Gällyp: Kerro teini-iästäsi, millainen olit?

Millainen olit teininä, hengailitko mestoilla vai olitko rauhallisempi tapaus?

Tosta toisesta ketjusta tuli mieleen, että varmaan se, et itse pidin notkumista kylmässä jotenkin typeränä (koitin sitä toki, mut ei napannut) ja mieluummin vietin aikaa kavereiden kanssa (no joo, ei ollut isoa ryhmää) sisätiloissa. Olin siis aika rauhallinen tapaus, en oo esim. koskaan sutannut kynillä seiniä, pidin sitä ääliöiden touhuna.

Edit: En mä ajattele et 17v enää niin kauheen teini on, vaan lähinnä tollasta 11-17v ikähaarukkaa. (Kävinhän mäkin ala-ikäisenä jo baareissa)

 

En hengaillut mestoilla, en juonut, en polttanut, en kiroillut jne. Hyvin vähän aikaa vietin kavereiden kanssa, lähinnä koulussa. Olin semmoinen järkevä nuori. Hyvä koulussa, harrastin liikuntaa.

 

Aika riehakas teini olin. Salaa tein kaikkea hölmöä ... Olin varmaankin sitte vastakohta sinusta ap...

 

olin anarkisti. olen edelleen

 

kauhea teini,alaikäisenä baaareissa 15v. lähtien väärillä papereilla,karkailin kotoa,lintasin koulusta paljon.

 

Mä olin kanssa rauhallinen, joskus käppäilin kaupungilla mut ei se ollu mun juttu oikeesti. Omia rajoja hain tietty mut en mä mitään kamaluuksia tehny.

Mulla oli kaverina sellanen tyttö joka oli erilainen kun minä. Sille sit piti esittää ja muka tupakkaa vetää yms, vaikka poskareita vedinkin ja siiderit meni lavuaariin ain kun vessassa kävin. Ei sitä sillon tajunu, sitten aloin oireilla ja tein jotain mikä pilas meidän ystävyyden ja se oli loppujenlopuksi erittäin hyvä juttu

Mutta en voi sanoa olevani kauhuteini, vanhempien seurassa olin oma itseni.

 

no mä join paljon alkoholia. joka viikonloppu ja yleensä pe&la. sit 18-19v vedin kamaa, essoja aluks ja sit kolaa varmaan 3kk putkeen(ulkomailla).miehiä oli paljon ja 3kpl 40v poikaystäviä ja vielä peräkanaa... vanhemmat ei tajunnu mitään. nyt olen normaali sivistynyt ja vastuuntuntoinen äiti ja vaimo! heh, onneks tuli teininä sekoiltua niin ei nyt tarvi

 

Lintsailin, hengailin kavereiden kanssa kaupungilla/jossain, ryyppäsin, poltin, varastelin, valehtelin, sotkin seiniä, hakkasin, touhuilin vanhempien poikien kanssa jne.

En ole kovinkaan ylpeä. Tuo oli siis 2000-luvun alkua. Nyt olen 22v

 

Rauhallinen ja eristäytynyt. En juonut tai käynyt baareissa. Ei ollut paljon kavereita kenen kanssa hengata. Olin anarkisti ja olen edelleen, koska olen niin nuori. (päälle parikymppinen).

 

kotihiiri.ei alkkoo ei tupakkaa,koulussa melko yksinäinen,koulun ulkopuolella oli kavereita,vaikka kotihiiri olin ni ovet paukku ja huuto raikas mun osalta.

 

Siihen asti että exän tapasin, olin oikeasti naiivi teinityttö maalta. Ne kauniit saparot, unelmat, vaaleanpunanen maailma. Ja sitte, yks kyläkaupalla käynti muutti koko minun maailman. Näin nuoren miehen jonka silmät, käytös ja ihailu, pelkästään katseen kautta vei mennessään. Ja minun veljen ikäsenä tunnisti kyllä mistä perheestä olen. Kohta olin jo teinien juopporingissä, huumeet, väkivalta, alkoholi, kaikki vaan syöksy minun elämään ja tollona maalasena olin muokattavissa miksi vaan. Se oli se ihailu exää kohtaan, maailmanmies muka. Veli monesti mulle nyttemmin sanonu että ois pitäny meijän riidat heittää syrjään jo sillon ja vetää minut poijes sieltä. Siitäpä alko vuosien helvetti, väkivaltaa, avioliitto mihin en ees halunnu mut en uskaltanu kieltäytyä, päihteet, ja ne vei mennessään. Vasta tässä lähempänä kolmeakymppiä voisin sanoa että teini-ikä on ohi. Mut sitä herkässä iässä joku "tärkeä" opetti elämään ja muokkas mieleiseksi, se oli menoa sitte se... Eikä ees alistettuna tajunnu oikeaa ja väärää, kasvatus katos ym. Nyt, oikean järkevän miehen kans, olen saanu kasvatuksen takas ja itteni takas. Saan hillua ja heilua rauhassa ympäri mettiä ja peltoja, eikä kukkaan sano että ihan seko akka Mut se vaan että minun teini-ikä ois ollu niin parempi ilman exää ja sitä että tutustuin kaupunkilaisten elämään. Mie oon mettäläine, sellasena syntyny ja sellasena kuolen

