G. Hurjinta mitä olet tehnyt suuttuessasi?

marien
Alkuperäinen kirjoittaja jokune jaska:
Alkuperäinen kirjoittaja Emppu:
Teininä kun äiti tuli hakemaan sen aikaisen poikaystävän luota.. Kun olin sinne luvatta junalla karannut.. Suutuin äidilleni aivan älyttömästi!
Niinpä kotiin päästyä äitini kyydissä otin ja kävelin takaisin!!
Illalla lähdin ja seuraavana päivänä olin perillä.
Matkaa "vaan" se 140km. Kiukku laantui matkalla mutta periksi en antanut!!
viikkoon en kunnolla kävellyt.. Tuli paikat sen verran kipiäksi :D
Kaikkea sitä suutuksissaan tekee :D
:D
tavoitetteet kohdillaan ;)

 
Marilii
Alkuperäinen kirjoittaja Emppu:
Teininä kun äiti tuli hakemaan sen aikaisen poikaystävän luota.. Kun olin sinne luvatta junalla karannut.. Suutuin äidilleni aivan älyttömästi!
Niinpä kotiin päästyä äitini kyydissä otin ja kävelin takaisin!!
Illalla lähdin ja seuraavana päivänä olin perillä.
Matkaa "vaan" se 140km. Kiukku laantui matkalla mutta periksi en antanut!!
viikkoon en kunnolla kävellyt.. Tuli paikat sen verran kipiäksi :D
Kaikkea sitä suutuksissaan tekee :D
Tässä on jo asennetta. Pidä tuo!

 
m
mä oon vihasena kyllä yleensä purkanut sen aggression itseeni. Kerran poltin tulitikuilla jalkoihin jälkiä.

Sormuksen olen kerran heittänyt mäkeen, ja repinyt miehen päiväkirjan pieneksi silpuksi :ashamed:
 
juuh
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
kaikkee vähemmän kaunista jälkeä on tullut saatua aikaiseksi.

yhden kerran muistan hyvinkin elävästi, äijä oli taas pettänyt kaikki lupauksensa vaikka niin oli jo paremman puolella elämässään.
sitten blaahblaahblaah jolloin minä sain ihan totaalisen hepulin,
kesäisenä iltapäivänä meidän parvekkeella (uskokaa pois en te toiste)

kaikki mitä parvekkeella oli lensi sieltä alas, puutarhakalustoista lähtien, kukkaruukut,matot ja aivan kaikki. hirveän huudon ja kirouksien saattelemana. kolmannesta kerroksesta ne lensi hienossa kaaressa =)
oltiin vasta asuttu kuukaus kyseisessä talossa mutta eipä jääny tilanne naapureille epäselväksi ja voi pojat oli niillä varmaan hauskaa kun seuraavana aamununa kovin häpeissäni niitä sieltä roskikselle kannoin. jäi sentään yksi tuoli ehjäksi =/
tälläinen viiden kerrostalon lähiö, hienosti oli kuulemma kaikunu talojen välis..

kolme vuotta on täällä asuttu jo,eikä naapurit ihmettele enään mitään =) hyviä kavereita on kyllä löytynyt
mie oon useinkin keittiössä astiota heittelevä rapu =D
 
eruyuy
Kyllähän mäki raivoon, yleensä suullani huutamalla.

Mutta tässä ehkä pahimmat, tosin lapsena nämä, nykyään raivoan päässäni, kuvittelen kaikkia kamaluuksia ;) mutta en toteuta niitä.

1. ehkä 5v. laskimme pulkalla ja liukureilla pulkkamäkeä, jostain syystä suutuin serkulleni ja pamautin liukurillä päin... osui naamaan.. ja tänäkin päivänä serkullani on "naururyppy" lähellä silmää, kiitos mun ...

2. Tein läksyjä ala-aste iässä, veljeni kävi minuutin välein tökkimässä kylkeeni sormella.. tarpeeksi monta kertaa ku se toistui, vetäsin 30cm pitkällä ja suht paksulla teräksisellä viivottimella veljeäni käteen, ja o ou... hirvee syvä ja pitkä haava tuli käteen...
 
Marilii
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
kaikkee vähemmän kaunista jälkeä on tullut saatua aikaiseksi.

yhden kerran muistan hyvinkin elävästi, äijä oli taas pettänyt kaikki lupauksensa vaikka niin oli jo paremman puolella elämässään.
sitten blaahblaahblaah jolloin minä sain ihan totaalisen hepulin,
kesäisenä iltapäivänä meidän parvekkeella (uskokaa pois en te toiste)

kaikki mitä parvekkeella oli lensi sieltä alas, puutarhakalustoista lähtien, kukkaruukut,matot ja aivan kaikki. hirveän huudon ja kirouksien saattelemana. kolmannesta kerroksesta ne lensi hienossa kaaressa =)
oltiin vasta asuttu kuukaus kyseisessä talossa mutta eipä jääny tilanne naapureille epäselväksi ja voi pojat oli niillä varmaan hauskaa kun seuraavana aamununa kovin häpeissäni niitä sieltä roskikselle kannoin. jäi sentään yksi tuoli ehjäksi =/
tälläinen viiden kerrostalon lähiö, hienosti oli kuulemma kaikunu talojen välis..

