G: Anopin pahimmat tölväisyt / vihjailut

tällöin oli kyseessä appiUKKO ja aikaa tästä parikymmentä vuotta. Oltiin mieheni kanssa tupakalla anoppilan pihalla (silloin poltimme vielä molemmat, nyt emme enää kumpikaan) kun appiukko tulla röhnösti jostain hommastaan ja huus pihan yli: "Heittäkkeä jo helevettiin jotta akat polttaa tupakkie!" Appiukko oli sitä ikäpolvea joka ei todellakaan hyväksynyt naisten tupakointia eikä kukaan muu miniöistä polttanut kuin minä. Olin itse tosi nuori, 17, ja säikähdin ihan hirveästi. Eipä appiukko sen jälkeen nähnyt enää minua tupakalla, piilossa polttelin. Noh, levätköön appiukko rauhassa.

 

Täällä tosiaan moni juttu on ihan vain ristiriidassa menneen ja nykyisen välillä.

Niin kun nuo nimiasiat mitä muutamat ovat maininneet. Ennen se ei ollut mikään ihme, etteivät vanhemmat, varsinkaan äiti, saaneet itse päättää lapsen nimeä.

Äitini kertoi seuraavan tarinan omasta nimestään. Hän on suuren lapsikatraan nuorimmasta päästä, ja kun äitini ja tämän kaksoisveli olivat syntyneet, oli äitini äidin anoppi eli siis isoisäni äiti päättänyt että kaksosten nimet ovat sitten x ja y, eikä olisi suostunut tulemaan kummiksi ellei hänen tahtomiaan nimiä laiteta. Joten äitini äiti oli sitten ajalle tyypillisenä, ja miehensä komennosta, antanut periksi joten äidilläni ja hänen veljellään on sitten anopin päättämät nimet.

 

Tänne kirjoitettuna jotkut kommentit ei näytä kummoisilta, mutta se tilanne on voinut olla ihan toinen. Minun anoppini on outo ja kummallinen joissain asioissa, mutta toistaiseksi olen laittanut hänen kommenttinsa erilaisen elämän ja erilaisen huumorin piikkin - hän ei tunne minua, joten ei voi tietää mikä kolahtaakin minuun pahemmin ja mikä ihan satuttaa. Asiasta olen sanonut kerran tai kaksi, mutta riidellä en halua enkä aio. Olen mieluummin itse hiljaa kuin aiheutan riidalla sen, että seuraavat näkemiset on kamalia ja välit jääkin ehkä huonoiksi.

Minun oma äitini sen sijaan on hirviöanoppi, ja muutenkin kunnostautunut tuolla kommentoinnin saralla niin taitavasti, että isäni joutui soittamaan kerran polisille kun äitini kertoi lähettäneensä jonkun tappamaan minua. Eikä siinä läheskään kaikki, mutta olkoon. Tulee vain paha mieli kun niitä alkaa muistella.

 

up(sista)

 

Tänne kirjoitettuna jotkut kommentit ei näytä kummoisilta, mutta se tilanne on voinut olla ihan toinen. Minun anoppini on outo ja kummallinen joissain asioissa, mutta toistaiseksi olen laittanut hänen kommenttinsa erilaisen elämän ja erilaisen huumorin piikkin - hän ei tunne minua, joten ei voi tietää mikä kolahtaakin minuun pahemmin ja mikä ihan satuttaa. Asiasta olen sanonut kerran tai kaksi, mutta riidellä en halua enkä aio. Olen mieluummin itse hiljaa kuin aiheutan riidalla sen, että seuraavat näkemiset on kamalia ja välit jääkin ehkä huonoiksi.

Minun oma äitini sen sijaan on hirviöanoppi, ja muutenkin kunnostautunut tuolla kommentoinnin saralla niin taitavasti, että isäni joutui soittamaan kerran polisille kun äitini kertoi lähettäneensä jonkun tappamaan minua. Eikä siinä läheskään kaikki, mutta olkoon. Tulee vain paha mieli kun niitä alkaa muistella.

