G: elämäntilanne ekan lapsen syntyessä

minä 23, mies 23,molemmilla vakituinen työ.Omakotitalo, 2 koiraa,2 autoa.Ja miehen rally autot 2!Samat edelleen.

 

onkohan kukaan muu ollut samassa tilanteessa kuin me silloin 3,5v sit!Minä olin 19v, persaukinen, yo-lakki muutaman kurssin päässä odottamassa.Mies oli persaukinen, opiskelija.Eleltiin pitkälti vanhempien suosiollisella avustuksella..Asuttiin vuokrakaksiossa.Nyt sitten minulla yo-lakki ja paikka ammattikorkeassa odottamassa(aloitan syksyllä).Toinen lapsi vajaa 2v ja mieskin jo työelämässä.Ja asuntona edelleen se kaksio koska laitetaan rahaa säästöön, niin ei viitsi hurjia vuokria ruveta kolmiosta maksamaan.Mutta tuosta alkutilanteesta ei voi kuin ylöspäin mennä ja hyvin on lähtenyt rullaamaan

 

Mellä tälläinen tilanne ennen pojan syntymää:
Minä 19 vuotta ja ammattikoulun juuri ehdin käymään ennenkuin poika synty ja mies oli 23 vuotta vaki työssä (edelleen samassa työssä) ja yksi kissa oli nyt on kaksi kisua. Ja minä aloittamassa nyt työelämän. Ja toinen lapsi haaveissa!

 

Meillä esikoista odotetaan, rv 12. Minä 29 v.lähihoitaja, mies 33 v. raksalla, molemmilla vakipaikat. Elellään omassa rivitalo kolmiossa, 9 v. kultsu-koiran kanssa.

 

Poika on tehty Ugandassa, josta muutettiin Irlantiin puolessa välissä raskautta vuokrataloon. Pojan syntyessä asuttiin siis Irlannissa, saman katon alla oman miehen lisäksi kaksi miestä (saksalainen ja englantilainen), sekä englantilaisen koira.

Mies oli tilapäisesti töissä, mutta tarkoitus alottaa opiskelut syksyllä (poika synty alkuvuodesta).

Olin 21, mies 24.

Minulla viestinnän perustutkinto, miehellä luomuviljelijän kurssi.

Nyt kun poika on melkein vuoden, ollaan muutettu Belgiaan (vuokratalo) ja masussa möyrii toinen toukan alku. Meillä on kissa, kaksi kanaa ja kukko ja saman katon alla asuu tilapäisesti myös miehen kaveri (joka kyllä muuttaa kesän mittaan pois kunhan saa asiansa hoidettua). Mies opiskelee sosiaalialaa ja minä etänä ympäristötieteitä.


Hyvin voidaan ja onnellisia ollaan... ei voisi olla paremmin

 

Mä olin 22 ja mies 24 kun saatiin esikoinen. Asuttiin kerrostalo kaksiossa vuokralla, mut ennen synnytystä ostettiin ok-talo, autokin löyty. Nyt esikoinen on 2,5 ja toinen tulossa ihan kohta ja nyt rakennetaan isompaa taloo ja autokin on vaihtunu. Molemmilla on ollu vakityö jo 5 vuotta.

 

Olin 27 ja mies 30, kun esikoispoikamme syntyi. Molemmilla oli (ja on edelleen) vakityöpaikat ja omakotitalomme oli pihaa ja autotallia vaille valmis (on muuten edelleenkin, poika 7 kk). Pihassa uudehko farmariauto ja talon ikkunalaudalla loikoilemassa kissa.

 

Meidän elämäntilanne oli ehkä hieman huono.
Minulla ikää oli 20v.
Miehellä 23v.
Seurustelua takana vuosi vain.
Kihloissa oltu 5kk.
Miehellä työ.
Minulla opinnot kesken.
Kerrostalokaksio (kolmas kerros, eikä hissiä)
Hiukan lainoja.
Auto.


Kaikesta huolimatta, hyvin on mennyt. Poika nyt 8kk. Aika nopeesti saatiin rivitaloasunto rauhalliselta alueelta. Ollaan myös vielä yhdessä, vaikka lyhyen aikaa ehdittiinkin seurustella ennen lasta. Ei ole edes suurempia ongelmiakaan ollut. Minulla on tarkoitus käydä koulu loppuun oppisopimuksella. Muita suunnitelmia ei ole. Aika paljon on ehtinyt tapahtua kahdessa vuodessa.

 

Ekaa lasta odottaessa olin 15.v ja hoidin yksin, kunnes kohtasin nykyisen mieheni täysi ikäisyyden saatuani. nyt olen 25.v ja odotan kolmatta, ollaan rakennettu oma talo, joukossa kaksi autoo ja kaksi moottorikelkkaa. Kumpikin töissä ja vointi hyvä. =)
Kaikkea sattuu ja aina pärjää jos haluu yrittää...

