G: uskosta

[Keskustelua]

Oletteko uskossa vai ateisteja tai jotain siltä väliltä?
Miten oma uskonne/uskomattomuutenne -DD) näkyy lastenne kasvatuksessa vai näkyykö?

 

[Turkilmas]

Mä en usko mihinkään muuhun kuin kohtaloon. Ja näkyy varmaan kasvatuksessa siten ettei meillä kotona ylipäätään puhuta uskonnosta eikä rukoilla tai muuta. Toisaalta jos poika kysyy jotain, niin vastaan kyllä asiallisesti ja meillä kuolleet ovat enkeleitä. ja mulle on aivan yksi lysti miten paljon esim. päiväkodissa on uskontoa.

 

[222]

Itse olen ateisti ja aion lapseni kasvattaa sen mukaisesti. En siis kerro satuja enkeleistä ja taivaasta, vaan yritän selittää asiat niin kuin ne ovat. Uskonnoista/uskoista kerron kaikista tasapuolisesti, ja mainitsen, ettei mikään niistä välttämättä ole oikeassa.

 

[Mie]

Mie usko Jeesukseen. No kyllähän se näkyy lasten kasvatuksessakin Luetaan hengellisiä kirjoja ja lauletaan hengellisiä lauluja ja rukoillaan ja puhutaan asioista

 

[leijona76]

Meilläkin uskotaan, kasvatuksessa se toistaiseksi näkyy iltarukouksena ja unilauluina jotka usein ovat hengellisiä. Näkee sitten kunhan tuosta kasvaa.

 

[ap]

Kerrotko uksostasi niinkuin se olisi ehdoton totuus? Entä miten muut tekevät? Kuinka selitätte lapsellenne ristiriidat esim. uskon ja tieteen kannalta katsoen?

 

[ap]

Kirjoitusvihreitä :-D

 

[Mahoton mirri]

Me kuulutaan kirkkoon, vietettiin kirkkohäät, ristiäiset tytölle jne. Mun mielestä usko on jokaisen niin henkilökohtainen juttu ettei toisilla ole siihen asiaa ja kuten ennenkin olen sanonut niin oikeasti uskovan ei tarvitse tyrkyttää toisille uskoa pakottamalla tai manipuloimalla. Ei meistä kukaan ole esim. sitä sanomaan kuka meistä pääsee taivaaseen ja kuka ei. =) Meistä yksikään ihminen ei sellaisia voi tietää.

 

[kiinnostaa]

Uppista :>

 

[vieras]

Ateisti olen. Näkyy siten että sanon erilaisia näkökantoja uskomuksiin. En väitä omaa katsantoani ainoaksi totuudeksi, mutta kannustan lasta kyselemään ja olemaan kriittinen ajattelussaan.

 

[kiinnostunut]

Lisää vastauksia kiitos Itse olen uskossa, mutta en sitä lapsilleni totena kerro. Pyrin vastaamaan mahdollisimman totuudenmukaisesti asioihin, ja kerron myös erilaisten uskontojen näkökulmia asioihin.

 

[TheUnforgiven]

ateisti

 

[Muumikuono]

Ateisti olen. Näkyy siten että sanon erilaisia näkökantoja uskomuksiin. En väitä omaa katsantoani ainoaksi totuudeksi, mutta kannustan lasta kyselemään ja olemaan kriittinen ajattelussaan.

Jotakuinkin näin.

 

[Mie]

Kyllä kerron totena koska se on tosi!

 

[ap]

Kuinka sitten selität esim. dinosaurukset ja ihmisapinoiden fossiilit lapsellesi, kun niitä (siis dinosauruksia) kuitenkin jokainen lapsi vaikak piirretyissä/muissa näkee?

 

[Olemisen riemu]

Kuulun kirkkoon ja lapsikin kuuluu. Mies on eronnut kirkosta. Minulla ei ole henkilökohtaista vakaumusta enkä usko Jumalaan. Jeesus on minulle historiallinen henkilö, en usko "Jumalan poika"-teoriaan enkä ylösnousemukseen. En usko myöskään taivaaseen enkä helvettiin.
Uskonto merkitsee minulle kulttuurimme perustaa ja arvostan kirkon työtä. Voisin mennä kirkossa naimisiin koska pidän traditioista ja perinteistä.

Olen lukenut Raamatun läpi pari kertaa ja siellä on paljon viisautta joka pätee tänäkin päivänä. Uskonto kiinnostaa minua tieteenä ja historiansa vuoksi.
En ole uskonnon opetusta vastaan. Lapsen kummikin on pappi. Lapset saavat itse päättää vakaumuksensa. Kysyttäessä kerron omani.
Uskonto lohduttaa ihmistä ja on sitä tarvitsevalle positiivinen juttu. Joskus olen ollut jopa hieman "kateellinen" uskossa oleville. Heillä on aina joku korkeampi voima johon turvautua elämän kriiseissä ja usko siitä että kuolleet omaiset näkee vielä tuomiopäivän koittaessa. Minulla ei ole mitään muuta turvaa kuin itseni ja mahdollisesti omaiseni ja ystäväni. Kuolema merkitsee minulle loputtomuutta ja esimerkiksi jos lapseni kuolisi tarkoittaisisi se sitä että menettäisin hänet iäksi.

