G: Miksi veit lapsesi hoitoon ennen 3v ikää?

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Varmasti ois mutta raha ei kasva puussa eikä ole väärin haluta lähteä opiskelemaan tai töihin, esim.vakituisessa työssä olevat joutuu irtisanomaan itsensä jos meinaavat kotona olla sen kolme vuotta ja se ois jo typerää.

 

Menin töihin. Työtä, työtä, työtä tehdään jotta, jotta leipää syödään. Isälle on, äidille on, työ hyvin tärkeää.

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Perustele?

Kaipaako se tosiaan perusteluja? Olen luullut, että se on kaikille itsestäänselvyys. Siis pienen lapsen kohdalla. Miten vieras täti voisi olla lapselle parempi hoitaja kuin oma äiti? Kuka voisi tuntea lapsen paremmin ja rakastaa häntä enemmän?

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Perustele?

No, mä uskon että kumpikaan ei tee pahaa lapselle. Pitääkö tästä samasta asiasta aina vääntää kättä? Molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa, siis kotihoidossa ja päiväkodissa. Ja vaikka meillä lapset onkin päiväkodissa, niin silti ne kyllä viettävät huomattavasti enemmän aikaa kotona, joten....

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Toiset äiti-ihmiset viihtyisivät kotona vaikka maailman tappiin asti, toiset kaipaavat työelämän haasteita ja aikuista seuraa. Mielestäni yli vuoden ikäiset pärjäävät lähes poikkeuksetta päivähoidossa, tietysti on myös poikkeuksia.

 

Mä menin duuniin, koska meidän perheessä ainakin eletään palkalla. En tiedä miten muilla. Lisäksi pidän duunistani. Jos se on jollekin probleema, niin ihan sama, ei kiinnosta vittuakaan.

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Perustele?

Kaipaako se tosiaan perusteluja? Olen luullut, että se on kaikille itsestäänselvyys. Siis pienen lapsen kohdalla. Miten vieras täti voisi olla lapselle parempi hoitaja kuin oma äiti? Kuka voisi tuntea lapsen paremmin ja rakastaa häntä enemmän?

Ymmärrän kyllä pointtisi, ap, mutta tavallaan sotket hoitajan ja äidin. Vanhemmat ovat vanhemmat, hoitajat lapsetkin tunnistavat sitten ihan vain hoitajiksi. Näin siis terveissä perheissä.

 

Gradu jäi kesken kun esikoinen syntyi, viimeistelin sen esikoisen ollessa vuoden ikäinen, hän oli hoidossa 3 vk.

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Eiköhän se riipu perheestä ja lapsesta mikä on kullekkin paras vaihtoehto. Omalle lapselle on hyvä olla hoidossa, hän oppii vuorovaikutustaitoja, hänellä on leikkikavereita ja pääsee touhuamaan monipuolisia asioita. Nytkin oltiin pitkällä lomalla ja lapsi oli aivan onnessaan kun pääsi hoitoon leikkimään kavereiden kanssa. Jollekkin toiselle lapselle ja perheelle kotihoito taasen voi olla paras vaihtoehto, mutta näin meillä.

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Toiset äiti-ihmiset viihtyisivät kotona vaikka maailman tappiin asti, toiset kaipaavat työelämän haasteita ja aikuista seuraa. Mielestäni yli vuoden ikäiset pärjäävät lähes poikkeuksetta päivähoidossa, tietysti on myös poikkeuksia.

Kai sitä ihminen pärjää vaikka missä, jos on pakko. Minun ei ole vaikea ymmärtää yhtään mitään. Tiedän kyllä, että töihin palaaminen on joskus ÄIDIN kannalta paras vaihtoehto ja sitä kautta koko perheen kannalta. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihannetilanteessa lapsi saa viettää ensimmäiset vuodet kotonaan, oman äitinsä (tai isänsä ) kanssa. Sille ei tietysti voi mitään, ettei kaikkien pää kestä kotona olemista.

