G: Kuvaile typerin ukko kenen kaa oot käyny treffeillä..

  • Viestiketjun aloittaja MySelene
  • Ensimmäinen viesti
Stina
Varmaan se yks tyyppi, jonka kanssa sovittiin treffit keskustaan. Sokkotreffit siis. Kaveri oli ihan ok, juttu luisti suht hyvin. Päätettiin sitten käydä autoajelulla. Autossa mies sitten kertoili hyvinkin laveasti kuinka hän tykkää p*llun nuolemisesta. Että p*llu maistuu niin hyvältä. Kysyi, että saako hän sormella kokeilla ja maistaa miltä minun toosani maistuu.

En hirveästi innostunut näistä puheista ja koska tyyppi ei muuten oikein sytyttänyt, niin siihen jäi.
 
m
Yksi mies oli tosi mukava ja fiksu, ja pyysi mua kanssaan syömään. Mentiin autolla - eikä todellakaan mihinkään syömään, vaan tää parkkeerasi auton johonkin syrjäiseen paikkaan rannalle ( eikä mulla ollut aavistustakaan siitä, missä oltiin, olin 17 v ).
Mies kaivoi vehkeensä esiin ja kehui mun rintoja ja halusi seksiä. En antanut, joten hänpä tumputti siinä ja heitti mut sit takaisin keskustaan.
Pari vuotta myöhemmin tutustuin yhteen naiseen - ja kahvitellessamme ja mukavia jutellessamme katseltiin heidän perhealbumiaan - tää mun treffikumppani oli tän naisen ex-mies. Ne oli silloin vielä yhdessä kun tää tumputustreffaus tapahtui.
Saamarin pieni tää maailma.
 
pahaakin pahempi moka
Kerran nuorena likkana erehdyin pahasti ja heräsin vieraasta paikasta. Siinä kun silmät aukes tajusin olevani jonkun sikalihavan äijän sängyssä toisella puolella kaupunkia. Juma kun tuli kiire vaatteet päälle ja ulos...jäi siinä ukko miettimään että mikä se oli ku suhahti ulos. Niin kauheesti on hävettäny tää etten kuuna kullanvalkeana ole kenellekään asiasta kertonut ennen tätä. Pahinta oli että olin ilmeisesti niin kännissä illalla etten muista menoa asunnolle ollenkaan.
 
onhan näitä...
Vähän päälle parikymppisenä etsin treffiseuraa huvin vuoksi wapista eräästä deittipalvelusta.

Tapaus 1:
Mies oli samanikäinen kuin minä, aivan mielettömän mukava puhelimessa, loistava huumorintajukin ja tekstailtiinkin paljon. Ei kuitenkaan suostunut lähettämään kuvaansa vaikka lähetin omani, mutta sovittiin treffit noin viikon tekstailun jälkeen erääseen kahvilaan.
Mies oli ilmoittanut pukeutuvansa mustaan takkiin ja farkkuihin, ei kuulemma silmälaseja. Mutta paikalle saapastelikin todella huonosti istuviin farkkuihin ja liian isoon pitkään, mustaan nahkatakkiin pukeutunut finninaamainen ja pullonpohjalaseja käyttävä, teinin oloinen juippi. Otettiin kahvit, jätkä ei puhua pukahtanut, tuijotti vain minua outo ilme naamallaan. Yritin jutella mukavia kunnes sain kahvin juotua. Tein lähtöä aika pian, ja silloin jätkä hyökkäsi halaamaan minua kouristuksenomaisesti. Kerkesin kävellä kulman taakse, kun puhelin piippasi tekstiviestiä: kyseinen sankari se siellä ilmoitti pitävänsä kovasti näkemästään ja ehdotteli seurustelusuhdetta. Ilmoitin takaisin että kiitos ei, kun ei oikein livenä synkannut. Tähän jätkä totesi, että ei se mitään, ei hänen exänsäkään ensin hänestä tykännyt mutta olivat silti 2kk yhdessä... Juu ei kiitos...

