J
jadal
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja firequeen:kun heräsin hätäsektion jälkeen teholla, puhuin ihan sekavia. olin kovasti vaatinut tohtori housea paikalle
ei vissiin ehtinyt paikalle G)Hulluin asia jonka olet tehnyt ihan muutama minuutti synnytyksestä??
- Viestiketjun aloittaja vinci
- Ensimmäinen viesti
ei vissiin ehtinyt paikalle
F
firequeen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jadal:Alkuperäinen kirjoittaja firequeen:kun heräsin hätäsektion jälkeen teholla, puhuin ihan sekavia. olin kovasti vaatinut tohtori housea paikalle
no ei tullut perkules
En taida edes kehdata sanoa :ashamed:
Esikoista odottaessani mun 2 parasta kaveri oli kosmetologiksi juuri valmsituneita, nää kaverit piti hirveesti huolta mun raskausaikana, että varmaan rasvaan vatsaani oikeilla voiteilla jottei tule arpia. Mä sitten nuorena ja naiivina kovasti kuuntelin heidän ohjeitaan, vaikken itse kovasti asiaa edes pohtinut, eli tuleeko arpia vai ei. Oli vaan jotenkin söpöä, kun kaverit niin tohkeissaan aina "huolehtivat".
No, esikoinen syntyi ja kätilö oli antamassa vauvaa mun syliin ekaa kertaa. Mutta mitä teki tämä tuore äiti?!
Mä sanoin, että oottakaa hetki, mun pitää rasvata maha ettei tule arpia, kun muistin kaverin sanoneen et voi vielä synnytyksen jälkeenkin tulla.
Ja sitten rasvailin mahaan, jonka jälkeen vasta otin vauvan syliini!!! |O
Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, en ymmärrä itseäni yhtään... Mä kun en siinä tilanteessa oikeesti ollu huolissani mistään arvista, kaiken sen kivun ja tuskan jälkeen... luulen vaan, että olin niin sekaisin, että tosiaan ne koko raskauden kuulemani arpijutut tuli ekana mieleen ja mietin vaan, että näin mun kuuluu tehdä Äh, en mä tiedä... mutta oon hävennyt tuota niin paljon. Se kätilö varmaan ajatteli, ettei kyllä toista tuollaista äitiä ole ennen tavannut, joka mielummin rasvaa mahaansa kuin sylittelee vastasyntynyttään :ashamed:
Esikoista odottaessani mun 2 parasta kaveri oli kosmetologiksi juuri valmsituneita, nää kaverit piti hirveesti huolta mun raskausaikana, että varmaan rasvaan vatsaani oikeilla voiteilla jottei tule arpia. Mä sitten nuorena ja naiivina kovasti kuuntelin heidän ohjeitaan, vaikken itse kovasti asiaa edes pohtinut, eli tuleeko arpia vai ei. Oli vaan jotenkin söpöä, kun kaverit niin tohkeissaan aina "huolehtivat".
No, esikoinen syntyi ja kätilö oli antamassa vauvaa mun syliin ekaa kertaa. Mutta mitä teki tämä tuore äiti?!
Mä sanoin, että oottakaa hetki, mun pitää rasvata maha ettei tule arpia, kun muistin kaverin sanoneen et voi vielä synnytyksen jälkeenkin tulla.Ja sitten rasvailin mahaan, jonka jälkeen vasta otin vauvan syliini!!! |O
Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, en ymmärrä itseäni yhtään... Mä kun en siinä tilanteessa oikeesti ollu huolissani mistään arvista, kaiken sen kivun ja tuskan jälkeen... luulen vaan, että olin niin sekaisin, että tosiaan ne koko raskauden kuulemani arpijutut tuli ekana mieleen ja mietin vaan, että näin mun kuuluu tehdä
Äh, en mä tiedä... mutta oon hävennyt tuota niin paljon. Se kätilö varmaan ajatteli, ettei kyllä toista tuollaista äitiä ole ennen tavannut, joka mielummin rasvaa mahaansa kuin sylittelee vastasyntynyttään :ashamed:Alkuperäinen kirjoittaja firequeen:Alkuperäinen kirjoittaja jadal:Alkuperäinen kirjoittaja firequeen:kun heräsin hätäsektion jälkeen teholla, puhuin ihan sekavia. olin kovasti vaatinut tohtori housea paikalle
no ei tullut perkules
A
aino
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:En taida edes kehdata sanoa :ashamed:
Esikoista odottaessani mun 2 parasta kaveri oli kosmetologiksi juuri valmsituneita, nää kaverit piti hirveesti huolta mun raskausaikana, että varmaan rasvaan vatsaani oikeilla voiteilla jottei tule arpia. Mä sitten nuorena ja naiivina kovasti kuuntelin heidän ohjeitaan, vaikken itse kovasti asiaa edes pohtinut, eli tuleeko arpia vai ei. Oli vaan jotenkin söpöä, kun kaverit niin tohkeissaan aina "huolehtivat".
