No kyllä ahdistaa, työssäni peruskoulun aineenopettajana.
* nuoriso turmelee koulun kiinteistöä ja irtaimistoa
* opiskelu on toissijainen ajanviete koulussa, jonne tullaan tapaamaan kavereita
* vanhemmat eivät tiedä, onko nuori ollut koulussa vai ei, "suattoiha se olla kippeenäki"
* vanhemmat eivät näe ongelmaa, vaikka tietäisivät, että nuori on aiheetta pois koulusta
* tuntikehystä supistettu
* työnantaja lomautti opetushenkilökunnan
* lukujärjestykset ovat enemmän tai vähemmän pe****stä
* luokissa on homeongelmia, vesivahinkoja korjataan maalaamalla
* uusia välineitä ei saa, hyvä jos oppikirjoja
* oppilaat kiusaavat toisiaan
* työkavereilla asennetta "tämä homma ei kuulu mulle"
* esimies ei välitä
* ongelmaoppilaita paapotaan: kahden ja puolen vuoden aikana noin 20 palaveria eri kokoonpanoilla (erityisopettaja/kuraattori/terveydenhoitaja/rehtori/aineenopettajia/psykologi) eikä mikään muutu mihinkään
Ja vielä: OAJ:n äänenkannattajalehti viikolla 43: "Mediakasvatus tarvitsee jokaista opettajaa"
- Mua ei ainakaan tarvitse. Opiskelin yli 160 opintoviikkoa aineopintoja, opettaakseni noita aineita. Olen väärässä ammatissa, työpanokseni Suomen peruskoulujärjestelmässä on helmiä sioille. Ja juu, olen ymmärtänyt, että on aika hankkiutua muualle.
Riittikö aluksi?