Ex-kermit 23 - helmikuu

Heipparallaa

Senora voisi ottaa sellaisen kovaäänisen ja ilmoittaa kaikille yhtäaikaa tästä iloisesta asiasta

Omassa navassa ei mitään uutta. Perjantaina seuraava neuvola ja sillois pitäisi saada ne kelan paprut. Eli sitä odotellessa.

Eilen olikin koulutus iltapäivä ja sit olin vielä illalla tekemässä vajaan kolmen tunnin sivubisnes keikan Eli koneelle en juurikaan ehtinyt...

kohta täytyy käydä katsomassa Gian paljastukset tuolla suljetulla

Ei taida Safiirin piimän juonti antaa toivottua vaikutusta????

Tehis saanut sitten testejä tilattua. Ei muuta kun testailemaan

Niin koirathan ovat luonnostaan hyvin kiinnostuneita ihmisen pas....ta. Osa tykkää metsässä kieriä jos sitä itteään sattuu osumaan kohdalle tai sitten syö sitä. Kuinka ällöttävää. Eli siis ei ihme, että vaipatkin kiinnostaa...

Nyt täytyy siirtyä eteenpäin

 

Paineet oli erittäin hyvät ja normaalit. Perjantaita siis odotellessa. Niin joo, nyt ei tarvi enää niitä suppareita lähettää. Paljo helpompaa kaikin puolin, jos sitä sinne pe:hin päästään. Aattelin viime yönä jonku vessareissun aikana että sehän on tosi hyvä kun saa ensin nukkua rauhassa (tai sitte ei ) yön ja aamulla sitte virkeänä laitokselle.

Ei tuottanut piimäkuuri toivottua tulosta.

Hyvä tuo 80-luku. Mää en oo sitä nähnykkään. Mutta oli kyllä monta osuvaa asiaa. Sähkönsininen ripsiväri oli täälläki käytössä - jep, siniset on silmät.

Nyt mennään taas.

Safiiri ja Nelkku 37+5 (kaksi yötä perjantaihin............)

 

Morninkia! Safiirilla kaikki ok, perjantaita odotellessa. Sehän on ylihuomenna!!

Senora joo keskusradio käyttöön Mäkin sanoin isommalle T:lle, kun käytiin viimeks mun työpaikalla ja kaikki kysy samaa, että miltä nyt tuntuu olla isoveli ja lässyn lää, että olisko pitänyt järjestää tiedotustilaisuus ja kuuluttaa kaikille, että kyllä, on kiva olla veli ja kyllä olen hoitanut ja tykkään veikasta. Esikoinen tuumas että no JOO! Huomasin siitä, että hivenen ärsytti, kun kaikki kysy samat asiat.

No niin Tehis pääseekin sit toteuttamaan sitä mun kaipaamaa jännitystä, kun tikut saapuvat En nyt oikein ole päässyt perille, että mille asialle sun kohdalla pitäis peukuttaa...Trehvit meni muuten oikein kivasti, kyllä on mukava tyyppi tuo tätisi. Päästiin ihan hyviin sopimuksiinkin siinä tunnin aikana..

Suljetulle on siis saatu uutta jäsentä, täytyypä käydä kurkkimassa!

Eilinen meni, lähettiin iltapäivällä kattomaan meille lipastoa makuuhuoneeseen. Piti vaan äkkii käydä yks netistä bongattu kattomassa/hakemassa, mut... Vepsäläisellä ihastuttiin yhteen loppuun myytyyn, eikä suostuneet mallikappaletta myymään mistään liikkeestään. Uusia on kyllä tulossa, mutta huhti-toukokuussa... Voipi kyl olla, että odotellaan, kun on näinkin kauan pärjätty ilman. Se kun olis just passeli meidän tilaan ja tarpeisiin. Niin ni viis tuntia meni, neljästä yhdeksään. Kuopus oli mukana ja käytiinkin välillä Stockan kahviossa maidolla. Tuo kyllä nukkui koko ajan, piti ihan herättää. Silti meni viime yö tosi kivasti. Nyt tuo tossa piereskelee ja alkaa hikeentymään, joten se on moro taas. Ihanasti alkanut muuten juttelemaan!

