G: Minkä ikäinen on nk. nuori äidiksi/isäksi?

[neiti Dina]

Teen tiivistä esitelmätyyppistä puhetta oppitunnille, ja sitä varten nyt illaksi tällainen galluppi. Minkä ikäinen sinusta on nuori äiti tai isä? Miten suhtaudut heihin, millaisia nuoria vanhempia tunnet..? Onko mahdolliset ongelmat samanlaisia kuin vanhemmilla äideillä ja isillä? Oletko itse nuori vanhempi, miten sinuun suhtaudutaan ja miten sen suhtautumisen koet? JNE.

Nyt toivotaan asiallista keskustelua aiheesta joka aina nostattaa tunteet pintaan, napakampia kommentteja saatan lainata tekstiini jos se on kaikille ok.
Kiittäen Dina

Muokkasin vähän otsaketta paremmaksi, josko jatkoa tulis tälle illalle

 

[bud]

Lasken mieheni vielä nuoreksi vanhemmaksi. On siis 27v. Itse oon 24v. En usko, että erotaan muista vanhemmista. Raha nyt on ainoa, mistä on pulaa, etenkin nyt kun olen hoitovapaalla. Kai tätä ongelmaa vanhemmillakin vanhemmilla on, muttei ehkä niin usein kuin nuorilla.

 

[y]

Nuori äiti tai isä on alle 22v. Itse suhtaudun heihin positiivisesti jos he osaavat ja hoitavat lapsensa hyvin. Sillon iällä ei ole mitään merkitystä. Tunnen oikeastaan itse vain hyviä nuoria äitejä.

Itse olen 27v ja taaperon äiti. Olen kyllä saanut kuulla olevani nuori äiti, mutta en kyllä koe olevani kovin nuori. Tai erottuvani kovasti joukosta.

 

[neiti Dina]

no nytkö ketään ei kiinnostakaan? mä aattelin että tää on varma nakki antakaa mulle matskua! :attn:

 

[kukalie]

No, ehkä alle 25 ois "nuoria vanhempia"...olen itse yli 40 ja minulla on muutama tälläinen nuori vanhempi ystävänä ja todella hyviä rakastavia äitejä lapsilleen ovat.Ei hyvä vanhemmuus ole mitenkään iästä kiinni,joku (harva) pystyy siihen jo 16vuotiaana,toinen taas ei vielä 40 veenäkään.Sain itse esikoiseni alle 30v ja olin suht kypsä äidiksi,mutta nyt 40v olen ollut selvästi kypsempi ja jaksavaisempi.

 

[vieras]

Nuori äiti on joku alle 22, mut jos mies on 22 niin kyllä tuntuu aivan liian nuorelta

 

[x]

Itse olen nuori äiti, esikoisen sain 19v. En ole kokenut sen kummemmin mitään syrjintää, täällä helsingissä kun ihmiset on muuten vaan tylyjä ja epäsosiaalisia.. Ainoa haitta on ettei minulla ole koulutusta, mutta opiskelen tällä hetkellä ja käyn osa-aika töissä. Koen että asiani on hyvin. Rahaa tarpeeksi kun ei ole autoa eikä asuntolainoja, niin ja osaan käyttää rahani hyvin.

 

[vieras]

itse olen kahden lapsen 22v äiti, ja olen mielestäni nuori äiti, äidiksi tulin ensimmäisen kerran 18vuotiaana. En mielestäni eroa mitenkään muista vanhemmista äideistä, ja minuun on suhtauduttu aina hyvin, lapseni olen aina hyvin hoitanut.

 

[jn]

Me olemme mieheni kanssa 24v ja 32v ja meille puhutaan usein "kun te olette vielä niin nuoria..."-asenteella. Lapsemme ovat 2v ja 3kk. En kyllä miellä edes itseäni nuoreksi äidiksi, vaikka olin 22 kun esikoinen syntyi, saati sitten miestani. Minusta "nuori vanhempi" on enemmän henkisestä kuin fyysisestä iästä riippuva käsite.

 

[Bouli]

Musta nuoret vanhemmat on tyyliin 20v tai vähän yli.Alle 20v on sitten teinivanhempia.Itse sain esikoisen 24v ja koin että en ole nuori mutta en ollut vanhakaan vaan olin vain normaali vanhempi Koen myös että kai se on niin ihmisestäkin sitten kiinni sillä omasta mielestäni olisin voinut olla vaikka 4 lapsen äiti jo 15v jos se olisi ollut mahdollista,kun taas siskoni sai esikoisensa viime vuonna ollessaan 22v ja hänen kokemuksensa lapsista ollut nolla ennen synnytystä ja on ollut jännä nyt huomata miten erilainen äiti siskoni on kun mitä minä olen ollut.

