G: Onko mielestäsi tärkeämpää ylipäätään saada lapsi vai saada lapsi "sen oikean" miehen kanssa?

[sm]

Valitsin aikoinaan vaihtoehdon A, kun olin nuori ja kokematon..
Onneksi ei kuitenkaan ollut myöhäistä kokea myös vaihtoehto B

 

[Ninnanna]

B. Kun olin huonon suhteen jälkeen sinkku, harkitsin yksin adoptiota, mutta biologisia lapsia en olisi halunnut ilman parisuhdetta ja elämäni miestä tehdä.

Osaatko sanoa miksi näin?

Itse olen kanssa tuota miettinyt ja perustellut itselleni lähinnä sillä että sinkkuna adoptoimalla kukaan mies ei joudu vastuuseen lapsesta. Samalla itsekkäänä saisi itse täydet oikeudet lapseeni, eli ei tarvitsisi jakaa tätä jonkun ihmisen kanssa johon ei ehkä välit ole niin hyvät. Ja jos myöhemmin saisi sen hyvän parisuhteen niin voisin kuvitella että miehen olisi helpompi ottaa adoptiolapsi omakseen.

Toisaalta kuitenkin adoptiovaihtoehdossa lapsi olisi isätön - ehkä enemmänkin kuin biologisena lapsena- ja minä yksin hänen kanssaan.

No varmaan aika samanlaiset ajatukset itsellänikin ratkaisun taustalla oli. En myöskään olisi halunnut tulla raskaaksi "kenelle tahansa", tai käyttää keinotekoista hedelmöitystä. Jotenkin se olisi tuntunut liian itsekkäälle.

 

[Peppari]

Eikö tällä palstalla aina toitoteta että pitää olla varautunut hoitamaan lapset itse eron tullessa? Aika huono lähtökohta lapsenteolle on miettiä että toinen livahtaa vastuusta.
Helpompi olla suoraan yksinhuoltaja.

 

[Non compos mentis]

Ei Sitä Oikeaa ole olemassakaan. Jos lapsia haluaa, kannattaa hankkia jälkikasvua geeneiltään ylivertaisimman miehen kanssa, kenet onnistuu kellistämään. Ihan biologian näkökulmasta...

Sitten voi ottaa jonkun beta-uroksen kasvattamaan niitä lapsia kanssaan. Tämähän se maximax -ratkaisu olisi.