G: Tuttavasi OUDOT tavat lasten kanssa!

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
yks tuttu puhdisti aina maahan pudonneen tutin omassa suussaan. Mä en oo kauheen tarkka muuten mut toi et käytetään tutti omassa suussa ja annetaan lapselle tai et purastaa ensin ite leivästä ja annetaan loput lapselle tai et syötäs samalla lusikalla saa mulla niskakarvat pystyyn. karkkiakin se lapsi on saanu heti ku mahdollista.
 
herkkiksen äiti
Tämä on varmastikin mielipide-kysymys mutta...tajuatko että viestistäsi saa kuvan, että sinä pelkäät lapsiasi? Siis mitä pahaa on siinä että lapsi saa "kohtauksen"? Lapsella on oikeus suuttua ja vaikkapa hermostua kymmenesti päivässä, ei se silti tarkoita sitä että häntä pitää suojella niiltä "raivostuttavilta" asioilta! Kyllä ainakin meille saa tulla kylään vaikka lapsella olisikin paha päivä tai kohtaus päällä...antaa raivota niin paljon kuin sielu sietää, ei siitä tarvitse välittää. Vai muuttuiko oma lapsesi rauhallisemmaksi/sietävämmäksi sillä hössötykselläsi? Veikkaan että ei.

Ihan inhimillistä tuollainen höösääminen, ei siinä mitään. Mutta ns. tavallisen lapsen vanhemman näkökulmasta täysin turhaa.

Ps. Viihtyykö vauva lattialla paremmin, jos häntä ei koskaan totuta siihen?


Heh, ai pelkään lapsiani?! On todella vaikea selittää tätä asiaa ihmiselle, jolla ei ole kokemusta vauvasta/lapsesta, jolla hyvin herkkä ja hitaastilämpiävä luonne. Lisämausteena meillä vielä tuhti annos omapäisyyttä ja tulisuutta. Se on hyvin mielenkiintoinen sekoitus, voin kertoa. Mitä tarkoitan noilla "kohtauksilla": Sitä, että vauva nähdessään vieraan ja mielestään pelottavan näköisen ihmisen, saattaa huutaa tunnin putkeen aivan hysteerisenä. "Outo ja pelottava" saattaa kyllä olla vaikkapa oma isoäiti, jota vauva on pienestä pitäen tavannut vähintään 1-2 kertaa viikossa...

"Kohtauksen" voi laukaista vaikkapa bussissa matkustettaessa rattaiden viereen tullut toinen lapsi, joka katsoo pari sekuntia liian pitkään... Seurauksena se, että vauva/lapsi huutaa kirkuen niin kauan kunnes pääsemme bussista ulos, mikään hyssyttely ei auta. Ja huuto todella sitä luokkaa, että alkaa ihmisten päät kääntymään ja supattelua kuuluu "kylläpä vauvalla on nyt jokin todella suuri hätä".

Taaperoiässä lapsi on edelleen helposti panikoiva. Leikkipuistoon on vaikea mennä kun lapsi pelkää muita lapsia: juoksee pois ja aloittaa huudon. Muskariin emme voineet mennä, koska itki lohduttomasti koko ajan ja pelkäsi ihan kaikkea. Perhekerhossa istui vapisten sylissäni, mutta ohjatut leikkituokiot olivat liikaa: itkua, huutoa, raivoamista...pois, pois, pois...

Tässä ihan muutama esimerkki meidän esikoisen vauva/taaperoajoilta. Muistan hyvin, kuinka monessa tilanteessa sai olla miltei kylmä hiki niskassa koko ajan kun odotin, milloin lapsi pelästyy jotain. Nykyään lapsi on jo leikki-ikäinen ja elämä tuolta osin jo paljon, paljon helpompaa.
 
hr
yks tuttu puhdisti aina maahan pudonneen tutin omassa suussaan. Mä en oo kauheen tarkka muuten mut toi et käytetään tutti omassa suussa ja annetaan lapselle tai et purastaa ensin ite leivästä ja annetaan loput lapselle tai et syötäs samalla lusikalla saa mulla niskakarvat pystyyn. karkkiakin se lapsi on saanu heti ku mahdollista.
heh, ihan kuin puhuisit meidän muksuista. Ne on saanu karkkia kiinteiden alotuksen jälkeen, jos mekin on syöty, ja leipää tulee annettua mainitsemallasi tavalla.

Mä en jotenki jaksa uskoa et sillä on mitään tekemistä sen kanssa saako reikiä vai ei hampaisiinsa. Vaikka tiedän kyllä et sehän on ihan kauheeta, mut toisaalta lapset syö paljon muutakin, kun silmä välttää, joten tää on mun mielestä aika pientä siihen verrattuna.
 