Tapaus 2:
Myös samaiselta palstalta löydetty mukava naapuripaikkakunnan mies (ja hyvännäköinen!) jonka kanssa treffattiin baarissa jossa käytiin muutenkin molemmt bilettämässä muttei oltu aiemmin tavattu. Ilta meni mukavasti, oltiin molemmat omien kaveriporukoitten kanssa ja kavereittenkin mielestä mies oli tosi mukava. Päädyttiin sitten meille kaksistaan jatkoille. Harrastettiin hurjaa seksiä, jopa peppuun... Aamulla mies teki melko aikaisin lähtöä, ja kaivoi lompakostaan kihlasormuksen!!! Totesi vielä itsekin, että et varmaan halua toiste nähdä? No en halunnut..
 
Nettituttutämäkin
Olin hiljattain eronnut lasteni isästä, kun tapasin netissä tutustumani miehen livenä. Ulkonäkö ei tehnyt vaikutusta, mutta lopullinen niitti oli hänen kasvatusneuvonsa lasteni suhteen. ...miehellä ei siis ollut omia lapsia. Noiden ensimmäisten - ja viimeisten - treffien jälkeen hän alkoi suunnitella talon rakennusta perheellemme ja järjesteli matkoja joihin siis minä ja lapseni osallistuisimme. Loppui lyhyeen se yhteydenpito.
 
Crystalline
Okei, mulla näitä riittää, mutta pistän nyt pari kamalinta kokemusta:

1. Olin vähän alle 17-vuotias, kun tapasin netin galleriassa kundin joka ruinasi tapaamista. Hän vaikutti ihan järkevältä, joten suostuin - ainahan olisi plussaa tutustua muihin ihmisiin. Hän kuitenkin sanoi että minun piti tulla hänen luokseen, ajattelin että ookoo, tämän kerran.

Laittauduin oikein nätiksi ja lähdinkin 25km päähän deiteille. Tämä kaveri tunnisti minut ja minä hänet ja mietin, mihin olemme menossa - mitään emme olleet sopineet tekemisistä tai muista. Tämä lähti kulkemaan jonnekin ja minä perässä, treffeillä kun oli tarkoitus olla, ja väliä meillä oli noin 20m. Menimme johonkin asuntoon, joka oli tupaten täynnä hänen kavereitaan! Minä koetin heidän kanssaan jutella sillä välin kun deittini mökötti sohvannurkassa. Minulle riitti siinä vaiheessa, kun sain kuulla että seurustelemme - ensimmäisillä deiteillä, tämä selvä. Deitti ei kaiken lisäksi puhunut minulle treffeillä sanaakaan. Tunnin hiljaisuuden jälkeen kysyin, eikö hän halua tietää minusta mitään, kun olin hänestä koettanut kysellä - huonolla menestyksellä. Hän mietti parikymmentä minuuttia ja kysyi: "No, okei, tota... mitä sä harrastat?" Lähdin bileistä lipettiin ja seuraavana päivänä oli galleriassa kysymys: "No ollaanko me yhessä?" Ei oltu.

Siinä vaiheessa vähän toivoin että olisin sittenkin lähtenyt niiden kahden vapaalla olevan vartijan mukaan, jotka kehuivat minua hyvännäköiseksi ja pyysivät minua saunaan :D Tosin en tiedä, olisiko se ollut mitenkään kovin järkevää.

2. Olin kerran tullut yksin baarista kotiin ja päätin hiprakassa katsoa deittiohjelmaa telkusta. Siellä aloin tekstailla kivalta vaikuttavan kundin kanssa, joka sitten soittikin minulle. Hän höpötti kaksi tuntia tietokoneiden teknisistä ominaisuuksista jotka eivät minua olisi voineet vähempää kiinnostaa; no, päätin antaa tyypille mahdollisuuden, koska ajattelin että ehkä hän ei vielä keksinyt mitään muita puheenaiheita vaikka halusikin jutella.