Sen mitä itse olen nähnyt ympärillä niin nuorilla vanhemmilla ja miksei muillakin on se raha suurinpana ongelmana ja osalla kun ei ole esim töitä ollenkaan tekee se tilanteesta vieläkin isomman,sama kun asunto asiat moni joutunut miettimään uudestaan ja jotkut jopa muuttamaan isompaan jos on kukkaron nyörit antaneet myöten mutta tiedän perheitä joissa ei ole muutettu kun ei ole ollut varaa ottaa isompaa asuntoa vaikka olisi halunnut.Ja toinen mitä olen huomannut omassa lähipiirissä on ollut se että muutamat tulleet 20v vanhemmiksi ja heillä on tavallaan jäänyt se nuoruus pitämättä tai kesken ja sitten ihmetellään että milloin pääsee mihinkään baariin ja kaipuu sinne suuntaan on erilaisempi.Toki onhan niitäkin vanhempia joilla ikää on ja silti baarit kiinnostaa mutta siskon kavereiden kautta olen paljon kuullut kun ihmettelevät että oho vauva tuli ja nyt en voi enään mennä ja tulla miten vain vaan mennään lasten ehdoilla koko ajan.Ja minä olen heidän mielestään jo kalkkis =)

 

[Rieputarallaa]

Mun mielestä oipuhua teinivanhemmasta, jos on alle 20 v., nuori vanhempi on on sitten alle 25-vuotias.

 

[hmm]

Alle 25?

 

[neiti Dina]

Jatkokysymys:

Kuinka paljon yhteiskunnan vaatimukset ja systeemit on muuttaneet meidän näkemystä tässä ikäasiassa? Nainen on kuitenkin siinä 20v hujakoilla hedelmällisimmillään, kroppa on fyysisesti parhaimmillaan raskautta ajatellen. Ennen tuo 20-25v on ollut ihan normaaliaika perustaa perhe ja jatkaa sukua, mikä kaikki siihen vaikuttaa että asenne on muuttunut niin radikaalisti, että 20v on nuori äiti? Onko muutos mielestäsi hyvä vai huono?

Nyt pohditaan!

 

[Jansku]

Musta alle 22-vuotiaat ovat nuoria vanhempia. Ihmisillä on ihan liikaa ennakkoluuloja nuoria vanhempia kohtaan..kyllä niitä lapsellisia-ikiteini-30veeläisiäkin on. Mua niin huvitti kun viimeisillää raskaana kävelin pulilauman ohitse 25-vuotiaana ja sanoitat kovaan ääneen että kyllä ne alkaa nuorena tekemään lapsia nykyään!!tunsin tuolloin itseni niiiin vanhaksi kaikkine liitoskipuineni

 

[Sssalla]

Mua on kaksi kertaa sanottu teiniäidiksi, sain esikoisen 19vnä ja kuopuksen 20vnä ehkä näytän vaan vanhalta, koska kaikki on yllättyneitä kun kerron ikäni, melkein kaikki kuvittelee aina 30+

 

[olen sellainen]

Mä olen mielestäni nuori vanhempi vaikka olen jo 31. Esikoinen on meinaan kolmetoista ja sen luokkakaverit on luulleet mua useammankin kerran sen isosiskoksi, koska niiden vanhemmat on suurin osa nelikymppisiä. Joskus olen siis ollut teinivanhempi kun 17 tulin raskaaksi, mutta niin kauan kuin esikoinen on alaikäinen tulen olemaan nuori vanhempi ollessani nuorempi kuin valtaosa sen ikätovereiden vanhemmista.

Musta voi hyvinkin tulla mummo alle nelikymppisenä, ehkäpä jo kolmekutosena kun osa mun kavereista saattaa saada sen ikäisenä vasta esikoisensa. Sitten olenki nuori isovanhempi.

 

[Rieputarallaa]

Jatkokysymys:

Kuinka paljon yhteiskunnan vaatimukset ja systeemit on muuttaneet meidän näkemystä tässä ikäasiassa? Nainen on kuitenkin siinä 20v hujakoilla hedelmällisimmillään, kroppa on fyysisesti parhaimmillaan raskautta ajatellen. Ennen tuo 20-25v on ollut ihan normaaliaika perustaa perhe ja jatkaa sukua, mikä kaikki siihen vaikuttaa että asenne on muuttunut niin radikaalisti, että 20v on nuori äiti? Onko muutos mielestäsi hyvä vai huono?

