G:Tuijottiko miehesi jalkoväliin ponnistusvaiheessa? Miksi? Miksi ei?

Ei, enkä olis edes halunnu että katsoo. Tuskin on kovin häävi näkymä se venyvä, verinen ja limanen värkki. Parempi ku ei ukko nää sitä sellasena.

 

Olen kuullut että jos näkee synnytyksen livenä niin ei tee mieli harrastaa seksiä sen jälkeen. Se pillu näyttää joltakin aivan muulta kuin seksikkäältä sillä hetkellä ja traumat jäävät. Itse en kyllä ikuna katsoisi. Toden näköisesti noi miehet jotka katsovat, eivät ymmärrä miltä se voi pahimmillaan näyttää.

Outo juttu, mun mies halusi seksiä jo muutama viikko synnytyksen jälkeen, vaikka näki kaiken. Eikä hänen ymmärryksessään kyllä vikaa ole, on tajunnut jo ennen synnytystä ettei se välttämättä ole seksikkäin näky maailmassa... silti halusi katsoa lapsensa syntymän

 

Olen kuullut että jos näkee synnytyksen livenä niin ei tee mieli harrastaa seksiä sen jälkeen. Se pillu näyttää joltakin aivan muulta kuin seksikkäältä sillä hetkellä ja traumat jäävät. Itse en kyllä ikuna katsoisi. Toden näköisesti noi miehet jotka katsovat, eivät ymmärrä miltä se voi pahimmillaan näyttää.

Entä jos mies katsoo lapsensa syntymä monta kertaa ja on kertojen välissä ja niiden jälkeenkin loistava seksielämä?

 

Meillä mies vilkaisi, kun kätilö kysyi, et haluuko nähdä, kun tukka näkyy jo.

Itse oon täysin tyytyväinen, et mun ei tarvinnu vilkasta sinne.

 

Joillekkin miehillehän voi jäädä siitä traumoja. Ei esim "uskalla" antaa enää suuseksiä omalle naiselleen, jos on nähnyt synnytyksen..siis ihan sen vaiheen kun vauva työntyy emättimestä.

 

Olen kuullut että jos näkee synnytyksen livenä niin ei tee mieli harrastaa seksiä sen jälkeen. Se pillu näyttää joltakin aivan muulta kuin seksikkäältä sillä hetkellä ja traumat jäävät. Itse en kyllä ikuna katsoisi. Toden näköisesti noi miehet jotka katsovat, eivät ymmärrä miltä se voi pahimmillaan näyttää.

Epäilemättä jollekin käy näin, mutta eipä synnytyksen näkeminen munkaan miestä säikäyttänyt. Eikä säikäyttänyt sekään, kun 2 päivää kotiutumisen jälkeen tajusin paikkojeni parantuneen väärin ja hysteerisesti parkuen ryntäsin miehelle tilittämään. Sanoi vaan että ei mitään hätää, katotaan yhdessä. Kun sitten siitä parannuin niin peitot heilui samantien.

 

[QUOTE="vieras";22491730]Joillekkin miehillehän voi jäädä siitä traumoja. Ei esim "uskalla" antaa enää suuseksiä omalle naiselleen, jos on nähnyt synnytyksen..siis ihan sen vaiheen kun vauva työntyy emättimestä.[/QUOTE]

Joo näin tiedän parillekin tyypille käyneen... itse en kyllä lähtisi oman miehen kanssa riskeeraamaan.
Itseltäni ainakin menisi melko pitkän aikaa, ennen kun voisin mieheni patukka seksikkäänä ja kiihottavana pitää, jos näkisin sen verimössöön peitettynä ja jotain suunnattoman suurta tunkemassa sieltä ulos.

 

[QUOTE="joulumami";22489234]Juu, mutta minun alapäästäni 100% on minun ja sitä kautta ainakin minun lapseni ulos tuli. [/QUOTE]

:hug: Tällä logiikalla, mieheni ei koskaan olisi nähnyt toista meidän lapsista elossa.