Mutta kysymys kuuluukin: miten ihmeessä SINÄ olet noin tasapainoinen ja ainakin kommenttiesi perusteella tunneälykäs ihminen, joka olet ja pysyt tilanteen tasalla. Tällaisen vaikutelman olen sinusta saanut.. Eli miten ihmeessä hirviöanopin tytär on noin suloinen?

 

lapsemme oli vauva (n. 4kk),niin tuli meille ja otti sen vaunuista ulkoolta (repi sen sieltä ja sanoi, että onhan se herännyt) ja sanoi, että "joudut vielä k*seen" , tarkoittaen minua äitiä siis.. tarkoitti sitä, etten ollut antanut sitä vielä hoitoon. Hoh hoi.. tämä on taivahan tosi!!!

 

Mutta kysymys kuuluukin: miten ihmeessä SINÄ olet noin tasapainoinen ja ainakin kommenttiesi perusteella tunneälykäs ihminen, joka olet ja pysyt tilanteen tasalla. Tällaisen vaikutelman olen sinusta saanut.. Eli miten ihmeessä hirviöanopin tytär on noin suloinen?

Vaikkei liity mitenkään mihinkään, niin kerron kuitenkin, olen samaa mieltä Phoebsi:stä Ihanan ihmisen kuvan olen saanut

 

[QUOTE="sondersson";23037916]"Ei se kyllä yhtään näytä kummaltakaan" kuopuksesta.

"Jokainen toki kokee murheensa miten haluaa, vaikka ne olisi miten pieniä..." mun vaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta.[/QUOTE]

niiinn...? oliko näissä jotain tölväisyä? Lienee enemmänkin heikkohermoinen miniä kyseessä

 

Tahtoo lisää!! Nää on ihan huippuja vaik tietysti ei ehkä asianosaisille ihan aina...

 

Muutama rakkaan eks anopin tolvauksista;
"Siksi varmaan saitkin sen raskausmyrkytyksen,kun et tehnyt koskaan mitään kotona.. "(tämän sanoi sektion jälkeen,kun lapsemme kamppaili teholla hengestään)
Poikansa meinas puolvahingossa tapattaa ittensä (ei ottanut elintärkeitä lääkkeitä) ja anoppi tokas,että "en yhtään ihmettele,miksi tilanne meni tuohon,kun sinä vitutat häntä niin suuresti"
Olihan noita enempikin,mutta tuossa nuo muutama mieleenpainuvin..

 

Mentiin kihloihin aika pian ensitapaamisen jälkeen. Anoppi räyhäs pojalleen, et "onko **** raskaana??!! Jos on niin minä en sitä penikkaa hoida!" No en ollu raskaana.. Nyt meillä on kaksi lasta (eka synty 5vuotta kihlauksesta). Mies luki lehdestä, että isyyslomaa saatetaan pidentää ja sit vitsillä heitti, et täytyyhän sitä vielä ainaki yks lapsi tehä, jos isäki saa olla kotona pidempään. Anopin vastaus oli kerrassaan kannustava: "älä ihmeessä tee, vaikka ois kymmenen vuotta isyyslomaa!"

 

[QUOTE="vieras";23037215]"Tänne pitäisi ottaa aina omat eväät mukaan."

..Kun olivat tulleet pariksi tunniksi lapsia vahtimaan pakollisen menon takia. Olin edelliskerran jälkeen vähän tuiskahtanut ja sanonut, että LAPSILLE ei pidä antaa syötävää koko ajan jos ovat meillä, kun ruoka-aika on lähes poikkeuksetta juuri ennen lähtöni ollut ja heti paluuni jälkeen ruoka-aika jälleen. Kerran lapset olivat "väkisin tahtoneet" juoda jääkaapista vanhan, sinne unohtuneen punaisen maitolitran. Olin kaupassa sitä maitoa tuolloin hakemassa. Onneksi eivät kipeiksi tulleet. Toisen kerran oli anoppi antanut syötäväksi linnuille tarkoitetut kuivat leivänpalat...