 

Huomenia ja keskiviikkoa! Niksulle teretulemast kotiin! Hyvä, että Safiirin paineet on kohillaan ja voit jättää piimän tankkaamisen ja odotella rauhassa perjantaita Ihana juttu; tälle viikolle saadaan taas kaksi uutta pikku-kermittiä!

Jaahas ja Tehis on aloittanut uuden testailurumban...jännä nähdä, kuka teistä yllättää ekana... Mäkin muuten huomasin, että oli kaapin pohjalle jäänyt niitä digitaalisia ovistestejä. Hm ja Ompullakin on mielenkiintoinen toi yhtälö kumittomuus+ei enää lisää lapsia No joo, kyllähän se pillerien syömisen aloittaminen tuntuu täälläkin vähän tylsältä, kun kaksi vuotta kumminkin olen ollut ilman. Mut taidan mä niihin kumminkin kallistua. Täällä ei kyllä ole mitään merkkejä uudesta vauvakuumeesta täytyy myöntää Siitä tulikin mieleeni, että Sonia taisi kysyä aikas kinkkisen kysymyksen siitä, miten olen omaksunut äidin roolin. Kyllä se vielä hakusessa on ja edelleen tuntuu oudolta, että tuossa se kauan kaivattu käärö nyt sitten on. Mulla ei kauheesti ole ollut mitään odotuksia äitiyden suhteen, yritän nyt katsoa päivän kerrallaan, mitä tästä tulee Vaikeinta on mielestäni tietää, mitä vauva kulloinkin haluaa. Onko sillä nälkä, väsy, kiukku vai mikä. Tiiti nukkuu kyllä yöt hyvin, mutta on nyt alkanut iltaisin kymmenen maissa huutamaan. Tuntuu, ettei mikään tehoa silloin; ei kanniskelut, syöttäminen, ei vaipan vaihto. Tuota itkua kestää tunnin verran ja sitten nukahtaa ihan yhtäkkiä. Eilen illalla annettiin ekan kerran sitä Cuplatonia ja nyt aamulla taas. Täytyy toivoa, että se tehoaisi? Mä sanoin tätä jo joskus aikaisemminkin, mut sanonpa vielä, että olis se niin paljon helpompaa, kun nuo vauvatkin osaisivat puhua (ainakin näin ensikertalaiselle...)

Heh, Senoran työkavereilla onkin nyt sulattelemista...eivät näytä millään uskovan, että jäät äippälomalle Toivottavasti nuha menee pian ohitse! Täälläkin muuten suositellaan d-vitamiinien käyttöä lokakuusta maaliskuulle. Mä syön niitä edelleen, samoin monivitamiineja ja Gefilus tabuja. Mäkin kuten Omppu oon vannoutunut Gefiluksen käyttäjä. Juu ja Omppu tietty me nähdään tässä heti, kun kynnelle kyetään. Kyllä Röhkiksen ja Tiitin on tavattava toisensa ihan livenäkin!

Ehtisköhän tässä vielä suljetulle katsomaan ne Gian paljastukset... Riippuu kauanko Tiiti jaksaa vielä makoilla. Sitten lähdetään taas vähän ulos. Tosi hauska juttu muuten tuo Tehiksen löytämä 80-luku - vieläkin hymilyttää Mukavaa päivää kaikille!

Tuuli

 

Tuuli... sulattelemista juu... kunhan saavat ensix tietää... Pomo tos meinasi, että pitäis tällä viikolla kertoo... Mä esitin, että laitettais ens viikon ohjelmaa ilmoitustaululle... Tyyliin rva x aloittaa harjoittelun, tulee sitten tuuraamaan NN:n lomaa...