 

Koska en elä pyhästä hengestä, eikä kukaan tee mun opintoja mun puolesta.

 

Aloitin opiskelut pojan ollessa 2,5 vuotias. Muutoin olisin ollut kotona siihen asti kun täyttää 3 ja mennyt sen jälkeen takaisin töihin. Säästöillä elelin kotona.

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Toiset äiti-ihmiset viihtyisivät kotona vaikka maailman tappiin asti, toiset kaipaavat työelämän haasteita ja aikuista seuraa. Mielestäni yli vuoden ikäiset pärjäävät lähes poikkeuksetta päivähoidossa, tietysti on myös poikkeuksia.

Kai sitä ihminen pärjää vaikka missä, jos on pakko. Minun ei ole vaikea ymmärtää yhtään mitään. Tiedän kyllä, että töihin palaaminen on joskus ÄIDIN kannalta paras vaihtoehto ja sitä kautta koko perheen kannalta. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihannetilanteessa lapsi saa viettää ensimmäiset vuodet kotonaan, oman äitinsä (tai isänsä ) kanssa. Sille ei tietysti voi mitään, ettei kaikkien pää kestä kotona olemista.

Tällainen omien vanhempien kanssa kotihoidossa oleva lapsi on aika lyhyt aika suomalaisessa perhe-elämämallissa. Mahdollistui oikeastaan vasta kotihoidontuen myötä 80-luvulla. Eli ei ole mikään historiallinen fakta, että näin on aina ollut ja on aina oleva.

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Toiset äiti-ihmiset viihtyisivät kotona vaikka maailman tappiin asti, toiset kaipaavat työelämän haasteita ja aikuista seuraa. Mielestäni yli vuoden ikäiset pärjäävät lähes poikkeuksetta päivähoidossa, tietysti on myös poikkeuksia.

Kai sitä ihminen pärjää vaikka missä, jos on pakko. Minun ei ole vaikea ymmärtää yhtään mitään. Tiedän kyllä, että töihin palaaminen on joskus ÄIDIN kannalta paras vaihtoehto ja sitä kautta koko perheen kannalta. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihannetilanteessa lapsi saa viettää ensimmäiset vuodet kotonaan, oman äitinsä (tai isänsä ) kanssa. Sille ei tietysti voi mitään, ettei kaikkien pää kestä kotona olemista.

Kyllä se on aika monilla koko perheen kannalta paras vaihtoehto, kun vanhemmat käy duunissa.

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Toiset äiti-ihmiset viihtyisivät kotona vaikka maailman tappiin asti, toiset kaipaavat työelämän haasteita ja aikuista seuraa. Mielestäni yli vuoden ikäiset pärjäävät lähes poikkeuksetta päivähoidossa, tietysti on myös poikkeuksia.

Kai sitä ihminen pärjää vaikka missä, jos on pakko. Minun ei ole vaikea ymmärtää yhtään mitään. Tiedän kyllä, että töihin palaaminen on joskus ÄIDIN kannalta paras vaihtoehto ja sitä kautta koko perheen kannalta. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihannetilanteessa lapsi saa viettää ensimmäiset vuodet kotonaan, oman äitinsä (tai isänsä ) kanssa. Sille ei tietysti voi mitään, ettei kaikkien pää kestä kotona olemista.

ihana miten marttyyri olet

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää että ihmiset ovat erilaisia? Toiset äiti-ihmiset viihtyisivät kotona vaikka maailman tappiin asti, toiset kaipaavat työelämän haasteita ja aikuista seuraa. Mielestäni yli vuoden ikäiset pärjäävät lähes poikkeuksetta päivähoidossa, tietysti on myös poikkeuksia.

