Jupa juu, eiköhän se ole myös aikalailla lapsien iästä kiinni, milloin äiti voi nukkua päikkäreitä. Meillä pojat 13, pian 9 ja pian 5 ja minä kyllä nukun, eikä tosiaan ole heitteillejättöä. Ovat rauhallisia ja fiksuja ja sen verran jo elämässä kiinni, että järki päässä. Mutta en kyllä ole koskaan nukkunut silloin kun pienempiä olivat, varsinkin keskimmäinen oli ihan mahdoton, loukkasi itseään jatkuvasti, kiipeili ja touhusi vaarallisestikin. Ja sori vaan, mutta jos 10kk ikäinen vauva voi yksikseen touhuilla, kun äiti vetää hirsiä on minusta aivan järkyttävää. lastensuojelualalla olen itse töissä ja tuo on kyllä jo minusta tietynlaista heitteillejättöä, silloin ei äitikään käy ihan täysillä kierroksilla, voi sattua mitä vaan, meillä kun on sattunut ihan hereillä ollessakin, mutta kun apu on ollut heti saatavilla ei ole käynyt pahemmin. Meillä on ollut pojilla pinnasängyt, joten aamulla ei ole päässyt sängystä karkuun ennenkuin on pois nostettu. Ja juu tiedän mitä on yöllä valvominen, kun ensimmäisellä oli unihäiriö ja nukkui ensimmäiset 3 vuotta puolen tunnin ja kolmen vartin pätkiä. Silti olen pärjännyt. En koskaan olisi antanut itselleni anteeksi omaa itsekkyyttä siitä, jos jotain olisi sattunut, kun pojat olivat pieniä ja olisin nukkunut. Liian pienille lapsille ei myöskään kuulu antaa vastuuta toisen vahtimisesta, koska se ei pienelle lapselle kuulu. Tämä sama tulee esille kesäisin uimarannalla. Isot sisarukset, joilla ei itselläkään ole kunnolla ikää ja kunnon uimataitoa, pistetään vahtimaan pienempiä sisaruksia. Tässä meidän naapurustossa asustelee mies, joka on joutunut katselemaan kun sisko hukkui uimareissulla, kun hänen piti vahtia. Tuntuu, ettei ole vieläkään selvinnyt asiasta kunolla. Miettikää ihmiset järjellä näitä asioita ja vähmmän itsekkäästi.