No, esikoinen syntyi ja kätilö oli antamassa vauvaa mun syliin ekaa kertaa. Mutta mitä teki tämä tuore äiti?!
Ja sitten rasvailin mahaan, jonka jälkeen vasta otin vauvan syliini!!! |O
Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, en ymmärrä itseäni yhtään... Mä kun en siinä tilanteessa oikeesti ollu huolissani mistään arvista, kaiken sen kivun ja tuskan jälkeen... luulen vaan, että olin niin sekaisin, että tosiaan ne koko raskauden kuulemani arpijutut tuli ekana mieleen ja mietin vaan, että näin mun kuuluu tehdä
Älä välitä, varmasti on muita samantapaisesti käyttäytyneitä. Itselläni on edelleen jotenkin epäonnistunut olo siitä, kun kaikki aina sanoo, että se kipu unohtuu, kun näkee vauvan. Ja mulla se ei unohtunut todellakaan. En varmaan edes hymyillyt, kun vauva syntyi ja itkukin johtui vain kivusta ei onnesta. En edes kysynyt, että kumpi tuli ja onko kaikki hyvin tms. Kipu ja sekavuus varmasti vaikuttaa käyttäytymiseen ja uskon, että kätilötkin on nähneet vaikka minkälaista käytöstä. Jos yhtään lohduttaa, niin sun papereissa saattais lukea esim. Vauvan synnyttyä sekava, kivulias, levoton tms.
J
jadal
Vieras
mä en oo tainnu mitään hirveen hullua tehdä, jos ei lasketa sitä, että esikoisen synnyttyä hekottelin hulluna vauva mahan päällä kykenemättä lopettaa naurua.
heti suihkuun, yksin vaikka tuskin pystyssä pysyin. Sen jälkeen kävelin osastolle ja esitin ettei huimaa yhtään... Sitten tekstareita laittamaan kaikille mahdollisille.. Illalla kun tuli vieraita, pompein tuoleja ylös alas ottaessani valokuvia (en tee niin kyllä muutoin).. Taisin olla ihan sekaisin - pahemmin kuin nyt Eikä tää yhtään hassua oo, mä oon vaan mä
Eikä tää yhtään hassua oo, mä oon vaan mäAlkuperäinen kirjoittaja aino:Alkuperäinen kirjoittaja umbrella-:En taida edes kehdata sanoa :ashamed:
Esikoista odottaessani mun 2 parasta kaveri oli kosmetologiksi juuri valmsituneita, nää kaverit piti hirveesti huolta mun raskausaikana, että varmaan rasvaan vatsaani oikeilla voiteilla jottei tule arpia. Mä sitten nuorena ja naiivina kovasti kuuntelin heidän ohjeitaan, vaikken itse kovasti asiaa edes pohtinut, eli tuleeko arpia vai ei. Oli vaan jotenkin söpöä, kun kaverit niin tohkeissaan aina "huolehtivat".
No, esikoinen syntyi ja kätilö oli antamassa vauvaa mun syliin ekaa kertaa. Mutta mitä teki tämä tuore äiti?!
Ja sitten rasvailin mahaan, jonka jälkeen vasta otin vauvan syliini!!! |O
Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, en ymmärrä itseäni yhtään... Mä kun en siinä tilanteessa oikeesti ollu huolissani mistään arvista, kaiken sen kivun ja tuskan jälkeen... luulen vaan, että olin niin sekaisin, että tosiaan ne koko raskauden kuulemani arpijutut tuli ekana mieleen ja mietin vaan, että näin mun kuuluu tehdä
Älä välitä, varmasti on muita samantapaisesti käyttäytyneitä. Itselläni on edelleen jotenkin epäonnistunut olo siitä, kun kaikki aina sanoo, että se kipu unohtuu, kun näkee vauvan. Ja mulla se ei unohtunut todellakaan. En varmaan edes hymyillyt, kun vauva syntyi ja itkukin johtui vain kivusta ei onnesta. En edes kysynyt, että kumpi tuli ja onko kaikki hyvin tms. Kipu ja sekavuus varmasti vaikuttaa käyttäytymiseen ja uskon, että kätilötkin on nähneet vaikka minkälaista käytöstä. Jos yhtään lohduttaa, niin sun papereissa saattais lukea esim. Vauvan synnyttyä sekava, kivulias, levoton tms.