Kai sitä ihminen pärjää vaikka missä, jos on pakko. Minun ei ole vaikea ymmärtää yhtään mitään. Tiedän kyllä, että töihin palaaminen on joskus ÄIDIN kannalta paras vaihtoehto ja sitä kautta koko perheen kannalta. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että ihannetilanteessa lapsi saa viettää ensimmäiset vuodet kotonaan, oman äitinsä (tai isänsä ) kanssa. Sille ei tietysti voi mitään, ettei kaikkien pää kestä kotona olemista.

ihana miten marttyyri olet

Hyvä kommentti erja ! En tiedä miten sitten on sen laita että lapsethan useasti kaipaavat ikäistään seuraa, ei sitä äitin syliä aina. Kun lapsi syntyy, siitä lähtien hän on jo oma yksilönsä ja oma persoona. Jotenkin joskus tuntuu -saatan olla hyvin väärässä- että tuo äiti on riippuvainen siitä lapsesta, ei toisinpäin. Lapsethan on oikeasti sopeutuvaisia ja minusta on vaan hyvä jos lapsi oppii luottamaan muihinkin aikuisiin kuin vain äitiin. Kyllä pipin voi hoitaa toinenkin aikuinen, ei lapsen maailma siihen sorru. Mä näen itse äitiyden sellaisena tehtävänä että valmistan lastani tähän maailmaan jossa on muitakin ihmisiä jotka voivat häntä hoitaa/auttaa/tukea. Silti äiti on aina olemassa ja se viimeinen taho jos kukaan muu ei ymmärrä. Toki äiti on arjessa läsnä, vaikka ei olisikaan sitten 24/7 lapsen kanssa. Läsnäoloakin kun on niin monenlaista. Ja tuo hemmetin 3-vuoden "ikäpyykki"...mitä väliä sillä on, lapsihan tarvitsee senkin jälkeen äitiä...vielä aikuisenakin, ihannetapauksessa äiti on se joka ymmärtää ja ottaa vastaa jos reissussa rähjääntyy.

 

taloudelliset syyt ja se kuuluisa oma-aika ja vapaus

 

Lähdin jatkamaan opintoja lapsen ollessa 9kk.. Jos olisin työssäkäyvä, olisin ollut mielellään kotona ainakin siihen asti, kun lapsi täyttää 2v

 

Minäkö? UKKO sen vei. Ei suostunut jäämään kotiin. Se se oli koti-isänä.

Miksi pitää väen vängällä tapella näistä asioista. Ilmeisesti jotkut yrittää päästä täydellisyyteen, vaikka harvemmin se on mahdollista. Joku vaihtoehto voi olla toisesta näkökulmasta parempi, mutta ei se hoito ole mikään kidutuskammio, joka tuhoaa pienen sielun.

Miten lastenhoitaja on maailman paras hoitaja kotiäitinä, mutta muuttuu paholaisen kätyriksi, heti töihin mennessään?

 

Lapsi oli 2v. 8kk kun sain 2 vuotta jonottamani lähitarhapaikan. Ja nauttii täysin siemauksin uusien asioiden oppimisesta ja samanikäisistä leikkikavereista.

 

Jatkokysymys: onko jonkun mielestä päivähoito OIKEASTI lapsen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotihoito? Väittäisin, että mikäli lapsi on hyvästä, tasapainoisesta kodista ja äidin mielenterveys ja jaksaminen on kunnossa, on kotihoito poikkeuksetta paras vaihtoehto lapsen kannalta.

Perustele?

Kaipaako se tosiaan perusteluja? Olen luullut, että se on kaikille itsestäänselvyys. Siis pienen lapsen kohdalla. Miten vieras täti voisi olla lapselle parempi hoitaja kuin oma äiti? Kuka voisi tuntea lapsen paremmin ja rakastaa häntä enemmän?

Ymmärrän kyllä pointtisi, ap, mutta tavallaan sotket hoitajan ja äidin. Vanhemmat ovat vanhemmat, hoitajat lapsetkin tunnistavat sitten ihan vain hoitajiksi. Näin siis terveissä perheissä.