Mut joo. Hävettää ees miettiä montako yötä isä on minun takia itkeny sillon joskus. Äiti on varmaan vaan seisonu ikkunassa ja kironnu minut kidutukseen :ashamed:

 

Olin aika kiltti ja luotettava, en hyväksynyt koskaan päihteitä vaikka osa kavereista koulussa joi ja poltti ja olin heidän seurassa. Minuun luotettiin todella paljon kotona, eikä jälkiäni nuuskittu. Suurimman osan ajasta vietin seurakunnan nuorten kanssa, eikä mulla ollut kotiintuloaikoja. Olin aika äänekäs ja villi, mutta jollain tavalla ujokin, jos oli vieraampia ihmisiä paikalla. Tykkäsin kaikista mahdollisista pojista, totta kai. Kaikki oli silloin helppoa ja oli helppo erottaa oikea väärästä, sehän kuuluu murrosikäisen erikoiskykyihin, että tietää kaikesta kaiken.
Aloitin meikkaamaan ehkä yläasteikäisenä ja muistan, että se tuntui erittäin vapauttavalta ja oli minun pieni kapinani. Meikkasin toki ihan nätisti, en ole ollut ikinä rävelö niissä asioissa. Mopolla ajelin sitten poikaystävän kanssa. Haaveilija olin/olen.

 

Mie olin karsee teini... Ryyppäsin, röökasin, koulussa kävin jos jaksoin. Varastelin, rikoin ikkunoita ja mitä kaikkea. Tein oikeestaan mitä ikinä lystäsin, kerran sain tukkapöllyä kun lähdin kuudennella luokalla kaupunkiin notkumaan / nauttimaan alkoholia ja sekoilemaan enkä vastannu puhelimeen.

Kasiluokkalla mua ei tosiaan koulussa paljon näkynyt, mutta sitten se todellisuus iskikin kasvoille. Äiti tappoi itsensä ja faija oli romuna, ja mie aloin ottamaan vastuuta muustakin kun itsestäni. Pikkusisaruksistani ja kodistamme. Pääsin kasiluokan läpi ihan armosta,, mutta ysiluokan tsemppasin.

Tupakkia poltan edelleen mutta se on kyllä ainoo mitä noista ajoista on jäänyt käteen. Kaljan saatan kerran vuodessa juoda,
kouluja en ole käynyt mutta oma perhe, vakkarityö ja oma koti löytyy joten kaikesta huolimatta, elämässäni pyyhkii hyvin vaikka tyhmyyksiä on tullut tehtyä.

 

Olin ihan hirveä teini :ashamed: Poltin, join, hilluin milloin missäkin, lintsasin koulusta ja oikeastaan tein mitä huvitti. Mutta onneksi minulla se teini-ikä meni myös nopeasti ohi. Rauhoituin paljon jo riparin jälkeen, kun kavereilla se vain jatkui.

 

Me kaikki ollaan onnellisia sun puolesta Hyytis. Itellä on sydän syrjällään jos tytär on vaikka jossain riennoissa tai myöhässä. Vaikka tytsy onkin jo aikuinen.

 

[QUOTE="isukki";22056232]Me kaikki ollaan onnellisia sun puolesta Hyytis. Itellä on sydän syrjällään jos tytär on vaikka jossain riennoissa tai myöhässä. Vaikka tytsy onkin jo aikuinen.[/QUOTE]

Ei vanhemmat pääse huolesta ikinä, se vaan on niin. Isäki aina sano ettei ikinä lakkaa huolehtimasta vaikka miten ois minun elämä. Mulle on kai käyny hyvin, näin päällisin puolin. Harmipuoli on se etten mie tuosta entisestä elosta ikinä taija eroon päästä. Häätyy vaan opetella sompaileen sielä välissä ja pittää ittensä oikealla tiellä. Pääasiahan on ettei itte tee ennää mittään mitä ei lapsensa halua tekevän.