"kuku"
kun tuttava perheessä 3-vuotiaalle alettiin pitää karkkipäivää.Siis tuohon mennessä lapsi oli saanut karkkeja vain juhlapäivinä ja oli tuohon käytäntöön ihan tyytyväinen.
 
heh, ihan kuin puhuisit meidän muksuista. Ne on saanu karkkia kiinteiden alotuksen jälkeen, jos mekin on syöty, ja leipää tulee annettua mainitsemallasi tavalla.

Mä en jotenki jaksa uskoa et sillä on mitään tekemistä sen kanssa saako reikiä vai ei hampaisiinsa. Vaikka tiedän kyllä et sehän on ihan kauheeta, mut toisaalta lapset syö paljon muutakin, kun silmä välttää, joten tää on mun mielestä aika pientä siihen verrattuna.
Onko sut pidetty jossain säkissä vai? Kun et tiedä miten ja miksi niit reikiä tulee.. voi ristus
 
yhden herkkiksen äiti
Tämä on varmastikin mielipide-kysymys mutta...tajuatko että viestistäsi saa kuvan, että sinä pelkäät lapsiasi? Siis mitä pahaa on siinä että lapsi saa "kohtauksen"? Lapsella on oikeus suuttua ja vaikkapa hermostua kymmenesti päivässä, ei se silti tarkoita sitä että häntä pitää suojella niiltä "raivostuttavilta" asioilta! Kyllä ainakin meille saa tulla kylään vaikka lapsella olisikin paha päivä tai kohtaus päällä...antaa raivota niin paljon kuin sielu sietää, ei siitä tarvitse välittää. Vai muuttuiko oma lapsesi rauhallisemmaksi/sietävämmäksi sillä hössötykselläsi? Veikkaan että ei.

Ihan inhimillistä tuollainen höösääminen, ei siinä mitään. Mutta ns. tavallisen lapsen vanhemman näkökulmasta täysin turhaa.

Ps. Viihtyykö vauva lattialla paremmin, jos häntä ei koskaan totuta siihen?
Ei tarvitse välittää...? Siis meiän muksu ainakin vauvana/taaperona huusi niin kovaa, että kukaan ei olisi voinut siinä metelissä keskustella yhtään mitään. Rauhoittumiseen saattoi myös mennä tosi kauan ja välillä oksensi huutonsa päätteeksi. Pojalla ei ollut koskaan mitään "pikku kitinä" -vaihetta, vaan aina huudettiin "korkealta ja kovaa". Kyllä niitä tilanteita yritti välttää kaikin mahdollisin keinoin. Jouduttiin pojan allergioiden takia käymään lääkärissä aika usein, mutta yleensä nekin käynnit päättyivät niin, että lääkäri hätisteli meidät ulos ja sanoi että jutellaan puhelimessa, sillä muksun huutaessa se oli mahdotonta.
 
Mä en ymmärrä sitä, että jos "jotakuta" häiritsee kun jonkun lapsi repii esimerkiksi ne "pinnasängyn verhotelineet" irti ja raahaa ne keittiöön leikkiäkseen niillä niin talon emäntä ei tässä vaiheessa edes puutu asiaan vaan odottaa lapsen äidiltä sitä kieltoa:O
 
Ärsyyntynyt alan ammattilainen
yli 3vuotiailla kaksosilla vaipat ja tuttipullot.
No jos sulla on energiaa, niin mene toki auttamaan arjessa, että saadaan nuokin kaksoset pois vaipoista ja tuttipulloista. Kaikki ei vaan jaksa, ja varsinkaan kaksosten kanssa. Aivan varmasti oppivat vielä kuiviksi ja olemaan ilman tuttipulloa. Jos ei ole ollut kaksosia, ei voi todellakaan tietää, mitä se arki voi olla, joten shutteli uppeli!
 
Mä en ymmärrä sitä, että jos "jotakuta" häiritsee kun jonkun lapsi repii esimerkiksi ne "pinnasängyn verhotelineet" irti ja raahaa ne keittiöön leikkiäkseen niillä niin talon emäntä ei tässä vaiheessa edes puutu asiaan vaan odottaa lapsen äidiltä sitä kieltoa:O
No kyllä todellakin pitääs tuossa vaiheessa sen äidin kieltää eikä vain lässyttää, että mitäs sulla siinä on.
 
pitäis pitäis mutta en mä ymmärrä sitäkään, että ei saada itse sitä suuta auki jos se äiti ei tajua
No en mä ainakaan huomannut, että se joka tuosta kirjoitti olisi laittanut, että ei sanonut mitään. Vaikka asiaan itte puuttuisi niin ei se tarkoota sitä, että sen lapsen oman vanhemman ei tarvitte tehdä mitään.
 
no
mä en tajua ainakaan, miksi joku putsaa tutin omassa suussaan?
oikeastikko ei ole vesipulloa tai MITÄÄN mukana millä sen voi huuhtoa tai MITÄÄN mailla halmeillakaan missä sen voi käydä huuhtomassa?
 