Nyt pohditaan!

No siis kai ajatellaan, että perheenperustamisen aika on (keskimäärin) sitten, kun ihmisellä on ammatti ja työtä. Aiemmin naisten koulutustaso oli matalampi, joten sen puolesta he olivat "valmiita" perheenperustamiseen aiemmin (20-25 vuotiaana oltiin hyvinkin työelämässä kiinni) kuin nyt. Nykyisin yhä useampi hankkii korkeakoulututkinnon, ja pätkätöiden kulta-aikana ainakin vakituisen työpaikan saaminen saattaa kestää kauankin.

Fyysinen hedelmällisyys ja muun elämän vaatimukset eivät kohtaa.

 

[x]

Jatkokysymys:

Kuinka paljon yhteiskunnan vaatimukset ja systeemit on muuttaneet meidän näkemystä tässä ikäasiassa? Nainen on kuitenkin siinä 20v hujakoilla hedelmällisimmillään, kroppa on fyysisesti parhaimmillaan raskautta ajatellen. Ennen tuo 20-25v on ollut ihan normaaliaika perustaa perhe ja jatkaa sukua, mikä kaikki siihen vaikuttaa että asenne on muuttunut niin radikaalisti, että 20v on nuori äiti? Onko muutos mielestäsi hyvä vai huono?

Nyt pohditaan!

Nykyisin pitäisi olla kaikki "valmiina" ennen lapsen syntymistä, naimisissa, oma asunto, autot, molemmilla työpaikat ja luonnollisesti koulut käytyinä ja halutaan olla nuoria ja vastata vain itsestä pidempään jne.. Toisaalta kai ihan hyvä malli mutta ei minusta olisi ollut siihen.

 

[PauhaavaSydän]

Alle 25-vuotiaat suunnilleen.

 

[neiti Dina]

Jatkokysymys:

Kuinka paljon yhteiskunnan vaatimukset ja systeemit on muuttaneet meidän näkemystä tässä ikäasiassa? Nainen on kuitenkin siinä 20v hujakoilla hedelmällisimmillään, kroppa on fyysisesti parhaimmillaan raskautta ajatellen. Ennen tuo 20-25v on ollut ihan normaaliaika perustaa perhe ja jatkaa sukua, mikä kaikki siihen vaikuttaa että asenne on muuttunut niin radikaalisti, että 20v on nuori äiti? Onko muutos mielestäsi hyvä vai huono?

Nyt pohditaan!

No siis kai ajatellaan, että perheenperustamisen aika on (keskimäärin) sitten, kun ihmisellä on ammatti ja työtä. Aiemmin naisten koulutustaso oli matalampi, joten sen puolesta he olivat "valmiita" perheenperustamiseen aiemmin (20-25 vuotiaana oltiin hyvinkin työelämässä kiinni) kuin nyt. Nykyisin yhä useampi hankkii korkeakoulututkinnon, ja pätkätöiden kulta-aikana ainakin vakituisen työpaikan saaminen saattaa kestää kauankin.

Fyysinen hedelmällisyys ja muun elämän vaatimukset eivät kohtaa.

samaa mieltä! Viimeisen lauseen taidan sisällyttää otsikkoon, tiivistää aika hyvin sisällön ja ajatuksen.

 

[vicy]

Nykyään on ikävä kyllä vallalla sellainen trendi että ensin pitää olla vakkarityöpaikat molemmilla, oma asunto, kesämökki ja koira ja vene, pitää olla matkusteltu jne. jne. ennenkö voi harkitakaan lapsia. Sitten ikää on jo se 35+ lasta ei ala kuulua ja mennään lapsettomuusjonoon (kun oikeasti se on oma moka että on tullut tehtyä muuta silloin kun kroppa olis vielä pystyny lapsen tekemään ihan omin neuvoin)...

Ja gallubbiin vastaan että alle 25 on nuori vanhempi.

 

[murielle]

Nykyään tuntuu siltä, että alle kolmekymppiset katsotaan nuoriksi vanhemmiksi.

Itse miellän alle 20-vuotiaat nuoriksi vanhemmiksi. Nuorilla vanhemmilla saattaa useammin olla taloudellisia vaikeuksia, mutta toisaalta heillä on usein realistisemmat mahdollisuudet hoitaa lapsensa kotona kotihoidontuen turvin. Nuorilla on usein jopa parempi tukiverkosto verrattuna vanhempiin äiteihin ja iseihin, joiden omat vanhemmat ehkä alkavat olla iäkkäitä. Toisaalta taas nuoret vanhemmat joutuvat helposti eristyksiin, sillä ikätovereilla on harvemmin lapsia ja heidän harrastuksensa eivät sovi lapsiperheille.