Enkä missään vaiheessa ole sanonut, etteikö hän itse saisi kaapilla käydä. Kyse on vain lasten turhasta, oikean ruokahalun vievästä puputtamisesta ja siitä järkyttävästä sotkusta minkä saavat aikaan tuolla keittiössä häärätessään. Sanomattakin selvää että se jää aina mun siivottavaksi. Ajattelinkin, että seuraavan kerran kun pakottava tarve hoitoavulle on, teen parit leivät valmiiksi ja pullat päälle ja laitan lapun "tässä on x:lle välipalaa, jos nälkä yllättää, ole hyvä!". [/QUOTE]

Unohdin lisätä tähän sen, että olen yleensä laitettu ja puettu aika viimeisen päälle. Anoppi on monesti sanonut, että saa sitä heille mennessä ottaa rennomminki tai ihmettelee, miten jaksan ja ehdin monen lapsen kanssa moista harrastaa. Sitten kun olen pari kertaa erehtynyt meikkaamaan vain vähän, heittämään lippiksen päähän tai jossain vaatteessa on jäänyt tahra huomaamatta, SE kyllä muistaa asiasta varmasti mainita oikein silmät kiiluen."Oletkos sä sairas, kun olet noin kalpea?" "..x on kyllä tosi väsyneen näköinen" "voi voi kun tuossa on tuollainen (tahran hinkkausta märällä tiskirätillä), onko sulla tahranpoistoainetta ootas mä haen tuolta..kyllä mä voin teidän pyykkejä välillä pestä jos et ehdi" Jne.

 

En imettänyt poikaani (erinäisistä syistä) ja se otti minulla koville kun olisin halunut. Mutta kuitenkin anoppi jaksoi aina muistuttaa tästä kun niitä tavattiin. Piti vauvaa sylissä ja jos se käänsi päänsä hänen sintojaan kohti niin anoppi leperteli sille. "Voi kulta pieni kun sinä niin haluaisit rintamaitoa." Soitti miehelleni kun oltiin kotiuduttu sairaalasta ja kysyi joko minun rintani olivat kipeitä kun en imetä. Että maito sen aiheutta ja se pitäisi vauvalle antaa.

Jollain toisellakin oli kanssa tämä ongelma, eli minustakaan ei oteta mitään kuvia. Esikoisemme on nyt 1,5v ja siitä on otettu kuvia ties missä tilanteissa ja kenen sylissä. Anopin sylissä, appiukon sylissä, mieheni sylissä ja kumminsylissä. Ja on hänestä otettu kuvia myös minun sylissä, mutta minut on rajattu ulkopuolelle! Huomasin joulun alla kun kateltiin valokuvia heidän luona. En sitten enää tiedä kannattaako edes hymyillä kun ne tulee napsimaan kuvia minusta esikoisen kanssa. Appiukko ottaa kaikki kuvat sielä..

Anoppi kutsuu itseään myös äidiksi pojalleni. Tule äidin syliin, annas kun äiti pukee sinulle päälle. Aluksi ajattelin että se oli ihan vahinkoa ja johtuu tottumattomuudesta. Mutta nykyään se vain ottaa päähän.

Poika on tällähetkellä kokojen välissä, eli 80 on pieni 86 on iso. Joudun siis käärimään hihoja ja lahkeita. Anoppi aukaisee ne heti ja kertoo pojalleni että hän kyllä ostaa tälle sopivankokoisia vaatteita kunhan pääsee kauppaan. Mikäs siinä, mutta kun ei niitä vaatteita näy eikä kuulu.

Poika kastettiin hänen ollessaan 1,5kk. Se kastetilanne ja kaikki ihmiset olivat niin kiinnostavia ettei hän malttanut nukkua. Lopulta koko homma meni kunnon itkuksi ja vein hänet vaunuihin nukkumaan. Yritin mieheni kanssa häntä nukkuttaa melkein toista tuntia. Yritettiin käydä lenkillä, antaa maitoa useaan otteeseen ym. Lopulta anoppi halusi koittaa ja sai pojan rauhoittumaan pullolle. Niin tästä se jakso voivotella meille, että me ei oltu ymmärretty tarjota vauvalle maitoa! Vauvalle pitää aina ensin tarjota maitoa. Ai noin pienelle, ihanko tottaa..

