G: uskosta

[Mahoton mirri]

Mä uskon luontoon, en hippimäisesti enkä ihan wiccamaisestikkaan, mun mielestä kaikelläelävällä on jonkinlainen henki, kai mun "uskoani" voisi verrata vähän alkuperäisamerikkalaisten sukoon eli ns. intiaanien uskoon. Mies on ateisti ja 9v tyttömme uskoo Jumalaan. Tyttö rukoilee, ja laulaa hengellisiä lauluja me emme tuputa omia näkemyksiämme tytölle eikä hänkään uskoaan meille, keskustelemma ja josku väittelemme (lapsen tasolla) asioista, mutta kaikki saa uskoa mihin itse haluaa

Hienoa. :flower:

 

[Olemisen riemu]

Mutta eikö se ole helpotus, kun ei tarvitse huolehtia viimeisestä tuomiosta, vaan voi keskittyä elämään omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee?

Uskossa olevat eivät huolehdi viimeisestä tuomiosta. Voit murhata vaikka ihmiset, mutta jos uskot kolmiyhteiseen Jumalaan niin olet pelastettu ja pääset taivaaseen. Siis ev.lut. uskossa on näin.
Itse en mieti viimeistä tuomiota koska sitä ei minulle ole olemassa. Noudatan lakeja ja yritän elää elämääni mahdollisimman epäitsekkäästi. Kristillisissä arvoissa (esim. lähimmäisen rakkaus ja huolehtiminen) ei ole mitään ristiriitaa uskonnottoman elämäni kanssa.

 

[emja]

Kyllä uskon korkeempaa voimaan. En pidä itseäni uskovaisena, mun mielestä uskoni ei kuulu muille. Lapsille olen opettanut iltarukouksen, saman minkä äitini joskus minulle opetti. Isommat muksut ovat seurakunnan kerhossa, jossa oppivat hengellisiä lauluja ja saavat tietoa. Kirkossa tulee käytyä aina silloin tällöin.. vauvakirkossa, jouluna kauneimpien joululaulujen aikaan ja silloin kun lapset esiintyy kirkossa..