 

\

Poika on tehty Ugandassa, josta muutettiin Irlantiin puolessa välissä raskautta vuokrataloon. Pojan syntyessä asuttiin siis Irlannissa, saman katon alla oman miehen lisäksi kaksi miestä (saksalainen ja englantilainen), sekä englantilaisen koira.

Mies oli tilapäisesti töissä, mutta tarkoitus alottaa opiskelut syksyllä (poika synty alkuvuodesta).

Olin 21, mies 24.

Minulla viestinnän perustutkinto, miehellä luomuviljelijän kurssi.

Nyt kun poika on melkein vuoden, ollaan muutettu Belgiaan (vuokratalo) ja masussa möyrii toinen toukan alku. Meillä on kissa, kaksi kanaa ja kukko ja saman katon alla asuu tilapäisesti myös miehen kaveri (joka kyllä muuttaa kesän mittaan pois kunhan saa asiansa hoidettua). Mies opiskelee sosiaalialaa ja minä etänä ympäristötieteitä.


Hyvin voidaan ja onnellisia ollaan... ei voisi olla paremmin

Mielenkiintoista, mutta millä te elätte? Millä maksatte vuokran ja ruoan ... jne?

 

Mie sekä mies oltiin 22-vuotiaita. Molemmilla oli vakityö (tosin miulla osa-aikainen). Oma talo ja 2 autoa, kissa ja 2 koiraa. Nyt on muuten sama, mutt lapsia 2 ja mie oon hoitovapaalla. Myöskin toinen koirista on kuollut. Niin ja tokihan ollaan vähän vanhempia.

 

Eletään opintotuella+lisillä 850?/kk Myös säästöjä on edelleen pahan päivän varalle, ja itse asiassa säästetään joka kuu pari sataa euroa.
Kasvatetaan paljon kasviksista itse, meillä on pari kanaa ja miehellä rikkaat vanhemmat

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Tosin kyllä meidän menoistakin voisi vielä karsia, syödään välillä ulkona, matkustetaan välillä (yleensä nykyään kyllä koti-suomen suuntaan), on auto ja sitä sun tätä.

Eli hyvin pärjätään

 

Minä 24, mies 27 ja pikkuprinsessa 10 viikkoa. Molemmilla AMK tutkinnot ja toinen vuosi yliopisto-opintoja menossa. Kaksi olisi vielä edessä. molemmilla vakituisenkaltaisia tuntityöpaikkoja ensimmäisen tutkinnon alalla nykyisten opintojen ohessa. Oma auto on ja polkupyörät =) Vuokrakaksio kerrostalossa. oma asunto haaveissa ja toivottavasti haave toteutunut opintojen päätyttyä. Mukavasti meillä suttaa

 

Meidän tilanne oli tämä: minä olin juuri valmistunut ja mies vakituisessa työssä (vuorotyötä), minä 27, mies 30. Omakotitalossa asustellen. Asiat kivasti mallillaan

 

jaaa....a meillä tais olla tilannetämä....

minä sain juuri yolakin ja olin siis vailla muuta koulutusta... mieskin työtön opislkelija..... auto oli ukki-vainaani...jolla edelleen ajellaan.... asuttiin rivitalokaksiossa....

nyt: minä töissä ja lähdössä opiskelemaan, poika hoidossa, mies opiskelee ja on töissä, asumme kerrostalokaksiossa, haaveena muutto yhtä huonetta isompaan.... ajellaan siis vieläkin vanhalla kadetilla.... rahhaa eee ooo... mutta ei se haittookkaan....

 

esikoisen syntyessä olin 19v juuri valmistunut ammattikoulusta. Mies oli 22v ja opiskelua oli jäljellä. n2kk. Asuntona oli 30m2 yksiö opiskelija asuntolassa. Josta piti muuttaa pois viimeistään kuukausi opiskelujen päättymisestä. Uudesta asunnosta tai miehen tulevasta työpaikasta ei ollut mitään tietoa. ei edes siitä minne päin suomea päädytään On sitä joskus ollut hullun rohkea
Nykyinen tilanne neljäs lapsi syntyy kohtapuoliin rv35. Oma kerrostalo asunto (tai siis pankin ) miehellä vakio työpaikka. Itse toimin perhepäivähoitajana ennen äitiyslomalle jääntiä ja palaan luultavasti samaan työhön noin vuoden päästä =)

 

minä 22v. ja mieheni 34v. molemmilla vakituiset työt, oma auto ja oma kerrostalo kaksio. nyt poikeli 2,5kk vanha ja elämä hymyilee.

 

Onpas kaikilla helppoa.
Itellä eka tulossa, ikää 22
Ei miestä (jätti, ku tajus et on natsannu)
Ei asuntoa
Ei töitä

Että olkaa onnellisia, jos teil on asunnot ja miehet...