 

ekan aikaan kyllä, toisen aikaan ei kerennyt, hyvä kun kätilö kerkesi.

 

Tällasten ajatusten takia mun työpaikalla lukee IHAN joka aamu monen potilaan nimen jäljessä; sectio, pro partu horror vaginalis...
Synnytys on oikeesti luonnollinen juttu, josta kannattaa jutella etukäteen! Jos sun mies ei halua katsoo, sano ettei katso... jos haluaa, anna lupa... mutta jutelkaa hyvät ihmiset ennen ku sinne tulette... jutelkaa ja kattelkaa sitä synnytysvideoa, ei se ole kummonen juttu, se on hieno asia, osa elämää...

 

Minusta tuntui ihan kannustavalta, kun itsellä oli olo, että lapsi liukuu aina ponnistuksen jälkeen takas lähtökuoppiinsa, kun mies sanoi, että puoli päätä näkyy jo. Ei iskenyt totaaliturhautuminen. Eikä miestä ällöttänyt, kysyin häneltä joskus, mutta sanoi, ettei siinä mitään kauheaa ollut. Seksin harrastamista rajoitti oma toipuminen (nopeaa sekin kyllä) ja väsymys, ei miehen traumat.

 

En kieltänyt, mutta sanoin, ettei mitään kuvia ainakaan oteta.

Ponnistin kuitenkin sellaisessa asennossa (ja asennonvalintaan ei muuten miehen katsomisella tai katsomatta jättämisellä ollut mitään merkitystä!) kyljellään, että mies näki kyllä ihan kaiken, vaikka seisoi pään vieressä ja piti kädestä kiinni. Ja kyllä, kakkasin myös, ja senkin mies näki. Mutta niinhän sitä sanotaan "ei lasta ilman paskaa".

 

En kieltänyt, mutta sanoin, ettei mitään kuvia ainakaan oteta.

Ponnistin kuitenkin sellaisessa asennossa (ja asennonvalintaan ei muuten miehen katsomisella tai katsomatta jättämisellä ollut mitään merkitystä!) kyljellään, että mies näki kyllä ihan kaiken, vaikka seisoi pään vieressä ja piti kädestä kiinni. Ja kyllä, kakkasin myös, ja senkin mies näki. Mutta niinhän sitä sanotaan "ei lasta ilman paskaa".

Piti vielä lisätä, että neulakammoisena ihmisenä mies piti itseasiassa epiduraalin laittamista kaikkein kammottavimpana asiana koko synnytyksessä.

 

katselin tietysti ja kannustin kuten jossain kisoissa et pää näkyy jo....mitä ihmeellistä siinä nyt on. näkeehän tuon jo koulussa bilsan tunnilla, että maailman luonnollisin asia.
kannattaa otta mies mukaan, oppiipahan katsomaan vaimoaan entistä enemmän arvostavin silmin. Teki tosi hyvää jakaa vaimon kans meidän synnytyskset. Vaimo oli ekan kanssa aluksi asenteella mitä siä teet mut toisen kans jo sanoi ettei "selviä ilman", eli kyllä norm mies osaa vaimoa tukea ja kannustaa sekä olla seurana...arvostaapa sen reisun jälkeen enemmän...

 

Kai se ois saanu kattoa, mut ei se voinu. Oli tukena ko ponnistin. Kyseli kyllä etukäteen tarkkaan kaikki maholliset ja pakolliset ja olis ollu varmasti valmis näkemään ihan mitä vaan, mut ei tarvinnu nähä miten lapsi tullee ulos. Eiköhän se sen tiiä kuitenki. Parhain tehtävä oli olla minun kivunlievittäjänä, niillä ihanan rauhallisilla puheilla, selän silityksellä ja sillä että puolusti minun kantaa ponnistusasennosta, piti minun puolia ko en kätilön kans juttuun tullu ja sai minut uskomaan että kykenen siihen hommaan vaikken kivunlievitystä ehtiny saaha. Kaikki meni niin nopeasti, mut ilman miestä oisin varmaan menny rikki ainaki henkisesti koko touhussa.