella nuo asiat toimivat toisin ja silloin valinnatkin varmasti toiset.

Niin, silloin kun kyse on omista valinnoista. Aina ei ole. Olisin minäkin toivonut saavani kokea kaiken tuon, mutta toisin kävi, mies muutti mielensä. Olen silti äärettömän onnellinen tuosta yhdestä lapsesta ja siitä, että saan olla äiti.

 

[Sad but true]

Paljon samoja syitä mitä muut jo maininneet. Yks minkä olen kanssa pistänyt merkille, että usein jos on yksi lapsi niin siitä yhestä tulee hemmoteltu ärsyttävä nirppanokka kakara, joojoo riippuu kasvatuksesta mutta itellä taipumus lellimiseen ja jos vaan yks sais tän kaiken lellimisen niin olisin vielä joskus pulassa

Todellakaan ei riipu lasten lukumäärästä. Kyllä niitä lellittyjä nirppanokkia kasvaa monilapsisissa perheissä ihan yhtä paljon.

 

[IhanaValo]

No varmaan se "tyypillinen" vastaus, että olisi se sisarus, se tuki ja turva (vaikkei se varmaan kaikilla näin ole) Kaksi oli hyvä luku muutenkin, päätetty jo aikaa sitten että jos vaan tulee lapsia niin kaks ois hyvä.