 

Mää oon taas maisemissa. Odottelen että vois alkaa kattaa ruokapöytää.

Aika jänniä olettamuksia Senoran työkavereilla, että hän ois jäämässä vuorottelu- tai opiskeluvapaalle. Ja tuo keskusradiossa kuulutushan ois hauska ajatus Tuumasta toimeen vaan.

Jatkamme tästä taas myöhemmin...

 

Tuuli, just tuossa iässä meidänkin pikkunen aloitti iltahuudot. Suosittelen kyllä ennemmin Disflatyliä kuin Cuplatonta, josta ainakaan meille ei ollut hyötyä. Nyt tuntuu, että olis vähän helpottamaan päin meillä toi pahin vaihe. Eilen muuten kun tuli koko päivän aikana aina pitkät syöttövälit, niin illalla oli ihan kauhee tilanne!! Röhkis huusi putki punasena kun maito vaan suihkusi . Piti sit viisastua ja käydä vähän lypsämässä lavuaariin. Toisaalta ihan hyvä, sai ne etumaidot pois ja paksumpaa kitusiin, niin nukkui pidemmät pätkät yöllä.

Mä en ole kyllä erikseen ottanut ollenkaan noita Deevitamiineja. Mulle terkka sanoi, että kun kerran syön Multitabsia, se riittää. Tiedä sitten.. mutta en kyllä käyttänyt esikoisenkaan aikaan.

Eiköhän tuo ole melko yleistä, että äitiys herää ajan kanssa. En mäkään ole ikinä ollut mielestäni mikään äidillinen ja olen varmaan täälläkin todennut, että en varsinaisesti pidä lapsista. Omista tietenkin ja läheisten lapsista, mutta ylipäätään, en ole mikään lapsirakas varsinaisesti. Mutta, tosiaan ajan myötä tähän äitiyteen on kasvanut ja se tuntuu aina vaan luonnollisemmalta. Vielä en ihan aina muista, että mulla on oikeesti kaksi lasta . Piti oikein ääneen todeta just tässä yks päivä itelleni, että mulla on kaksi poikaa!

Esikoinen lähti isänsä kanssa just uimahalliin ja kuopus nukkuu aamupäiväuniaan. Vettä sataa ulkona, että enpä taida kehata lähtee lenkillekään ihan heti.

Ai niin tota pitänyt vielä kommentoida, kun Tuuli kirjoitit tässä taannoin ihanasti jotain tyyliin "me laitetaan Tiiti aikasin nukkumaan ja mennään itekin". Hih, meillä ei ole ikinä onnistunut tuo, kummankaan lapsen kanssa. Sellasia iltavirkkuja kyllä molemmat.. no nyt on kyllä muutamasti käynyt jopa puoli yhdeltätoista yöunille, mutta viime yönäkin vasta puol yks.. Ja esikoinen puoli kakstoista!

 

Thank's Omppu! Kun olin apteekissa, yritin arpoa kumpaa otan ja päädyin tuohon Cuplatoniin. Täytyy lähtee nyt sitten vielä hakemaan tuota Disflatyliä. Jotenkin vaan tuntuu niin hämmentävältä, kun toinen huutaa eikä mikään tehoa ja sitten yks kaks vaan nukahtaa...ja tuo on ainut kerta vuorokaudessa, kun itkee noin. Yölläkin vain syö pullosta ja nukahtaa uudelleen ilman mitään itkuja. Tuolla tammikuisten ketjussa joku suositteli ilmavaivoihin DDS+ junioria tai Probiootti Baby maitohappopulveria. Onko täällä jollain kokemusta noista?

Musta tuntuu nyt jo niin myöhältä, kun tuo nukahtaminen on venynyt kymmenestä yhteentoista tuon huudon takia Aina kateellisena luen, kuinka Tehis ja Pikku2 saa vaikka mitä aikaan yösydännä. Mä en jaksais. Mä meen heti omaan sänkyyn, kun Tiiti on nukahtanut. Saan onneks heti unen päästä kiinni. Viime yönä Tiiti heräs ekan kerran syömään joskus kolmen maissa ja sit seuraavan kerran kuudelta.