Poika haluaa painella kaikkia nappeja videoista ja telkkarissa ja leikkiä kaukosäätimen kanssa. Ja minä tietysti kielsin häntä. Tähän anoppi ja appi aina että kun se on poika niin niitä kiinnostaa tommoiset jutut. Ei kannata kieltää että se menee ohi ajan myötä. Pojat ovat kuulema hyvin teknisiä ja meidän naisten ei kannata siihen sekaantua. Ja tämän anoppi sanoi minulle. Minä olen siis sähköasentaja, elektroniikka ja datatekniikka tutkinnolla. Huoh!

Me siis ollaan seurusteltu mieheni kanssa 16v lähtien ja silloin joskus se oli niille kauhea järkytys kun hän halusi viettää paljon aikaa minun kanssani. Ne jopa yrittivät sopia minun vanhempieni kanssa päivät jolloin me saataisiin tavata, jotta ei mieheni koulunkäynti häiriintyisi.. Noh silloin tapahtui myös paljon muuta ja välit olivat poikki melkein 7v..

 

Exän äiti kysyi suunnilleen toisella tapaamisella että mitäs ehkäisyä sinä käytät? Olin tuolloin 17v ja hieman hämilläni. Myöhemmin tajusin että kysyi siksi, kun oli itse tullut alaikäisenä raskaaksi.

Oma äitini tokaisi tässä taannoin miniälleen (veljen vaimo) että ei se ole ihme että sua närästää, kun syöt niin paljon suklaata! Toinen siis viimeisillään raskaana...

 

Rouva teki ls-ilmoituksen kun en vastannut hänelle puhelimeen, soitti n. kerran minuutissa 20 minuutin ajan ja en pystynyt hänelle vastaamaan. Oli kuulema huolissaan lapsesta...
Eipä olla enää missään tekemisissä...

 

Anoppi kutsuu itseään myös äidiksi pojalleni. Tule äidin syliin, annas kun äiti pukee sinulle päälle. Aluksi ajattelin että se oli ihan vahinkoa ja johtuu tottumattomuudesta. Mutta nykyään se vain ottaa päähän.

Hyvä ihminen, puutu tähän! Anoppisi ei missään tapauksessa saa kutsua itseään äidiksi lapsellesi! Vetäkööt herneen nenään, mutta tee tälle jotain.

 

Anoppi ei oo koskaan tölväissyt tai muutenkaan pahaa sanaa minusta sanonut.

Entinen "avoanoppi" oli myös aivan ihana ihminen, keskusteltiin paljon & oltiin monesti eri linjoilla asioissa, mutta rakentavassa mielessä. Ei tölväisyjä.

Entisen "avoappiukkoni" mielestä olin lähestulkoon narkkari, kun kerroin ottaneeni Buranaa ennen viihteelle lähtöä. Se ainakin tulee mieleen. Muutenkin hän oli aika rasittava tyyppi, mukamas maailman napa.

 

'Tee sä terveellistä ruokaa, mä teen hyvää'

Ei vain ajatellut mitä sanoi.... kyseessä oli mannapuuro, jonka mä teen täysjyvämannajauhoista, anoppi 'tavallisista'.

Eli en vetänyt herneitä nenään. Mun anopin tölväisyt on ihan tahattomia. On se aika rasittava toisinaan mutta toisinaan taas maailman ihanin ihminen.

Toihan on melkein kehu ja vitsi samassa.

 

Jokaisen lapsenlapsen kohdalla on kysynyt ensimmäiseksi: Oliko tarkoitettu? Kun todettu, että oli, niin sitten tokaissut vain "No onneksi olkoon sitten"

 

[QUOTE="vieras";23042091]Hyvä ihminen, puutu tähän! Anoppisi ei missään tapauksessa saa kutsua itseään äidiksi lapsellesi! Vetäkööt herneen nenään, mutta tee tälle jotain.[/QUOTE]

Niin kyllä pitäisi. Mutta kun on vaan jäänyt se ajatus päälle että hän sen vahingossa tekee. Eikä pahaa tarkoita. Kutsuu kyllä itseään myös mummiksi. Useimmiten taitaa minutella itseään pojalle.

 

Minulla ei anoppi ole juurikaan kummallisuuksia sanonut, mutta äitini kyllä osaa.

Matkoilla ollessamme menimme kihloihin. Kun soitin äidille, hän oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että oletko varma siitä, mitä menit tekemään. Seurustelua oli takana jo useampi vuosi ja yhteinen asuntokin oli ostettu.