kolme vuotta on täällä asuttu jo,eikä naapurit ihmettele enään mitään =) hyviä kavereita on kyllä löytynyt
mie oon useinkin keittiössä astiota heittelevä rapu =D
Rapu minäkin ja pitkämielinen, mutta jos pinna katkeaa niin syntyy tuhoisaa jälkeä.

 
oivoi
Alkuperäinen kirjoittaja leena:
Alkuperäinen kirjoittaja raivoava äiti:
Joskus kun joku lapsista kiukutteli oikein urakalla, taisin sivellä sen pään (kasvot + hiukset) täyteen jätskiä/jogurttia tai jotain muuta tahmeeta, mitä se oli syömässä, en kunnolla muista...
oikeesti? kauheeta
no mitä niin kauheeta tässä nyt on? hermoromahdus. siinä sulle kauheeta jeesustelija.
 
kyllä löytyy tempperamenntia mustakin =)
Irtisanoin vuokrasopimuksen kun suutuin, mies jäi valehtelusta kiinni. Ei ollut sielä missä piti. Vaehtelu ja salailu on tosi loukkaavaa.

Aiemmin samasta syystä tyhjensin miehen vaatteet roskikseen. Meni tyyli uusiksi ;)
 
lukekaas kunnolla
Alkuperäinen kirjoittaja sinisiipi-perhonen:
No minä itse aloitan...

Minulla oli kamalat supistukset ja sanoin miehelle että nyt lähdetän synnyttämään. Mies vain selasi huomisia kurssipapereitaan eikä ottanut kuuleviin korviinsa, touhusi vaan kurssistaan innoissaan. Korotin ääntä mutta ei reaktiota, mies vaan sanoi että kurssit tärkeät ja sinne mentävä. Kyseessä kolmas synnytys. Lopulta meni niin hermo että heitin pöydällä olleen kaakaon miehen päälle. Suurin osa meni ohi suoraan verhoihin ja ikkunaan. Kaakao oli kylmää... Silloin asia meni perille. Tyttö syntyi samana yönä. Ja mies vielä jälkikäteen harmitteli ohi menneitä kurssejaa. Että raivostutti.

Olen myös katkaissut saksilla nettipiuhan, syytä en viitsi laittaa. On sen verran ikävä. Ja muutaman kerran heittänyt puhelimen lattialle niin että meni hajalla. Ja miehen vaatteetkin olen kertaalleen heittänyt pihalle.

Löytyykö muita raivottaria?
Aloittaja tarkoittaa juuri ääritapauksia... Eikä sitä että näin käyttäytyisi jokapäivä.


Itse potkaissut mihen autoon ison klommon enkä sitä jokapäivä harrasta. Kyse oli valehtelusta.... Edelleenkiin suututtaa!!!!!!
 
Lyhyt matikka?
Alkuperäinen kirjoittaja Emppu:
Teininä kun äiti tuli hakemaan sen aikaisen poikaystävän luota.. Kun olin sinne luvatta junalla karannut.. Suutuin äidilleni aivan älyttömästi!
Niinpä kotiin päästyä äitini kyydissä otin ja kävelin takaisin!!
Illalla lähdin ja seuraavana päivänä olin perillä.
Matkaa "vaan" se 140km. Kiukku laantui matkalla mutta periksi en antanut!!
viikkoon en kunnolla kävellyt.. Tuli paikat sen verran kipiäksi :D
Kaikkea sitä suutuksissaan tekee :D
Olet muuten melkoinen kävelijä. 12 minuutin kilometrivauhdilla 140 km:n kävelemiseen menisi 28 tuntia. Ilman yhtään taukoa ja koko ajan samaa vauhtia. Eikä olisi edes mahdollista olla seuraavana päivänä perillä, sillä vuorokaudessa on vain 24 tuntia :)
 
Jou
Onhan noita.
-Pakkasin kaikki miehen kamat jätesäkkeihin ja heitin los lumihankeen. Kengät ja takit meni sellaisenaan hankeen
-Saksin miehen jokaikisen vaatekappaleen tuhannen palasiks, poltin ne sitten vielä varmuuden vuoks
-Linkonu lukemattomat määrät astioita seinille rikki, joskus jopa osunu mieheen
-Sahannu parisängyn palasiks ja tunkenu ne miehen autoon
-Hakannut ihmisiä, tosin 4stä saanut vain syytteet
-Tumppaillu mieheen tupakoita
-Leikannu sen tukan ja parran kun ollu sammuneena
-Tönässy ukkelin ulos liikkuvasta autosta

Juu, onhan noita vielä paljon ja muuta.. Hullu ku hullu.
 

Yhteistyössä