G: Minkä ikäinen on nk. nuori äidiksi/isäksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neiti Dina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Valinnanmahdollisuuksia on nyt niin valtavasti enemmän kuin aiemmin, ja koko maailma on käden ulottuvilla. Lapseton elämä koetaan vaakakupissa antoisammaksi kuin lapsen tuomat ilot mutta vastaavasti viemät mahdollisuudet. Eli; aikaa löytyy jos sitä järjestää, pienelläkin rahalla tulee toimeen, mutta pääsyy ehkä on että ei vain kiinnosta.

Lapsi ei ole enää itsestäänselvyys mikä jossain vaiheessa vain "hankitaan", vaan sen hyvät ja huonot puolet punnitaan tarkkaan, mikä on mielestäni varsin järkevää! Lapsi ei kuitenkaan ole lelu. En koe tätä niinkään niin, että ihmiset yrittäisivät rakentaa kaiken valmiiksi, vaan että he eivät yksinkertaisesti ole vain niin kiinnostuneet lapsesta (ja mahdollisesti sen tuomasta pallo jalassa-tunteesta). Vapaus painaa vaakakupissa enemmän, enkä koe sitä mitenkään epäkypsänä. Epäkypsää olisi hankkia lapsi ympäristön odotusten mukaisesti.

Naisten urakehitys on -lasikatosta huolimatta- aivan toisenlaista kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Jos on päätä edetä, niin moni ottaa mahdollisuuden tyytyväisenä vastaan. Onnistuuhan se lastenkin kanssa, mutta silloin ne tulevat kuvioihin ehkä myöhemmin.

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ylipäänsä enää ole sellainen kummajainen kuin aiemmin.
 
mutta onko se todella valinnan vapautta, kun malli toimii niin että peruskoulua käydään 9 vuotta, ja sen jälkeen 15- 16-vuotiaana PITÄÄ päättää jo omasta tulevaisuudesta ja lähteä opiskelemaan se ammatti, että pysyy yhteiskunnassa mukana? Kaiken kukkuraksi meillä arvostetaankin niin paljon enemmän korkeammmin koulutettuja, eikä tavallisia duunareita, joten paineet on kovat valita se tie?

Jos jossain välissä jättäytyy kelkasta pois, saa jo syrjäytyneen leiman. Tai jonkun muun yhtä ikävän, vai mitä meillä ajatellaan alle 20-vuotiaista kouluttamattomista äideistä?

Keskustelua, keskustelua! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja dinsku:
Teen tiivistä esitelmätyyppistä puhetta oppitunnille, ja sitä varten nyt illaksi tällainen galluppi. Minkä ikäinen sinusta on nuori äiti tai isä? Miten suhtaudut heihin, millaisia nuoria vanhempia tunnet..? Onko mahdolliset ongelmat samanlaisia kuin vanhemmilla äideillä ja isillä? Oletko itse nuori vanhempi, miten sinuun suhtaudutaan ja miten sen suhtautumisen koet? JNE.

Nyt toivotaan asiallista keskustelua aiheesta joka aina nostattaa tunteet pintaan, napakampia kommentteja saatan lainata tekstiini jos se on kaikille ok.

Kiittäen Dina

Itse olin 20v kun sain esikoiseni, pari kuukautta myöhemmin täytin 21v. Mielestäni olen nuori vanhempi, kun taas mieheni (26v.) ei ole. Sanoisin, että yli 25v. eivät enää ole nuoria vanhempia.
Koen itseni kohtalaisen aikuiseksi, menojalka ei vipata suuntaan eikä toiseen, eikä oikeastaan ole vipattanut enää vuosiin. Mieheni kanssa ollaan aina oltu sellaisia kotihiiriä :) Lapsista keskustellessa oikeastaan kukaan ei ole ainakaan ääneen sanonut mitään minun ikääni liittyen. Kohtelukin on ollut asiallista.

Omasta kaveripiiristäni tunnen sekä "aikuisia" nuoria vanhempia, että "teinejä" nuoria vanhempia. Osa ravaa baarissa monta kertaa kuussa niin, että toinen vahtii lasta ja osa on kotona lapsen kanssa.

Alkuperäinen kirjoittaja dinsku:
Jatkokysymys:

Kuinka paljon yhteiskunnan vaatimukset ja systeemit on muuttaneet meidän näkemystä tässä ikäasiassa? Nainen on kuitenkin siinä 20v hujakoilla hedelmällisimmillään, kroppa on fyysisesti parhaimmillaan raskautta ajatellen. Ennen tuo 20-25v on ollut ihan normaaliaika perustaa perhe ja jatkaa sukua, mikä kaikki siihen vaikuttaa että asenne on muuttunut niin radikaalisti, että 20v on nuori äiti? Onko muutos mielestäsi hyvä vai huono?

Nyt pohditaan! :)

Minun mielestäni käsite Nuori vanhempi viittaa vain ikään, nuori aikuinen=nuori vanhempi, jos on lapsi/lapsia. Omasta mielestäni se ei tarkoita, että olisi nuori äidiksi, joten en oikein osaa vastata jatkokysymykseesi, sillä mielestäni on edelleen normaalia perustaa perhe 20-25 vuotiaana.

