[QUOTE="mardis";24032459]Antaisin omalle lapselleni lävistyksen aikaisintaan 12 vuotiaana. Tuossa iässä mielestäni tietää haluamisensa. Ja jos vanhempana katuu, niin lävistyksen saa pois, toisin kuin tatuoinnin. Ja jos katuu lävistystä, niin oppiipahan miettimään tahtomisiaan. Itselläni on tytär, joka menee seitsemännelle, ja on nyt kuuakauden verran kinunnut huulikorua. Päätimme yhdessä kesän aluksi, että voin tuolle sen hommata, sillä omapa on neidin tahto. Eikä koru ole mielestäni ruma, siinä missä korviksetkaan. Nyt järki hoi te vanhemmat, jotka kotona mietitte lapsillenne lävistyksiä ! Kysykää, tahtovatko he tosissaan korun. Jos he vakuuttavat että haluavat, niin antakaa ihmeessä ! Miettikää, kun itse nuorena halusitte jotain kovasti, ja vanhempanne ovat sanoneet vain että "ei koskaan ". Vakuutan, että jos he todella vanhempanakin pitävät siitä, niin tulevat kiittämään teitä. Tatuointia en voisi kuitenkaan antaa alle 15 vuotiaalle, sillä sitä ei saa pois.
Mun äiti ei kyllä anna.
Oon 10v ja pian 11v ja haluaisin Madonnan.. -.-
ainiin, minulla ei ole yhden yhtäkään lävistystä tai tatuointia, en ole halunnut, ja tuskin tulen haluamaankaan.
Edelleen: ei lapsen kuulu saada tehdä kaikkea vaan siksi että se haluu. Vanhemmuus on nimenomaan pettymyseten tuottamista ja rajojen asettamista. Eivätkä lapset/nuoret automaattisesti tee kieltoja vastaan, kyllä järkevät, perustellut rajoitukset ja kiellot ymmärtää ja hyväksyy nuori joka on alusta asti kasvatettu siihen.