Kummastakin raskaudesta kuultuaan kysyi, että oliko vahinko. Juu, ei ollut.

Eniten kyllä pahoitin mieleni, kun peloissani olin menossa isoon leikkaukseen. Vaarana oli, että siinä tulee pahoja komplikaatioita, mutta jotka kuitenkin voidaan uudella leikkauksella korjata. Juttelin näistä äitini kanssa puhelimessa ja hän kommentoi mahdollista korjausta sanoin "ei ne sinulle rupea sellaista tekemään". Onneksi kaikki meni hyvin. Sairaalassa olin yli viikon, mutta vanhemmat eivät viitsineet kertaakaan tulla katsomaan. No, matkaahan olisi ollut 5 km suuntaansa, mutta bensa on kallista.

Kaikesta huolimatta sekä äitini ja anoppini ovat olleet upeita mummeja lapsilleni.

 

Anoppi sattui joskus suhteen alkuaikoina käymään meillä ruoka-aikaan. Vannoutuneena peruna-ja-lihapullakastikeihmisenä hän suorastaan tyrmistyi nähdesään pasta-annoksemme, joissa oli kastikkeena herkullista, mutta erittäin epäilyttävän näköistä tonnikala-curry-purjomössöä.

Lause ei tokikaan ollut tarkoitettu minulle, mutta satuin kuulemaan, kun hän ilmoitti pojalleen, että ruoalta oli jäänyt yli perunoita ja poika saisi ne, jos kaipaisi vielä "oikeaa ruokaa"

 

Olen suggestoinut itseni uskomaan, että katselen jotain hupaisaa roolihenkilöä, niin säästän hermojani enkä pahoita mieltäni.

Ihana! näin mäkin yritän. vaikkakin anoppini on ihan mukava ja varmasti vain aina ajattelee joenkin hyvää niin muutamaärsyttävä juttu:

ollaan kylässä ja illasta sitten kotiin. niin anoppi joka ikinen kerta on et "ei teidän kannata sinne kylmään ja pimeään kotiin mennä, jääkää tänne" joo välillä llaan yötä mut et joka kerta. ei kiitos

meidän pojalle puhuu ain et "voi voi sua pieni kun äiti ja isä vie sut taas sinne kylmään ja kauas..." välimatkaa on sellainen 50km

no. hän kyl muuten mukava ihminen. välillä vain saan pyöritellä silmiäni. oma äitini on kyllähuomattavasti pahempi suustaan...

 

Anoppi minulle , kun kuuli, että meille tulossa neljäs lapsi:" en minä olisi nyt kyllä enää lisää lapsenlapsia halunnut"
Oli siis hänen 6.lapsenlapsensa. Koskaan ei ole meidän lapsia hoitanut minuttiakaan (asuu kauempana) ja tuolloin ei esim. muistanut synntäreillä mitenkään.

Oma äitini miehelleni, kun mies sairastaa masennusta, että "kyllä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja piristyä"..

 

Minulla on myös varsin fiksu anoppi, joka aina laukoo elämäntotuuksia humalapäissään.

Kerran anoppi oli antanut pojalleen taloudenpitoneuvoja: meidän lapset kulkevat kuulemma liian hienoissa ja kalliissa vaatteissa ja huonommatkin, kirpputorilta hankitut kelpaisivat. No, ostan kyllä viidelle lapselleni vaatteita kirpputorilta ja alennusmyynneistä laatuvaatteita, mutta en ikinä kalliilla hinnalla. En suostu käyttämään lapsilla puhki kuluneita, likaisia rättejä, jotka kuuluvat roskapönttöön.

Toinen juttu oli kun anopin vanhin lapsista erosi pitkäaikaisesta avioliitosta. Meitä muita avioliitossa olevia on kaksi pariskuntaa. Anoppi tokaisi minulle eroa ruotiessaan, että ei hän olisi uskonut tämän parin eroavan. Hän oli uskonut eroilmoituksen tulevan muualta... Tuli vain väkisin mieleen, että meitäköhän hän tarkoitti? Onneksi asutaan 350km päässä ja nähdään ehkä kerran vuodessa.