 
Itse sain esikoiseni kun olin 20. Olin(olen) naimisissa, ammatti oli takataskussa ja asiaa oli harkittu ja pohdittu miehen kanssa. Nyt olen 22-vuotias ja minulla on 2lasta.
Tilastoja jos katsoo olen nuori vanhempi (ensisynnyttäjän keski-ikä 28vuotta). Koen myös itse olevani nuori vanhempi, mutta ei se ole huono asia.
Mielestäni ei ole mitään järkeä siinä että kaiken pitäisi olla täydellistä ennen vauvan syntymää. Siis just tämä omakoti, auto, koira, kesämökki, ikää 35++, opiskeluja 10vuotta ja töitä vähintään 5vuotta ennen lasta.
Me ollaan pärjätty vallan hyvin taloudellisesti ja muutenkin, vaikka mieskin on ollut työttömänä suuren osan ajasta. Nyt säästetään omaa kotia varten ja toivottavasti viiden vuoden sisällä päästään omaan. Itse lähden töihin/opiskelemaan kunhan kuopus vähän kasvaa. Minulle lapset menevät uran edelle.
 
Tää on muuten aika monimuotoinen kysymys. Koen että semmonen alle 25v on nuori vanhempi mutta sitten taas jos vähän vanhemmalla äidillä (alle 30v) on useampia lapsia, niin koen että hänkin on nuori äiti. Itse oon saanu kuulla usein olevani nuori monen lapsen äiti, kun olen 28v ja 5 lapsen äiti.
 
Hmmmm..eli olemme 22 ja 26 nii olemeko sitten nuoria vanhempia? Itse en koe olevani mikään kamalan nuori, mutta otan kohteliaisuutena tietysti jos joku sanoo minua nuoreksi äidiksi:)
Tuntuu aina yhtä kivalta;)
Erästä kaveriani joskus kismitti kun häntä sanottiin nuoreksi äidiksi, kunnes selvensin että sehän on positiivinen asia jos joku ja ihan eri asia kuin LIIAN nuori äiti:D Eikä mikään haukkumasana, kun taas "liian nuori tai teiniäiti tai mummoäiti" luetaan ns haukkumasanoiksi.

 
20-23v. on nuori vanhempi. Alle 20v. on liian nuori.En saanut lasta nuorena.En tunne nuoria vanhempia.Mulle on ok jos 20+ saadaan lapsia.Jos saa lapsen alle 20v. niin mun mielestä on pilannut nuoruutensa.Paitsi jos lapsi on suunniteltu.
 
Iällä ei väliä, vaan sillä kuinka kypsä ja itsenäinen ihminen on... Tulee vaan mieleen iästä ja kypsyydestä eräs toinen ketju tässä pinossa! ;) Kyllä se määrittää paljon kuinka kypsä on ja valmis kantamaan vastuun itsestä ja tulevasta jälkikasvustaan! Se on tärkeintä, ei ikä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tige:
Alkuperäinen kirjoittaja dinsku:
Teen tiivistä esitelmätyyppistä puhetta oppitunnille, ja sitä varten nyt illaksi tällainen galluppi. Minkä ikäinen sinusta on nuori äiti tai isä? Miten suhtaudut heihin, millaisia nuoria vanhempia tunnet..? Onko mahdolliset ongelmat samanlaisia kuin vanhemmilla äideillä ja isillä? Oletko itse nuori vanhempi, miten sinuun suhtaudutaan ja miten sen suhtautumisen koet? JNE.

Nyt toivotaan asiallista keskustelua aiheesta joka aina nostattaa tunteet pintaan, napakampia kommentteja saatan lainata tekstiini jos se on kaikille ok.

Kiittäen Dina

Itse olin 20v kun sain esikoiseni, pari kuukautta myöhemmin täytin 21v. Mielestäni olen nuori vanhempi, kun taas mieheni (26v.) ei ole. Sanoisin, että yli 25v. eivät enää ole nuoria vanhempia.
Koen itseni kohtalaisen aikuiseksi, menojalka ei vipata suuntaan eikä toiseen, eikä oikeastaan ole vipattanut enää vuosiin. Mieheni kanssa ollaan aina oltu sellaisia kotihiiriä :) Lapsista keskustellessa oikeastaan kukaan ei ole ainakaan ääneen sanonut mitään minun ikääni liittyen. Kohtelukin on ollut asiallista.

Omasta kaveripiiristäni tunnen sekä "aikuisia" nuoria vanhempia, että "teinejä" nuoria vanhempia. Osa ravaa baarissa monta kertaa kuussa niin, että toinen vahtii lasta ja osa on kotona lapsen kanssa.

Alkuperäinen kirjoittaja dinsku:
Jatkokysymys:

Kuinka paljon yhteiskunnan vaatimukset ja systeemit on muuttaneet meidän näkemystä tässä ikäasiassa? Nainen on kuitenkin siinä 20v hujakoilla hedelmällisimmillään, kroppa on fyysisesti parhaimmillaan raskautta ajatellen. Ennen tuo 20-25v on ollut ihan normaaliaika perustaa perhe ja jatkaa sukua, mikä kaikki siihen vaikuttaa että asenne on muuttunut niin radikaalisti, että 20v on nuori äiti? Onko muutos mielestäsi hyvä vai huono?

Nyt pohditaan! :)

Minun mielestäni käsite Nuori vanhempi viittaa vain ikään, nuori aikuinen=nuori vanhempi, jos on lapsi/lapsia. Omasta mielestäni se ei tarkoita, että olisi nuori äidiksi, joten en oikein osaa vastata jatkokysymykseesi, sillä mielestäni on edelleen normaalia perustaa perhe 20-25 vuotiaana.

Niin..onhan se ennenkin ollut normaalia niin mikä siitä tekisi yhtäkkiä epänormaalia:D
Se että moni muu haluaa esikoisensa vielä yli30vuotiaanakin on normaalia, muttei se minun "oikeaa" ikää muuta millään tavalla liian miksikään, ihan samalla tavalla kun ei hän sen takia ole "liian vanha" että minä olen nuori(tai ainakin nuorehko):D

 

Yhteistyössä