 

[Olemisen riemu]

Kuinka sitten selität esim. dinosaurukset ja ihmisapinoiden fossiilit lapsellesi, kun niitä (siis dinosauruksia) kuitenkin jokainen lapsi vaikak piirretyissä/muissa näkee?

Ev.lut.kirkko ei ole evoluutioteoriaa vastaan.

 

[ap]

Ei olekaan niin, ajattelinkin näitä uskovia, jotka uskovat luomiseen ja muihin Raamatun kertomuksiin kirjaimellisesti. Olisi pitänyt tarkentaa kysymystä.

 

[olava]

Mä uskon luontoon, en hippimäisesti enkä ihan wiccamaisestikkaan, mun mielestä kaikelläelävällä on jonkinlainen henki, kai mun "uskoani" voisi verrata vähän alkuperäisamerikkalaisten sukoon eli ns. intiaanien uskoon. Mies on ateisti ja 9v tyttömme uskoo Jumalaan. Tyttö rukoilee, ja laulaa hengellisiä lauluja me emme tuputa omia näkemyksiämme tytölle eikä hänkään uskoaan meille, keskustelemma ja josku väittelemme (lapsen tasolla) asioista, mutta kaikki saa uskoa mihin itse haluaa

 

[ateisti]

Kuulun kirkkoon ja lapsikin kuuluu. Mies on eronnut kirkosta. Minulla ei ole henkilökohtaista vakaumusta enkä usko Jumalaan. Jeesus on minulle historiallinen henkilö, en usko "Jumalan poika"-teoriaan enkä ylösnousemukseen. En usko myöskään taivaaseen enkä helvettiin.
Uskonto merkitsee minulle kulttuurimme perustaa ja arvostan kirkon työtä. Voisin mennä kirkossa naimisiin koska pidän traditioista ja perinteistä.

Olen lukenut Raamatun läpi pari kertaa ja siellä on paljon viisautta joka pätee tänäkin päivänä. Uskonto kiinnostaa minua tieteenä ja historiansa vuoksi.
En ole uskonnon opetusta vastaan. Lapsen kummikin on pappi. Lapset saavat itse päättää vakaumuksensa. Kysyttäessä kerron omani.
Uskonto lohduttaa ihmistä ja on sitä tarvitsevalle positiivinen juttu. Joskus olen ollut jopa hieman "kateellinen" uskossa oleville. Heillä on aina joku korkeampi voima johon turvautua elämän kriiseissä ja usko siitä että kuolleet omaiset näkee vielä tuomiopäivän koittaessa. Minulla ei ole mitään muuta turvaa kuin itseni ja mahdollisesti omaiseni ja ystäväni. Kuolema merkitsee minulle loputtomuutta ja esimerkiksi jos lapseni kuolisi tarkoittaisisi se sitä että menettäisin hänet iäksi.

Mutta eikö se ole helpotus, kun ei tarvitse huolehtia viimeisestä tuomiosta, vaan voi keskittyä elämään omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee?

 

[ap]

olava - ihailtavaa Juuri tuohon minäkin pyrin!

 

[Lilii lisänimetön]

Ateisti olen. Näkyy siten että sanon erilaisia näkökantoja uskomuksiin. En väitä omaa katsantoani ainoaksi totuudeksi, mutta kannustan lasta kyselemään ja olemaan kriittinen ajattelussaan.

Minäkin näin, mutten laske itseäni ateistiksi kuitenkaan. Agnostikko kai on parempi termi, joskaan en halua kuulua mihinkään luokkaan.

 

[olava]

olava - ihailtavaa Juuri tuohon minäkin pyrin!

Me ei mitenkään pyritty mä olen aina ollu tällänen luonnonlapsi, isäntä ikuinen ateisti, lapsi löysi uskonsa isöäitinsä kautta kukaan ei ole painostanut yms vaan lapsi löysi itse uskonsa

 

[ap]

Minulla taas on tapana turhautua herkästi asioista, joihin suhtaudun intohimoisesti (mm. usko ja uskonnot kiinnostavat), haluan väitellä ja keskustella asioista, mutta usein se tulkitaan kiivastumisena. Pelkään, että näytän lapsilleni huonoa esimerkkiä, enkä tiedostamattani anna heidän "löytää itseään" hengellisissä asioissa.

 

[näin meillä]

mä olen itse uskovainen, mies ei. lapset käyvät seurakunnan kerhossa ja kotona keskustellaan niistä asioista, mitkä heitä askarruttavat. kuolemasta, enkeleistä, jeesuksesta. mä sanon aina, että itse uskon näin ja näin, mutta kaikki ei usko samoin ja lapset saa itekin päättää ite miten uskovat. oon kertonut paljon myös muista uskonnoista ja siitä, että kaikki ei usko mihinkään.

en siis tyrkytä omaa uskoani ainoana oikeana, vaan lapset saavat itse muodostaa oman uskonkäsityksensä sitten kun ovat siihen kykeneväisiä.