Tekisitkö lapsen miehen kanssa

[vierailija]

Olen seurustellut kolme vuotta miehen kanssa, joka on kaikin puolin erittäin ihana. Meillä on molemmilla vauvakuume ja pian alkaa olla käsillä viime hetket lapsen yrittämiselle (ikä). Ainoa asia, joka epäilyttää on se, että miehellä on jo ennestään lapsi, jota hän näkee mielestäni harvoin. Suhteemme aikana nähnyt lasta enemmän, kuin koskaan aiemmin (tuntuu välillä, että näin on käynyt painostuksestani). Mies selittää, että haluaisi vielä kerran elämässään saada sen kunnollisen perhe-elämän. Ns. uuden mahdollisuuden. Erosivat lapsen ollessa todella pieni ja alkuun ero oli todella riitaisa (myös vieraannuttamista ym.). Miehen ex tuli kuitenkin järkiinsä ja nykyään hyvissä väleissä keskenään (olen myös itse väleissä miehen exän kanssa), eikä mitään esteitä lapsen näkemiselle olisi. Exän mukaan saisi nähdä niin ihan milloin vain. Ja silti hän näkee lasta harvoin.

Mietin usein, että miksi hän haluaa enää lisää lapsia, jos nykyinenkään ei kiinnosta (olen tottunut jaettuun vanhemmuuteen ja siksi pari kertaa kk näkeminen on todella omituista). Haluaako hän vain paikata jotain menetettyä menneisyydestään (jäi osittain paitsi koko vauva/pikkulapsi ajasta). Vai onko hän todella valmis kantamaan vastuun koko loppuelämänsä.

Itselläni on lapsi, jonka kanssa mies tulee todella hyvin toimeen. Leikkii, pelaa, kasvattaa... Ihan niin kuin toisen vanhemman kuuluisikin (ei tietenkään yritä ottaa oikean isän roolia, mutta osoittaa vastuullisuutensa aikuisena). Olisi varmasti todella hyvä isä pienokaiselle, mutta entäs sitten... Entä jos kuitenkin eroaisimme joskus. Ensimmäinen avioero (jota ei koskaan pitänyt tulla) jätti ikuisen epäilyksen ja pakottavan tarpeen "varautua" pahimpaan.

 

[vierailija]

Siihen voi olla paljon muitakin syitä miksi mies ei tapaa lastaan kovin usein kuin se, että hän ei välittäisi lapsesta.

 

[vierailija]

Siihen voi olla paljon muitakin syitä miksi mies ei tapaa lastaan kovin usein kuin se, että hän ei välittäisi lapsesta.

Varmasti voi olla, mutta en ymmärrä, mikä voisi olla tässä tilanteessa. Asuvat sopivan välimatkan päässä, äiti ei vastusta, lapsi haluaa tavata, mä en vastusta... Tuntuu, ettei miehellä ole ollenkaan oma-alotteisuutta lapsen tapaamisen suhteen. Ottaa kyllä, jos äitinsä pyytää tai jos itse kysyn tulisiko "Marja" viikonlopuksi. Mutta koko kolmen vuoden aikana on alle kymmenen kertaa (ehkä jopa alle 5) itse havahtunut siihen, että pitäisiköhän kysyä "Marjaa" tänne. Ja kun kuitenkin koko ajan on tekemisissä mun lapsen kanssa, niin koen välillä huonoa omatuntoa siitä, että pitäisi jakaa joskus sitä isällistä huomiota siihen biologiseenkin.

 

[vierailija]

Jos miehen ja eksän suhteessä on joku piilo-ongelma, joka tekee yhteydenotosta ja pyytämisestä vaikeaa?

 

[vierailija]

Jos miehen ja eksän suhteessä on joku piilo-ongelma, joka tekee yhteydenotosta ja pyytämisestä vaikeaa?

Ei oikein vaikuta siltäkään. Exä on todella mukava, eikä millään tavoin esteenä tapaamisille. Välit ovat kunnossa. Pystyvät juttelemaan lapsen asioista (ja muustakin), kahvitellaan (porukallakin), ei enää kaunoja (aikoinaan selvitetty). Raha ehkä ainoa, mistä mies välillä katkera. Sovittujen maksujen jälkeen pitää aina löytyä lisää rahaa harrastuksiin, vaatteisiin ym. Ja kun exä tuntuu välillä elelevän turhan leveästi...

Lapsin jo sen ikäinen, että eipä enää parin vuoden päästä tarvi paljon kylään kysellä. Siksi ehkä surettaa, että jos nytkään ei saa kunnon sidettä pidettyä yllä, niin mitenkäs sitten enää teininä. Lisäksi lapsi tuntuu olevan hieman mustasukkainen. Ymmärtää kyllä, että mun lapsi saa hänen isältään paljon enemmän sitä huomiota (näin kai väistämättäkin uusioperheissä).

Mietin vaan, että teenkö kauheankin virheen, jos annan vauvakuumeen (ja miehen puheineen) sekoittaa pääni ja suostun vielä yhteen lapseen. Kun se yksi olemassa olevakin tuntuu jäävän paitsiolle.