 

Meillä näin;Minä 29,mies 23,ensimmäinen tulossa pian.Asutaan rivitalokaksiossa vuokralla,auto löytyy.Minä työtön,mies töissä.
Ylimääräsiä ei tietenkään hirveesti oo mutta pärjätään ja rakkautta riittää
('')
Se kai tärkeintä.
Voimia sulle,epäonnekas!Eiköhän elämä jotenkin aina järjestä asiat parhain päin(':hug:')

 

\

Eletään opintotuella+lisillä 850?/kk Myös säästöjä on edelleen pahan päivän varalle, ja itse asiassa säästetään joka kuu pari sataa euroa.
Kasvatetaan paljon kasviksista itse, meillä on pari kanaa ja miehellä rikkaat vanhemmat

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Tosin kyllä meidän menoistakin voisi vielä karsia, syödään välillä ulkona, matkustetaan välillä (yleensä nykyään kyllä koti-suomen suuntaan), on auto ja sitä sun tätä.

Eli hyvin pärjätään

Mutta eikö tuo 850 mene jo perheasunnon vuokraan? Ja syöttekin varmaan joskus? Ja auton pitäminen maksaa ainakin täällä suomessa maltaita...Ja ruokitte eläimetkin ? Ihmettelen kyllä vieläkin... että säästätte parisataa.

Meillä opintotuet meni pääosin vuokraan, useimmilla ei edes riitä siihen, opintotukihan on yhtä suuri kuin 10 vuotta sitten, ja kaikki kalllistunut paljon varsinkin asumisen hinta.

 

Esikon syntyessä tilanne oli että mä olin yh,tai siis jäin sellaseks kun mies sai tietää raskaudesta.Olin 19v ja työtön ja kouluttautumaton.Asuin kerrostalo kaksiossa vuokralla..Mutta mitään en vaihtaisi pois :heart:

 

Kehtaako kukaan myöntää, että on elänyt joskus soskun rahoilla, vai onko tosiaan lähes kaikilla tänne vastanneilla vakityöpaikka tai ainakin miehellä sellainen?Ja sitten uutisissa puhutaan lapsiperheiden köyhyydestä.Kai me ollaan Suomen ainoa lapsiperhe, joka joskus elänyt toimeentulotuella.

 

\

Kehtaako kukaan myöntää, että on elänyt joskus soskun rahoilla, vai onko tosiaan lähes kaikilla tänne vastanneilla vakityöpaikka tai ainakin miehellä sellainen?Ja sitten uutisissa puhutaan lapsiperheiden köyhyydestä.Kai me ollaan Suomen ainoa lapsiperhe, joka joskus elänyt toimeentulotuella.

Kyllä kehtaan, oon joskus opiskeluaikoina käyny sossun luukulla...toki mua vaan ei nyt sossu auta, kun ei ole kämppää, eikä ne auta kämpänkään hommaamisessa! Eix elämä ole ihanaa?
Todella oikeuden mukaista. Juopot ja nistit saa sossun kautta kokonaisia omakotitaloja ja ite en saa apua yhteen vaivaseen rivari kaksioon! :'(

 

Esikoista odottaessa oltiin molemmat 22-v, minä opiskelin ja mies teki (ja tekee yhäkin) hommia omassa firmassa. Asuttiin vuokra kaksiossa kerrostalossa, josta heti kohta pojun synnyttyä muutettiin rivarikaksioon. Kissoja silloin 2 kpl ja autokin meiltä löytyi, joka sen jälkeen muutamaan otteeseen vaihtunut.

 

Vuokra 350€/kk, kävi todella hyvä tuuri talon kanssa. Puulämmitys, puu saadaan suhteilla ilmatteeksi. Sähköön ehkä 50€/kk, autoon 100€, ruokaan ehkä max. 200€/kk (kissa mukaan luettuna, 10kg kananruokasäkki maksaa alle 10€ ja kestää iäisyyden, vaikka nautiskelevatkin lähinnä tähteillä)

Välillä on tietysti muitakin menoja, mutta välillä on myös muita tuloja kun mies tai minä päivän töissä auttamassa siellä sun täällä, lapsilisäkin vielä (vaikkei se nyt paljoa ole).

Asutaan Belgiassa, mutta käytännössä ruoka yms. kustannukset on samaa tasoa kuin Suomessa. Tilataan suuri osa ruoista kavereiden kanssa kimppatilauksena tukusta, kuivamuonat, mehut yms. Näin säästää aika ison osan ruokakuluista.
Lisäksi leivon lähes kaikki leivät yms. itse, eikä valmisruokiin tule juuri koskettua.

Nii-in... joskus tulee ihmeteltyä miten ihmisillä Ei ole rahaa? Loppupeleissä ei sitä ihminen niin paljoa tarvitse ruoan ja asunnon lisäksi (pari hyvää ystävää niin pysyy vielä järjissäänkin