Tuuli

 

Tuuli... sulattelemista juu... kunhan saavat ensix tietää... Pomo tos meinasi, että pitäis tällä viikolla kertoo... Mä esitin, että laitettais ens viikon ohjelmaa ilmoitustaululle... Tyyliin rva x aloittaa harjoittelun, tulee sitten tuuraamaan NN:n lomaa...

 

jee järjen jättiläinen iski jälleen... tuo edellinen teksti oli kirjoita-ruudussa ja luulin etten sitä oo lähettäny... hyvä minä...

 

Hih, hauskaa kyllä tuo Senoran touhu... :-D
Ei muuten joka tytskä pystykään noin yllättämään. Hyvin kyllä vauvavatsan piilotat ;-)
Hyvä idis tuo ilmotustaulu!

Kiva Omppu, että täti oli kilttinä
Tuon tädin tyttö muuten asuukin taas siellä samassa paikassa, missä Jazz perheineen. Ties vaikka naapuri olisi ;-)

Tuon äitiyden vähittäinen herääminen on tosiaan ihan normaalia...
Muistan (hämärästi kylläkin, onhan siis 12v aikaa) miten tuntui oudolta olla äiti, vaikka itse olikin aina lapsirakkaana tiennyt haluavansa tosi kovasti äidiksi. Jo pelkästään sanan äiti käyttäminen oli kyllä hassua! Ja kyllä se äitinä olo on yhtä kasvua koko ajan. Tuntuu, että nyt on taas ihan uudenlaisen äitiyden edessä, kun alkaa olla tuota murkkuilua (by the way, poitsun bändi voitti ylivoimaisesti sen koulun Talent-kisan..). Välillä tuntee olevansa melko onneton tässä hommassa ja välillä taas on niitä päiviä, että voi olla ylpeä itsestään ja saavutuksistaan
Sille äitiyden heräämiselle voi antaa ihan rauhassa aikaa. Ei kukaan ole heti valmis siihen hommaan, eikä todellakaan täydellinen siinäKÄÄN hommassa
Tuuli, älä turha kadehdi tuota yökyöpelihommaa.. En minäkään mitään järkevää yleensä enää tee, toisin kuin Pikku2. Häntä voi vähän kadehtiakin ;-)

Testit tuli. Ovistestin tulos ihan selkeä. Jonkin verran kontrolliviivaa vaaleampi. Eli eipä paljon kertonut se mitään...Tein sitten vielä sen r-testinkin. Mun mielestä siinä on edelleen tosi hailukka viiva. Tähän vois jo sanoa, että mitä H*********Ä? Se siitä mielenrauhasta sitten. Raskaana en todellakaan voi olla niin, etteikö se kunnolla testissä näkyisi. Viimeisimmästä laukauksesta on nyt 2vkoa ja 2pvää ;-) Ja sillä samalla viikolla oli se yhtä epämääräinen viivanpaikka. Kait toikin nyt on vaan joku viivanpaikka.
Ja tämän jälkeen oma oletukseni on, että ovis todella oli nyt viikonloppuna ja siksi toi o-testi vielä näyttää kohonnutta hormonitasoa. Ja ainakin oletan, että jotain tapahtuu/on tapahtunut, koska ei kait tuo muuten näyttäisi mitään??? Taidan parin päivän päästä tehdä o-testin uudelleen, niin katsellaan...

Tehis

 

Voi sua Tehis! Mestaritestailija taas vauhissa Tässähän tulee ihan viime talvi mieleen... Heti hihkasemaan kun saat varmuuden suuntaan tai toiseen.

Mää laitan sitte perjantaina viestiä jollekki. Ilmotelkaa tuonne haaveilijoihin isompaan pesueeseen kans kuulumiset.