Nuorilla vanhemmilla on ehkä suurempia eroja. Vanhempina lapsensa saaneet ovat homogeenisempää. Nuorella elämän suunta lapsen tullessa riippuu paljon enemmän ympäristön tuesta; hyvillä eväillä nuoret vanhemmat pärjäävät keskimääräistä paremmin, sillä heillä on biologiset edellytykset kunnossa ja hyvä tukiverkosto. Toisessa ääripäässä on esimerkiksi yllätysvauvan saanut yksinhuoltaja ilman tukiverkostoa; nuorena oma taloudellinen tilanne on vielä hauras ja syrjäytyminen helpompaa. Kun ei ole kunnolla kiinni työelämässä ja ikätoverit tekevät ihan muuta...

Jos saa lapsensa 25-35 vuotiaana on ympärillä paljon samanikäisiä, samassa elämäntilanteessa olevia. Todennäköisesti taloudellinen tilanne on vakaampi kuin alle 20-vuotiaalla. Vanhemmuus on, näin yleistettynä, tasapaksumpaa touhua verrattuna nuorten vanhempien perheisiin.

Mielestäni on tärkeää tukea nuorehkoja vanhempia, niin rahallisesti kuin muutenkin. Biologiset edellytykset lapsen saantiin ovat silloin parhaimmillaan ja uskoisin lastensaannilla olevan positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun. Syntyvyyskin ehkä saataisiin nousuun

 

[Ilokummitin]

Mullakin mielikuva nuoresta vanhemmasta olisi noin alle 25-v. Mutta mulle jäi nyt epäselväksi, että puhutaanko tässä vanhemmaksi tulosta vai vanhempana olemisesta? Tai jotenkin jatkokysymys herätti tätä miettimään.

Ennen aikuistuttiin nopeammin ja oli selvempää millaiseksi elämä muodostuu. Nyt kaikki on niin paljon enemmän yksilön omissa käsissä, että kestää pitempään ennenkuin uskaltaa ottaa vastuun lapsista ja heidän elämästään.

 

[..]

alle 25 vuotiaat.

 

[iljana]

Jatkokysymys:

Kuinka paljon yhteiskunnan vaatimukset ja systeemit on muuttaneet meidän näkemystä tässä ikäasiassa? Nainen on kuitenkin siinä 20v hujakoilla hedelmällisimmillään, kroppa on fyysisesti parhaimmillaan raskautta ajatellen. Ennen tuo 20-25v on ollut ihan normaaliaika perustaa perhe ja jatkaa sukua, mikä kaikki siihen vaikuttaa että asenne on muuttunut niin radikaalisti, että 20v on nuori äiti? Onko muutos mielestäsi hyvä vai huono?

Nyt pohditaan!

Nykyisin pitäisi olla kaikki "valmiina" ennen lapsen syntymistä, naimisissa, oma asunto, autot, molemmilla työpaikat ja luonnollisesti koulut käytyinä ja halutaan olla nuoria ja vastata vain itsestä pidempään jne.. Toisaalta kai ihan hyvä malli mutta ei minusta olisi ollut siihen.

Minä en tiedä onko se niin hyvä malli :/ Mielestäni lapset ovat osa elämää, ei koko elämä. Jos kaikki elämässä järjestetään niin, että lapsella on "oikea aika" syntyä... Niin pettyykö äiti? Äiti joka on tottunut suureen tulotasoon, matkusteluun, vapauteen, uraan... Jää yhtäkkiä kotiin pienen nyytin kanssa, koko elämä rauhoitettu lasta varten. Onko se oikeasti hyvä malli? Joutuuko lapsi ottamaan liikaa vastuuta vanhempiensa viihdyttämiseksi? Masentuuko äiti, joka on tottunut menevään elämään, kun yhtäkkiä elämä koostuukin vauvasta ja kodista?

Nuori vanhempi ei vielä ole tottunut suuriin tuloihin; äippärahat ja kotihoidontuki riittävät vallan hyvin. Velkaantumista ei tarvitse pelätä. Nuori saa helpommin tukea lapsuudenperheeltään, omalta äidiltään ja isältään. Nuori on vielä sopeutuvampi eikä hän ole tottunut elämään aikuisuutta ilman lasta; hänelle elämänmuutos ei ole yhtä suuri kuin vanhemmalle äidille tai isälle.