Soittelimme jonkun päivän ajan toisillemme ja lopulta näimme hänen luonaan. Arvelutti mennä vieraan miehen asuntoon, joten näimme rapun ovella - pääsisin helposti lipettiin jos tilanne vaikuttaisi uhkaavalta. Tämä mies oli sairaan laiha jolla kylkiluut näkyi, kummallinen, räikeänvihreä toppatakki ja lahkeista liian lyhyet housut. Ei ollut käynyt kylvyssä kuulemma kahteen viikkoon.. (YÄÄÄÄÄK!!!) kun hän hyökkäsi halimaan ja ynisi omituisesti korvaani, yritin väistellä parhaani mukaan, koska hän haisi aivan sanoinkuvaamattomalle... kolmen päivän kuluttua jätin hänet, sen jälkeen kun olin kuullut hänen tunteja kestäviä selostuksiaan tietotekniikasta ja kaikista asioista joista minulla ei todellakaan ollut mitään tietoa. Hän ei meinannut ensin uskoa että aikoisin jättää hänet vaan asiaa sai todella paukuttaa hänen päähänsä. Kämppää en edes kuvaile - se oli monta kertaa pahempi kuin Sillä siisti-asunnot ennen siivousta.

3. Olin sopinut treffit kolmikymppisen, fiksun miehen kanssa. Juttu luisti ihan OK, mutta yhdessä vaiheessa hän oli hävinnyt koko baarista... samana iltana minut pokasi eräs toinen mies, johon kyllästyin parin kuukauden jälkeen. Sen piirteitä luettelen tässä:

- Ilmoitti "mullon nälkä!!" ja mentiin sitten pizzeriaan. Ei tarjonnut minulle mitään, ainoastaan kun pyysin, sain häneltä mulkaisun ja tokaisun "no ota nyt sit yks pala, mut älä hirveen isoa".
- Vanhempani tulivat käymään eikä hän hievahtanutkaan television ääreltä, vaan jatkoi ohjelman katsomista
- Kylässä ollessamme etsi heti tuttujen kaukosäätimen ja alkoi vaihdella kanavia...
 
"Satu"
Minun vesirokkoni. En puhuisi sairastelusta. Olen monesti imenyt sinua, oi peilikuva. Akne ei ole merkki hivenaineiden puutteesta. Että kuvaile typerin ukko kenen kanssa olet käynyt treffeillä ja kerro se kuudella?

Arpisuinen, laihat ja tummat hiukset ja täysin yksinkertaisesti römpsän perään. Mies löytyi kylpyammeesta, vaahtoa yli laitojen, kiljahteli kuin säikähtänyt ämmä ja kesken jonkin lauseen lopetti puhumisen ja laittoi kouransa olkapäilleni ja vannoi hiljaa: "Sulla on avain mun sydämeen."

Oltiin ehkä toisilla treffeillä, kun mentiin pizzalle. Jaksoin syödä koko Suomi-Specialin, mutta se veti vain puolet Margareetastaan. Kyllä tunsin itseni norsuksi. Kiinnostus loppui mun osalta siihen. Samassa huomasin: Jätkällä on aivan järkyttän pitkät naisen kynnet! Sit se halus hampurilaiselle, kun oli vielä niin kova nälkä. Ajettiin Mäkkärin draivinniin. Onneksi mä en ottanut enää mitään. Oksetti pelkkä ajatuskin, kun se söi elmacoaan. Sillä oli kynsien aluset täynnä sitä majoneesia. Elämäni karmeimmat treffit.

