Aika mielenkiintoinen kysymyksenasettelu lähinnä siksi, että se antaa aihetta pohtia miten paljon ammatti lopulta määrittää ihmistä.
Toki juuri uskonnollista vakaumusta vaativat hommat tietenkin periaatteessa määrittävät jossakin määrin elämänkatsomusta, mutta nykyään ainakin ev. lut. seurakuntien papit ovat niin kirjavaa väkeä, että ateistisena agnostikkona en näkisi mitenkään mahdottomana rakastumista vaikkapa pappiin tai muuhun kirkon palveluksessa toimivaan. Se tosin edellyttäisi sitä, että myös toinen osapuoli hyväksyisi minun maailmankatsomukseni, eikä pyrkisi siihen vaikuttamaan.
Muuten on aika vaikea keksiä ammattia, joka heti sammuttaisi kiinnostuksen. Minulla on toki iso joukko ennakkoluuloja eri ammattikuntia kohtaan, mutta tiedän niiden olevan vain minun kapeakatseisuuteni tuotetta, joten kohdatessani ihmisen pyrin aina näkemään yksilön, tulipa hän minkälaisesta taustasta tahansa.
Noin yleisesti minulla on ennakkoluuloja esimerkiksi myyntityötä tekeviä ihmisiä kohtaan (poislukien kaikki tavanomaiset asiakaspalvelutehtävät), mutta ne eivät perustu mihinkään kattavaan otantaan kyseisen ammattiryhmän edustajista, joten eipä siitäkään sen enempää.