 

mä olin aika paljon kotona tai sit kävin ajelee pyörällä ympäriinsä yksinäni. Tulin aina ajoissa kotiin. Äidille tietty vähän "kapinoin" mut tosi lievää. Koulussa lintsasin tunneilta aika paljon koska mua kiusattiin. En polttanu en juonu. Saarnasin kavereille jotka poltti tai joi tai edes ajatteli tommosia. Yhellä pajalla mulle sanottiin et ajattelen ku 40-vuotias. (olin 16) En oikeastaan meikannu, näytin pojalta, kuuntelin muitten mielestä outoa musaa.

 

Mä kyllä join viikonloppuisin ja kävin alaikäisenä 16v. lähtien siskon papereilla kapakassa. Ja ikävä kyllä aloin polttaa tupakkia 15-vuotiaana (mitä teen vieläkin )
Mutta olin kuitenkin ihan peruskiltti, kohtelias, hyvä koulussa ja vanhemmilleni varmaan helppo tapaus.

Ehkä olin kuitenkin vähän kiero ja käytin kilttiä mainettani hyväksi ja siksi pystyin helposti sieppaamaan vaikka kotoa juomisia... Ei mua koskaan epäilty.

Nuo juomiset oli kuitenkin niin vähäisiä, että missään räkäkännissä en ollut. Että kyllä mä olin ihan kiltti.

 

Olin kiltti tyttö, mutta oli myös vaihe, kun olin hankala.

 

Mä olin aika tavallinen. Join silloin tällöin, hengailin kaupungilla silloin tällöin, kävin joskus diskoissa, vaihdoin hiustyyliä ja pukeutumistyyliä puolen vuoden välein, mökötin vanhemmilleni, mutten koskaan riehunut tai edes kiroillut heille (tai no kerran taisin sanoa äidille jotain että voi vittu, josta järkytyin itsekin ), istuin tuntikausia kaverien luona juoruamassa ja luin, luin ja luin.

 

Olin hyvinkin kapinallinen teini. Ryyppäilin ja rellestin. Mutta heti kun miehen kanssa tapasin, niin puolessa vuodessa alko elämä rauhottumaan. Ja kokonaan rellestäminen loppu siihen ku testi näytti plussaa Kiitos mieheni, sain päättötodistuksen hyvillä arvosanoilla. Mies auttoi ja tuki, toisin kuin muut. :/ :heart:

 

Mä olin hyväkäytöksinen, koulussa pärjäävä ja urheileva nuori. Paljon myös ryypättiin pusikoissa (mulla oli paljon ystäviä), mut ikinä ei kellekään pahaa tehty. Mulla on ns. kiltti naama ja mun paras ystävä sai lähteä Discoon, jos lähti mun kans

 

Sen tarkemmin erittelemättä, vatsahaavoja vanhemmilleni aiheuttava, erittäin kapinallinen, itsekäs, itsetuhoinen ja karkaileva Liesu-Liisa.

 

Kiltti, koulussa hyvin pärjäävä, 14-vuotiaana pitemmän seurustelun aloittanut. En ole ikinä haistatellut äidilleni. En kyllä isällekään, hän ei tosin ollut arjessa läsnä. Olin varmaan aika vähän huolta aiheuttanut tapaus.

 

Joo, on sitä kyllä kaikkee tullu kavereiden kanssa tehtyy, mut kuitenkin terveellisessä mittakaavassa. Ei koskaan sekaannuttu röökiin, alkoholiin, huumeisiin, varasteluun jne. niinku kaikki muut idiootit samalta luokalta. Oon saanut aika ohjaavan kotiopetuksen, ja tiiän, miten kodin ulkopuolella pitää käyttäytyy. Ja koska oon ain ollut aika huomaamaton, ei mulla mikään hirveen iso ystäväpiiri oo koskaan ollukaan ja ihan hyvä vaan- porukassa se tyhmyys tiivistyy. Yritin ain pysyy poissa vaikeuksista ja täyttää aikuisten odotukset. Nyt noin viisitoista vuotiaana sitä kyllä ihmettelee, et oon mäkin ollu helppo lapsi.