Sit se kyseli, josko hän voisi muuttaa Suomeen ja suunnitteli suunnilleen häitä. Katsoin ulos. Autot humisivat ohi. Koko kottero heilui ilmavirrassa. Ei vielä mitään, myöhemmin illalla bensa loppui keskellä risteystä! Se yritti tulla mun syliin ja reppuselkään ja vei mut treffeille työpaikalleen. Oli töissä yhden kauppakeskuksen pullonpalautuksessa. Se oli saanut päähänsä, että nyt loppuu kiltti ja puritaaninen elämä. Oli aikonut päästä neitsyydestään JUST SINÄ YÖNÄ. (Mä olin sitä vuotta vanhempi ja "kokenut" yhden lapsen yh). Se kävi joka kulmalla kimppuun ja koetti jyystää ja leipoo mua joka näyteikkunaa vasten. Lopulta annoin periksi.

Myöhemmin menimme baariin, ja kun tarjoilija kaatoi miehelle viiniä, se kiekui naisellisella äänellään: "Kukkainen, kukkainen."

Sellaista on peilin edessä. Vähennä siitä.
 
"Satu"
Alkuperäinen kirjoittaja yhä naimaton;22334238:
Yksi älykkö päätti vastaeronneena käyttää koko treffimme ex-vaimonsa haukkumiseen.
Ei ollut kyse eronneen viestistä eikä ex-vaimon haukkumisesta: ymmärsin että tämän viestiketjun idea oli kokemusten vaihto mutta myös naureskelu / kauhistelu menneillä tapauksilla. Tässä oli humoristinen synopsis tapauksista - pientä maustamista mukana. Sinänsä hauskoja juttuja, ja olin näkevinäni myös jonkinlaisen kaavan, joka toistui - sitä tässä sitten vähän kokosin.
 
Minä olen aina ollut aktiivinen paikallispolitiikassa ja yhdistystoiminnassa. Täällä maalla (ja etenkin täällä päin maata) ne yhteiset asiat kun pääsääntöisesti todellakin koskettavat itseä ja läheisiä myös.

Niinpä minä en oikeastaan ounastellut sen kummempia kun muuan noista piireistä tuttu isäntämies meidän kylältä pyysi minut ulos syömään noin 3-4 kuukautta mieheni kuoleman jälkeen. Ajattelin vain että katsoo jotta minun on jälleen aika osallistua enemmän (shokissa ja surussa kun jonkin aikaa väkisinkin käpertyi itseensä ja lapsiinsa).

Päivällinen paikallisessa ravintoalssa oli hieno, viinit kohdallaan, pöydässä kynttilät ja ruusuja ja niin edelleen.
Smalltalkkikin meni ok kunnes päästiin "itse asiaan." Kävi ilmi, että isäntä oli päättänyt "huolia minut". Ei kuulemma "haitannut" vaikka oli kuusi lasta jne.
Hetken vain tuijotin ja sitetn sain sanottua, etten kyllä ollut aikonut huoliintua yhtään kellekään niin että kiitos nyt vaan, mutta kiitos ei.

Sen jälkeen ko. herra hermostui ja ilmoitti, että pakkohan minun on, koska en millään pärjäisi yksin lasten kanssa!
Ja kun se argumentti ei purrut, niin alkoi "romanttisen suostuttelun" eli oli kuulemma "aina" katsellut minua sillä silmällä ja kovasti ilahtunut kun kuuli mieheni kuolemasta...

Siinä vaiheessa kiitin ei kahveillekin ja suoriuduin ulos.
:headwall:
 
Minä olen aina ollut aktiivinen paikallispolitiikassa ja yhdistystoiminnassa. Täällä maalla (ja etenkin täällä päin maata) ne yhteiset asiat kun pääsääntöisesti todellakin koskettavat itseä ja läheisiä myös.

Niinpä minä en oikeastaan ounastellut sen kummempia kun muuan noista piireistä tuttu isäntämies meidän kylältä pyysi minut ulos syömään noin 3-4 kuukautta mieheni kuoleman jälkeen. Ajattelin vain että katsoo jotta minun on jälleen aika osallistua enemmän (shokissa ja surussa kun jonkin aikaa väkisinkin käpertyi itseensä ja lapsiinsa).