T
Kun kaverini kysyi poikani ollessa 8-kuinen että joko hän saa karkkia. Karkkia??! Pojalla oli suussa ehkä neljä hammasta! Siinä vieressä hänen 1,5-vuotiaansa melkein tukehtui irtokarkkiin... Tuo kaverin lapsi onkin saanut limua, sipsejä ja karkkeja suunnilleen siitä lähtien kun on hampaat riittäneet. Ja sitten ihmetellään, kun poika on hyperaktiivinen ja syö huonosti ruokaa ja on vaikeuksia nukahtaa iltaisin... Hohhoijaa.

Meidän poika on nyt itse 1,5-vuotias ja setänsä oli tänään avaamassa hälle omaa limutölkkiä... Kysyin että et kai tuota pojalle oo antamassa, ja setä ihan viattomana kysyi että eikö saa antaa. Olin vähän hoomoilasena että no ei saa, ei se edes tykkää siitä, kerran ehkä maistanut.

Ei ne lapset opi syömään sokeria ja muuta roskaa jos niitä ei opeta. Niin kauan kuin meidän poika ei tiedä herkuista eikä niitä vaadi niin ei todellakaan mennä niitä tarjoamaan.
 
"maikku"
Se että lasta ei saada kuriin hämmästyttää mua joka kerta. :p Tai lähinnä se, että vingutaan tyyliin:
-Eelis, tules nyt tänne
tule tänne istumaan kun muutkin istuu täällä
Eelis, tule istumaan, kaikki muut odottaa
Eelis, alas tulla nyt
Eelis, nyt mä alan laskemaan
yksi-kaksi-kolme
(Eelis ei tule)'
-Ei se vaan tule (äiti huokaa ihmeissään toisille äideille ja mitään ei tapahdu tottelemattomalle Eelikselle)

:headwall: :headwall: :headwall:
Kuulostaa pahasti meidän naapurilta... "Älä mee sinne tielle, oo kiltti? Okei no älä ainakaan jää auton alle, jooko?"

Samat kakarat - 2v ja 5v saa itse päättää nukkumaanmenoaikansa. Ja loppuun asti kiljutaan ja melutaan, vaikka kello ois jo kaksitoista yöllä... Ei hyvää päivää. Lievää auktoriteetin puutetta...
 
"vieras"
Kylään mennessä talon lapset kieltäytyvät leikkimästä kylään tulleen lapsen kanssa. Lapset linnottautuvat huoneeseensa ja sanovat, että tänne et sitten tule. Vanhemmat eivät reagoi mitenkään. Ja varta vasten itse ovat kutsuneet kylään leikkimään, ja ihan hyvätapainen lapsi meillä. Siinäpä on miettimistä, että ryhdynkö kasvattamaan talon lapsia vai en. Tätä on tapahtunut monta kertaa, eikä syy todellakaan ole omassa lapsessani.
 