Nelkulle on nyt sitte hankittu kaksi tuttia. Molemmissa hieman vaaleanpunaista. Neutraaleja ei oikein kuulema ollu. Otan toisen ihan varalta laitokselle mukaan jos ja kun sitä joudutaan sinivaloon. Kaapissa vauvelit on paljon paljon rauhallisempia ku heille iskee suosiolla tutin suuhun. Aikasemmin sekä kakkonen että kolmonen on koittanu saada niitä "silmälaseja" kiskottua pois. Siinä on sitte ollu vahtimista kaapin vieressä ettei vauvat pääse sinivaloa tuijottamaan ihan paljailla silmillä.

 

=D Tehiksen testailuille! Sanattomaks vetää..

 

voi ei tuota Tehiksen testailua... täällä voin sieluni silmin nähdä sut dippailemassa tikkuja purkkiin... ja kaikkiin testeihin tulee pari viivaa.. ja eikös se o-testi näyttäny Lahjastakin ne ekat merkit...
BTW... eilen muistin sit viedä kotiin sen H&M:n paketin... Ja heti piti kokeilla äippähousuja, ja ne sit aamulla vedin jalkaankin... hurjan pitkät lahkeet näissä... ja joku ihmeviritys lahkeensuissa...

 

Juu, niin täälläkin :-D

Kävin tonne suljetulla pölisemässä noi 80-luvun höpinät... Puheripuli juu, ei ollutkaan kamuja tänään pihalla ;-)

Safiiri, mä voin viedä sun kuulumiset sitten tuonne haaveilijoihin. Toivottavasti neiti Nelkku ulostautuu jo aikaisin perjantaina, kun vähän kiireitä taas perjantai-illasta eteenpäin. Ei välttämättä viestit kulje mun kautta tehokkaasti. Viittiskös vinkata sille neitokaiselle ;-)
Tulikin muuten mieleen Safiiri, että teidän perheessä ilmeisesti siis myös ukkovalta vaihtuu TASAVALLAKSI
Olen perustellut viitosen hankintaa isännälle myös sillä, että pitäis saada selvyys, onko se nyt akkavalta vai ukkovalta. Ei kuulemma ole epäselvää ollut koskaan... ;-) Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että viides olis kyllä tyttö. Ei se voi olla niin järjestelmällinen tuo meidän isäntä, vaikka insinööri onkin

 

Toi Niin täälläkin oli siis tarkotettu tuohon Ompun sanattomaks vetää -kommenttiin. Ei ollu äitiyshousuviritelmiä täällä kokeilussa :-D Senora kerkes sopivasti tuohon väliin..

 

Meidän koira on poika, joten tilanne ois edelleen ukkovalta. Mutta tarkotus lähiaikana jossain vaiheessa hankkia meidän rodun tyttöpentu niin sittepä se taas tasottuis.

 

hehehhhheeeee!! ei voi kuin nauraa noille tehiksen testeille =)

Safiirille hirmuiset peukutukset perjantaita varten jossen aiemmin ehdi käymään. bdbd (hauska käyttää totakin pitkästä aikaa)

hitsin hitsi sitä tiitin huutoa =( toivottavasti cuplaton tai ne toiset auttavat. Toiset ovat maitohappobakteereita ja ne tehoavat hitaammin. En nyt tod. muista kumpi on kumpi (onneksi ei ole ollut tarvetta käyttää) mutta noin terkka meille neuvoi kun tämä poju ihan vauveli oli.. ihan varoiks.

Hei, pikku2, oma kuva myös suljetulle!!! haluaa tietää minkä näköisen henkilön kanssa sitä jubailee )
täytyykin pikaiseen käydä siellä suljetulla kattelemassa mitä uusia juttuja tullut.

heippis kaikille tasapuolisesti!