Päivällinen paikallisessa ravintoalssa oli hieno, viinit kohdallaan, pöydässä kynttilät ja ruusuja ja niin edelleen.
Smalltalkkikin meni ok kunnes päästiin "itse asiaan." Kävi ilmi, että isäntä oli päättänyt "huolia minut". Ei kuulemma "haitannut" vaikka oli kuusi lasta jne.
Hetken vain tuijotin ja sitetn sain sanottua, etten kyllä ollut aikonut huoliintua yhtään kellekään niin että kiitos nyt vaan, mutta kiitos ei.

Sen jälkeen ko. herra hermostui ja ilmoitti, että pakkohan minun on, koska en millään pärjäisi yksin lasten kanssa!
Ja kun se argumentti ei purrut, niin alkoi "romanttisen suostuttelun" eli oli kuulemma "aina" katsellut minua sillä silmällä ja kovasti ilahtunut kun kuuli mieheni kuolemasta...

Siinä vaiheessa kiitin ei kahveillekin ja suoriuduin ulos.
:headwall:
Kuulostaa ihan austen-tarinalta nykysuomeksi käännettynä:D Sinun olisi pitänyt tietysti aloittaa, että "olen hyvin kiitollinen ja imarreltu osoittamastanne huomiosta, mutten millään voi ottaa vastaan näin suurta kunniaa vaan minun täytyy pahoitellen kieltäytyä jne" Miten muuten myöhemmin, oletteko olleet tekemisissä, miten hän suhtautui/suhtautuu (jos edelleen joskus törmäätte)?
 
Kuulostaa ihan austen-tarinalta nykysuomeksi käännettynä:D Sinun olisi pitänyt tietysti aloittaa, että "olen hyvin kiitollinen ja imarreltu osoittamastanne huomiosta, mutten millään voi ottaa vastaan näin suurta kunniaa vaan minun täytyy pahoitellen kieltäytyä jne" Miten muuten myöhemmin, oletteko olleet tekemisissä, miten hän suhtautui/suhtautuu (jos edelleen joskus törmäätte)?
Nykyään ollaan taas ihan asiallisissa väleissä.
Jokunen vuosi tässä välillä meni kyllä vähän nuivasti...
:D
 
"Mira"
Nää nyt ei oo mitkään treffit, mutta kerran baarista kotiin kävellessäni joku mies lyöttäytyi seuraan kävelemään samaa matkaa kotiin. No ok, juteltiin sitten se matka ja kun oltiin ovella, se oliskin halunnut sisään. Ilmoitin ettei onnistu, mutta se jatkoi kärttämistä ja sanoi, että sillä on kauhea jano. Mietin hetken ja jostain syystä (no, olin humalassa) päätin että ookoo, saat vetesi. (se kaveri oli aika hintelä ja sellainen tossukka, niin ajattelin että pystyn kyllä pistämään vastaan jos se jotain yrittää, ja sitä paitsi meidän talossa oli niin huono äänieristys että naapurit kyllä kuulis.)
Kaveri sitten tuli ovesta sisään, sanoin että älä turhaan ota kenkiä pois ja kannoin sille puolen litran vesilasin käteen siihen eteiseen. Siinä se sit seiso eteisen matolla ja veti sen lasillisen vettä ja katteli hölmönä ympärilleen. Kyseli josko tulis peremmälle, mut mä ilmoitin et me sovittiin vaan vedestä. Hän pyysi sit uuden lasin vettä. No mähän toin. Yritti taas jos olis saanu jäädä, mut sanoin et veden juotuas voit poistua.
Vielä kolmannen puolen litran lasin se sitä vettä joi, sit ähki surkeena ja poistu rappuun.
:D
 

Yhteistyössä