[QUOTE="kahden äiti";21920533]Tosi tiukkis kasvattaja, joka kyllä ottaa kantaa siihen miten muiden pitäisi kasvattaa, on ihan ristiriitainen oman lapsen kanssa. Suojellaan "Se on hei Tiinan nukke, Tiina haluaa leikkiä sillä nyt, älä häiritse kun Tiina leikkii" . Siis Tiinan lähellekään eisaa mennä, kun hän LEIKKII, etteivät muut räkänokat vaan häiritse kullannuppua. (Arvaatte varmaan, että muut lapset on häiriintyineitä, jos eivät lainaa Tiinalle lelujaan). Jos lapsi lyö Tiinaa ja vanhemmat toruvat omaa lastaan asiasta, lapsi on silti väkivaltainen ja oudosti kasvatettu. Jos Tiina sen sijaan ottaa oikein vauhtia ja tönäisee toisen lapsen selälleen, asia silotellaan "Sä Tiina varmaan vahingossa osuit Kaisaan, kun yritit ottaa Kaisalta sun lapion pois." Jos Tiina kiusaa ja härnää muita lapsia ja yleensäkin riehuu ja keikkuu ja lopulta saa houkuteltua muutkin lapset mukaan riekkumiseensa, äiti tulee ja kovaan ääneen ojentaa Tiinaa sanoilla "Tiina! Vaikka muut lapset ovat huonosti kasvatettuja eivätkä osaa käyttäytyä. SINÄ silti tiedät miten kuuluu olla ja SINUN pitää käyttäytyä hyvin." Vaikka siis juuri Tiina on se joka kiusaa muita ja myös keksii ne rajuimmat leikit jne... Huoks. Puuhamaassa oli iso joukko ystäväperheiden lapsia, nuorempia ja vanhempia kuin Tiina, mutta kun Tiina valmistautui Puuhanallen halaamiseen, muut lapset eivät saaneet mennä edes lähelle "Älkää menkö nyt häiritsemään siihen hei, Tiina valmistautuu halaamaan nallea". Ihmiset oli ihan pikkasen ympärillä huuli pyöreenä. Huoks. Ei tosiaan tiedetä kuinka suhtautua koko perheeseen. Vaikka eihän se lapsen vika ole. Ja vanhemmatkin on ihan mukavia. Oman lasten kohdalla heillä vaan joku kummallinen musta kohta. Vaikeuksia tiedossa kuitenkin tulevaisuudessa Tiinan kanssa.[/QUOTE]

Meillä on lähipiirissämme TÄSMÄLLEEN samanlainen tapaus.
Kaikki muut lapset ovat velvollisia lainaamaan tälle lapselle omia lelujaan mutta jos tämä ei halua niin ei sen tarvi. Samoin kaikki kiusaamiset jne selitellään aina niin että syy olikin siinä kiusatussa lapsessa. Mutta voi kamala jos joku uskaltaakin kiusata tätä lasta. Esim: Lapsi yritti kovasti halailla ja pussailla meidän reilu 1v:tä meidän pojalla meni hermot kun ei lopettanut vaikka yritti käsin työntää pois ja kääntää päätään pois niin otti sitten kunnolla tämän toisen hiuksista kiinni ja arvatkaa kenelle huudettiin. Olishan yksvuotiaan jo pitänyt osata muodostaa selvä lause että anna mulle tilaa mutta koska ei sanonut (ja siis se ei riittänyt että mä sanoin niin pariinkin otteeseen) niin meidän poika sai torut tältä toiselta äidiltä... Nyt meidän esikoinen 2v4kk on alkanut uskaltaa pitää puoliaan kyseisen lapsen kanssa mutta aikaisemmin kun oltiin samassa paikassa niin istui mun sylissä ihan koko ajan.
 
Mä olen varmaan yhden tuttavaäidin mielestä outo ja varomaton kun annan kohta 3v kiipeillä suht vapaasti. Mutta niin että yletän ottamaan kiinni tarvittaessa. Hänellä pari kk nuorempi poika joka ei saa eikä osaakaan sitten juuri kiipeillä. Ymmärrän että esikoisen vanhempana on varovainen, mutta pitäs sentään lapsen saada harjoitella taitojaan eikä ne pikkumuksaukset mitään haittaa opetellessa.
 
"ippe"
"Älä aja siinä lätäkössä!" tiukkaan sävyyn

Ja kun ajaa ja jää kiinni, sanotaankin "Voi kun se tuo meidän Nico on hauska, ihan kurainen nyt!"


tai


se, kun koko ajan kielletään ja komennetaan. ystäväpiirissäni näitä ei onneksi ole, mutta kaupassa näkee välillä, lapsi jos liikahtaakin niin komennetaan ja tiuskitaan että "ei mennä sinne" ja kun lähestytään karkkihyllyä niin ennen kuin lapsi mitään edes sanoo niin äiti käestää että "ja MITÄÄN karkkia emme SITTEN OSTA ETTÄYHTÄÄN et sitten vingu!"