Mustakin tuntuu että on vellit ja puurot nyt hieman sekaisin. Mun lapset on kumpikin ollut vastasyntyneiden teholla kaksi ekaa elinkuukauttaa, ihan muiden hoidettavana. Toki itse olin mukana, mutta eka kuukausi oli oikeastaan melkein sitä että jouduin kysymään että saanko koskea lapsiini. Mitenkähän tuossa kohtaa nyt sitten on ollut, lapseni eivät kai ole tunteneet itseään rakastetuiksi tai jotain? Lasta voi minusta hoitaa muutkin, ei se riko äidin ja lapsen välistä sidettä. Vaikka lapseni olivat alkuunsa muiden hoidettavina, kyllä joka kerta huomasi eron kun minä otin heitä syliin, lapsi rauhoittui aivan eri tavoin. Luonto on kummallinen. Ja koska olen alusta saakka tottunut itsekin olemaan erossa lapsistani ei minulla ole ollut vaikeuksia ajatuksen kanssa että jätän lapset toiselle ihmiselle hoitoon, ihmiselle johon luotan. Mä koen itse sen enemmänkin rikkautena lapselle. Meillä ensinnäkin on isä lapsille yhtä tärkeä kuin minä. Samoin mummu, pappa,mummi ja vaari ovat todella tärkeitä, eikä koskaan ole ollut minkäänlaista ongelmaa jättää lapsia heille hoitoon. Poikamme luottavat heihin. Toki jos samassa huoneessa on isä tai äiti, niin silloin hän on se ensimmäinen lohduttaja. Mutta toinenkin aikuinen kelpaa. Lapset ei ole takertunut minuun, silti tiedän että hädän hetkellä olen se jonka syliin kiepsahtaa. Ja jos en ole paikalla niin voin itse olla huoleti sillä tiedän että lapsi saa lohdun myös muualta.

 

Asiaa voisi verrata näin:

Äidinmaito on parempaa kuin korvike

Kotihoito on (pienelle lapselle) parempi kuin päivähoito

MUTTA kaikki eivät pysty tai halua imettää tai olla kotiäitinä. Silti lapsen kannalta IHANNETILANNE on, että häntä imetetään ja, että hän on pienenä kotihoidossa. Edellyttäen toki, että lapsi on turvallisesta ja hyvästä perheestä.

 

Onko se aika jonka viettää lapsen kanssa suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon lasta rakstaa?

Entä jos kotona onkin isi, onko silloin äiti huono?

Miksi äidit on susia toisilleen?

 

Asiaa voisi verrata näin:

Äidinmaito on parempaa kuin korvike

Kotihoito on (pienelle lapselle) parempi kuin päivähoito

MUTTA kaikki eivät pysty tai halua imettää tai olla kotiäitinä. Silti lapsen kannalta IHANNETILANNE on, että häntä imetetään ja, että hän on pienenä kotihoidossa. Edellyttäen toki, että lapsi on turvallisesta ja hyvästä perheestä.

Ideaalimaailmassa lapset myös syntyis aina perheisiin jossa on isä ja äiti, joilla on rahaa lapsiinsa (ettei tuilla tarvitse elää), maailma pyörisi vain ja ainostaan lasten ympärillä koska he ovat arvokkainta maailmassa, kaikki lapset olisivat terveitä...lista on loputon ja jokaiseen kohtaan löytyy se iso mutta...

 

Onko se aika jonka viettää lapsen kanssa suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon lasta rakstaa?

Entä jos kotona onkin isi, onko silloin äiti huono?

Miksi äidit on susia toisilleen?

Joitakin oman elämän puutteita yritetään paikkailla arvostelemalla muiden ratkaisuja. Ihmisellä, joka on sinut omien valintojensa kanssa ei yleensä ole tarvetta arvostella ja sättiä muiden valintoja, vaikka ne olisivat eriäviä omista.