Exän kaipuu ja eron tuska, miten tästä pääsee yli?

[toivoton...]

Erosimme erinäisistä syistä noin vuosi sitten, virallisesti ero ei ole vielä voimassa. Ei meillä mitään väkivaltaa ollut, mutta vuosien saatossa suhde kuivui kokoon ja eläminen oli yhtä riitelyä. Kävimme parishudeterapiassa, mutta tuloksetta. Minä lähdin neljän alle kouluikäisen lapsen kanssa aluksi vuokralle. Lopulta otin ison lainan ja ostin asunnon rivarista.
Ensimmäinen puoli vuotta meni hyvin ja elämä oli tasaista. Nyt olen puhunut exän kanssa enemmän kuin vuosiin ja olemme pari kertaa harrastaneet seksiä (virhe!!??). Exällä on ollut yksi yhden illan juttu, jonka ajatteleminen tekee minut hulluksi. Jotenkin on vaikeaa lopullisesti irrottaa. Minulla ei ole ollut ketään eron jälkeen. Kaipuu exän luo on hirveä, mutta käytännössä mahdoton. Minulla on nyt oma osake ja exä asuu meidän talossa, joka jäi hänelle. Lapset ovat vuoroviikoin molemmilla.
Yritän muistella yhteistä elämää ja miksi erosimme, silti en voi järkeillä mitenkään sitä, että kaipaan exää. Minua raastaa ajatus hänestä jonkun muun kanssa. Miten mä pääsen tästä tunteesta eroon? Pitäisikö palata yhteen? Neuvokaa joku, joka samassa tilanteessa ollut!

 

[ex-nyx-ex]

Mä oon elänyt tuon saman, miehen kans erottiin ja silti sängyssä oltu sen jälkeen useasti. Kaipuu on ollut suuri, uitenkaan saman katon alle ei palata enää, kun molemmat muistaa millaista riitelyä se oli. Ristiriitaisten tunteiden kanssa kamppailua on ollut elämä eron jälkeen mullakin. Ajatuskin jostain toisesta naisesta riipaisee, tiedän myös eräästä toisesta joka on ollut kuvioissa. Aika vaikea neuvoa kun tarvitsisin itsekin neuvoja...

 

[tuhata]

Minä voin neuvoa, ei se siitä parane jos palaatte yhteen. Itse tein sen virheen liian monesti että no kokeillaan toimisko nytten, ei ei se toimi! Nyt on n.9kk kun ollaan erottu taas ja nyt VIIMISEN kerran ja enään ei olla pelleilty mitään (siis seksiä tai puhumista muutako lapsista)

En voi suositella kenellekkään sellaista on/off elämää, todella kuluttavaa eikä siitä jää itselle muutako huonot muistot ja rippeet mielenterveydestä. Nyt otat elämästä uudestaan kiinni ilman eksääsi ja lopetatte sen liipalaapa juttelemisen ja jatkatte erillään. Aloita vaikka joku harrastut =) Ja saa sitä ikävöidä ja kaivata mutta ei pidä antaa tunteille valtaa kuitenkaan.

Tsemppiä!

 

["Sari"]

Suosittelen jatkamaan omaa elämääsi. Hanki muita miehiä, niin saatatpa löytää jotain muuta ajateltavaa ja ehkä jopa sen oman kultakimpaleesi.

 

["vieras"]

Kun et hanki muuta ajateltavaa elämääsi niin olet jämähtänyt tuohon eksään. Hanki harrastus.
Onhan näitä nähty. Ero tulee lopulta kuitenkin mutta itsetunto on riekaleina ja mielenterveys kuralla.

 

[Hmmmm]

Toisaalta... Neljä lasta ja sen jälkeen ero? Mistä tappelitte? Omasta ajasta? Ydinperhe-elämä on raskasta kunnes lapset kasvavat. Olisitteko yhdessä jos lapsia ei olisi?

 

["vieras"]

Minä uskon uusiin mahdollisuuksiin. Me yritettiin uudelleen ja palaset on loksahtanu paikalleen. Lapsiperheen elämä voi olla vaikeaa, mutta on se vaikeaa yh:nakin. Miksette pysty palaamaan yhteen? Laita asuntosi vuokralle ja palatkaa yhteen?