öööö
 
Meinasin jo kirjoittaa, että tuttavillani ei ole outoja tapoja, ainoastaan erilaisia tapoja, mutta sitten muistin yhden jutun, joka ihmetyttää. Yhden tuttavani lapsi on aina ollut huono nukkumaan ja nyt vajaan kolmen vuoden iässä hän nukahtaa aikasintaan 22.30 ja viimeistään yhden jälkeen yöllä ja ymmärtääkseni herää kahdeksalta, nukahtamisajasta riippumatta. Todella harvoin nukkuu päikkäreitä. Unen vähyys on se, mikä hämmästyttää. Ymmärrän, että ihmisillä on erilaiset unen tarpeet, mutta tuo unimäärä vaikuttaa todella vähäiseltä hänen ikäiselleen. Ei kuulemma vaan saa millään häntä nukkumaan aiemmin. Olen usein pohtinut, että onko tosiaan vaan näin, vai onko kyse vanhemman auktoriteetin puutteesta ja rutiinittomuudesta. Lapsi tuntuu selviävän tosin melko hyvin tuolla unimäärällä. Välillä on paljonlaisesti kiukkuamista ja toisten lasten härnäämistä, mutta uhmaakin tuossa iässä pukkaa, joten...?
Kyl se voi olla sellanen ettei todellakaan nuku ennenkun on nukkuakseen. Meillä samantyylinen lapsi joka aina ollu vähäuninen eikä mitenkään saa unta väkisin vaikka miten komentas. Kapaloiässä jo se makaili valveilla ja nykyään saattaa olla sängyssä mut ei nukahda. Herää aina aikasin kattomatta illan nukkumaanmenoaikaa. Minusta uni on sellanen asia ettei se auktoriteetilla tule ja komentamalla. Ei sitä väkisin voi aikusellekaan unta tuoda.
 
"ippe"
Alkuperäinen kirjoittaja herkkiksen äiti;21921683:
Heh, ai pelkään lapsiani?! On todella vaikea selittää tätä asiaa ihmiselle, jolla ei ole kokemusta vauvasta/lapsesta, jolla hyvin herkkä ja hitaastilämpiävä luonne. Lisämausteena meillä vielä tuhti annos omapäisyyttä ja tulisuutta. Se on hyvin mielenkiintoinen sekoitus, voin kertoa. Mitä tarkoitan noilla "kohtauksilla": Sitä, että vauva nähdessään vieraan ja mielestään pelottavan näköisen ihmisen, saattaa huutaa tunnin putkeen aivan hysteerisenä. "Outo ja pelottava" saattaa kyllä olla vaikkapa oma isoäiti, jota vauva on pienestä pitäen tavannut vähintään 1-2 kertaa viikossa...

"Kohtauksen" voi laukaista vaikkapa bussissa matkustettaessa rattaiden viereen tullut toinen lapsi, joka katsoo pari sekuntia liian pitkään... Seurauksena se, että vauva/lapsi huutaa kirkuen niin kauan kunnes pääsemme bussista ulos, mikään hyssyttely ei auta. Ja huuto todella sitä luokkaa, että alkaa ihmisten päät kääntymään ja supattelua kuuluu "kylläpä vauvalla on nyt jokin todella suuri hätä".

Taaperoiässä lapsi on edelleen helposti panikoiva. Leikkipuistoon on vaikea mennä kun lapsi pelkää muita lapsia: juoksee pois ja aloittaa huudon. Muskariin emme voineet mennä, koska itki lohduttomasti koko ajan ja pelkäsi ihan kaikkea. Perhekerhossa istui vapisten sylissäni, mutta ohjatut leikkituokiot olivat liikaa: itkua, huutoa, raivoamista...pois, pois, pois...

Tässä ihan muutama esimerkki meidän esikoisen vauva/taaperoajoilta. Muistan hyvin, kuinka monessa tilanteessa sai olla miltei kylmä hiki niskassa koko ajan kun odotin, milloin lapsi pelästyy jotain. Nykyään lapsi on jo leikki-ikäinen ja elämä tuolta osin jo paljon, paljon helpompaa.
Vitsi että mua jaksaa aina naurattaa nää "mun lapsi on sen luonteinen emme me voi.. " selitykset. No tottakai se lapsi on sen luonteinen, itse omalla käyttäytymiselläsi ajat sitä siihen luonteeseen. Kannusta sitä, vie sitä eri paikkoihin sen sijaan että opettaisit sitä pelkäämään eri tilanteita välttelemällä niitä.
 
mä en myöskään ymmärrä jos jo muutenkin huonosti syövälle lapselle aletaan aina selittämään että tässä on nyt tätä ja tätä ja tätä lautasella, tuo on tuo kasvis ja tässä on tätä lihaa. Noniin, maistapa nyt.

Mä laitan ruuan nenän eteen, syö mitä syö ja sillä hyvä. En mä ala aina ensin selvittämään mitä kaikkea siihen ruokaan on tällä kertaa laitettu.
Toi voi olla huonosti syövälle oleellista tietää mitä nenän edessä on. Omani haluaa tietää ja usein kyselee eikä tykkää sekasin sotketusta. Ei se minusta oo keneltäkään poissa jos kertoo että tässä on pottua, lihaa ja porkkanaa. Lapsi tutustuu samalla aineksiin ja en minä itsekään vaan mätä menmään aattelematta mitä suuhuni lusikoin.
 

Yhteistyössä