Oi, ihanaa kiitos! Tää lohdutti, oikeesi :flower: :hug:
H
heh
Vieras
MÄ OLIN AIEMMIN JO HUOMANNUT, ETTÄ SYNNÄRIN KELLO OLI PARI MINUUTTIA VÄÄRÄSSÄ AJASSA. SIT KUN KÄTILÖT SANOIVAT VAUVAN SYNTYMÄAJAN, MÄ SANOIN VAAN ET "SE ON KYLLÄ VÄÄRÄ AIKA, OIKEESTI ON SYNTYNYT 17:25 EIKÄ 17:28" MITÄKÖHÄN VÄLIÄ TUOLLAKIN SILLOIN MULLE OLI, ETTÄ MIKÄ SEN LAPSEN SYNTYMÄAJAKSI TULEE
V
voi helekutti
Vieras
Siis ihan ihania mutta samalla kauheita nää synnytysjutut! Aloin tossa miettiin, että en kyllä millään jaksas keskittyy esim. 3 tuntia johonkin ponnisteluun.. wohou..
H
hih
Vieras
H
hoo
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja firequeen:kun heräsin hätäsektion jälkeen teholla, puhuin ihan sekavia. olin kovasti vaatinut tohtori housea paikalle
no eikäää
Ei oo ees totta eihän?
F
firequeen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hoo:Alkuperäinen kirjoittaja firequeen:kun heräsin hätäsektion jälkeen teholla, puhuin ihan sekavia. olin kovasti vaatinut tohtori housea paikalle
no eikäää
no valitettavasti on
olin kiinni letkuissa ja vahvasti lääkittynä huudellut " mie haluan tohtori housen tänne"...
A
aino
Vieras
Poika kun joutui aluksi lastenlääkärin huoneeseen tarkkailtavaksi niin mä aloin siinä tikkausvaiheessa päivitellä kätilölle, pitkästä aikaa kun tuheroni näin, kuinka huonosti ukko ne karvat oli leikannu. Hirvee frisyyri.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Onaha:Esikoisen synnytyksen jälkeen menin suihkuun. Heikotti kovin, mutta olin hirveän huolissani siitä, että sotken kylppärin vereen ja yritin koukkia pesemässä veriä lattialta pois. Mies sitten toppuutteli, että keskity sinä pesemään itsesi ja pysymään pystyssä. Että kyllä ne työntekijät sitten siivoo jäljet
Jälkeenpäin vähän huvitti tuo ja toisen synnytyksen jälkeen en jäänyt veriä luuttuamaan.
Mä tein muuten ihan samaa! Hävettikin, kun kätilö tuli sinne roskikseen tuomaan jotain ja lattialla oli verta, sopersin vain peseväni ne kyllä pois... Niin ja kun vähän heikotti niin kätilö sanoi, että ota sitä tuolia allesi mutta enhän minä puusilmä nähnyt, että siellä oli seinästä laskettava tuoli vaan sopersin taas, ettei tänne taida mahtua...
O
o
Vieras
Älä nyt, ne varmaan ymmärsi että olit niin pyöräällä päästäsi että et tajunnut harkita loppuunAlkuperäinen kirjoittaja umbrella-:En taida edes kehdata sanoa :ashamed:
Esikoista odottaessani mun 2 parasta kaveri oli kosmetologiksi juuri valmsituneita, nää kaverit piti hirveesti huolta mun raskausaikana, että varmaan rasvaan vatsaani oikeilla voiteilla jottei tule arpia. Mä sitten nuorena ja naiivina kovasti kuuntelin heidän ohjeitaan, vaikken itse kovasti asiaa edes pohtinut, eli tuleeko arpia vai ei. Oli vaan jotenkin söpöä, kun kaverit niin tohkeissaan aina "huolehtivat".
No, esikoinen syntyi ja kätilö oli antamassa vauvaa mun syliin ekaa kertaa. Mutta mitä teki tämä tuore äiti?!
Ja sitten rasvailin mahaan, jonka jälkeen vasta otin vauvan syliini!!! |O
Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, en ymmärrä itseäni yhtään... Mä kun en siinä tilanteessa oikeesti ollu huolissani mistään arvista, kaiken sen kivun ja tuskan jälkeen... luulen vaan, että olin niin sekaisin, että tosiaan ne koko raskauden kuulemani arpijutut tuli ekana mieleen ja mietin vaan, että näin mun kuuluu tehdä
Mun mielestä tää oli aika suloinen juttu.