Vastasin a, koska ajattelin b-vastauksen tarkoittavan hyvää parisuhdetta jonka voisi kuvitella kestävän rakkaudellisena elämän loppuun asti, ei vain sitä, että mies olisi kelvollinen isä. Eli luulin tuon tarkoittavan sitä, että tekisinkö lasta sellaisen miehen kanssa, joka ei kuitenkaan olisi ihan sitä, mitä elämänkumppaniltani toivon.
En nyt minkään narkkarin tai sekopään kanssa menisi lasta tekemään. Sensijaan jos mulla olis mies, joka olisi hyvää isäainesta ja sillälailla luotettava sekä täyspäinen, että tietäisin lapsella olevan kaksi häntä rakastavaa, yhteistyöhön kykenevää ja vastuuta kantavaa vanhempaa siinäkin tapauksessa että eroaisimme (tai emme ylipäänsä ikinä alkaisi kunnolla yhdessä ollakaan), voisin kyllä hankkia lapsia hänen kanssaan vaikkei hän mikään elämäni rakkaus tai välttämättä rakkaus ollenkaan olisikaan.
Miehen ei siis tarvitsisi olla tosi ihana unelmien prinssi, että tekisin lapsen hänen kanssaan, peruskunnollinen kuitenkin.