 

Hei, piti tulla muistaessani vielä yksi pikkupoitsun hyvä juttu eilisillalta kertomaan. Iskä puhui työpuhelua englanniksi. Poitsu vakavalla naamalla sanoi mulle: "Iskä ei puhukaan nätisti, ku iskä puhuu rrrrruatsia." :-D

Tosi kiva, jos taas testeilläni ilahdutin teidän päivää ;-)

 

Nii piti viel tähdentää, että esikoiselle ei aikanaan ne Cuplattomat tehonnu, tälle toiselle ei edes lähdetty kokeilemaan. Mutta varmaan joku on niistäkin avun saanut. Toivotaan, että Tiitillä pian helpottaisi.

Hih, Tehiksen pojan kommenttia! Meidän poika se aamulla tuumas, kun istu mun taakse sohvalle, kun olin täs tietsikan ääressä, että no voi vittu..ja oikein sillee artikuloi ja venytti puhettaan oikeessa kohdassa.. Lipsahti nääs tuo multa useempaan otteeseen tossa menneenä päivänä, kun yhteydet pätki. Poju vissiin meinas, että mä taas hikeennyn tässä jostain

 

Helou ja kiitokset onnitteluista!!!

Eilen tosiaan kotiuduttiin pikku tissitakiaisen kanssa ja nyt opetellaan sitten nelihenkisen perheen arkea.. =) Eilisilta, viime yö ja tää päivä on menneet ihan vaan imettäessä: maito ei ole vielä noussut kunnolla ja pikkumies tankkaa ihan hulluna (tilailee kaiketi, otaksuisin ainakin näin). Nyt on eka hiljainen hetki koko päivänä kun isäntä ja esikko lähtivät kauppaan ja pikkumies nukkuu sohvan mutkassa ekoja äidittömiä päikkäreitänsä (siis koko päivä pitänyt olla sylissä...).

Mut joo, se synnytys:
koko lauantain oli omituinen olo ja siksi puuhasinkin kamalasti kaikkea etten kerkiäisi oloani kuulostelemaan ja sitten taas pettymään kun ei mitään tapahdu. Yöllä 2 aikaan alkoivat supparit ja neljästä eteenpäin tulivatkin sitten jo koko ajan 4-7 minsan välein. Soitin synnärille 5 jälkeen ja kehottivat lähtemään liikkeelle heti kun on niin kamala keli. En tietty ollut edes katsonut ikkunasta ulos ja mitä sitten näinkään: ihan tajuton lumimyrsky, totta kai meidän tuurilla... Soitin esikolle lapsenvahdin puoli 6 ja kuuden jälkeen sitten päästiin starttaamaan.

Matka kesti reilu 1,5h, koska jouduimme vähän väliä suorastaan pysäyttämään auton kun myräkältä ei eteensä nähnyt. Ihan kamala keli. Sanoin jo miehelle että ihan sama vaikka synnyttäisin autossa tien poskessa kunhan ei vaan mihinkään ojaan ajeta... Onneksi supparit oli niin kipeät ja välit sen verran tiheät, ettei ehtinyt kauheasti alkaa jännittää se ajomatka.

Synnärillä meidät otti vastaan superihana kätilö, joka suurin piirtein kätellessä kysyi haluanko lääkkeitä... =) Kätilö mun makuun... Kieltäydyin kuitenkin kunniasta ja hän teki siinä sisätutkimuksen + otti käyrät. Olin vaan reilu pari senttiä auki ja kohdunkaulaakin oli vielä sentti jäljellä. Niinpä sain lähteä omissa vaatteissa teputtelemaan pitkin hiljaista sairaalaa jotta saadaan homma käyntiin. N. 11.30 kivut olivat jo niin kovat, että pyysin lääkitystä, kätilö tutki ja sanoi että lähdetään saliin vaikken ole kuin 3cm auki. Saisin epiduuralin ja olo paranisi. Saateltuaan meidän saliin, tuo kätilö totesi että toivottavasti lapsi syntyy vielä tänään... Kello oli silloin 12.

Sain epiduraalin yhden jälkeen kun en enää kertakaikkiaan pärjännyt. Yritin kyllä ilokaasun kanssa pelleillä, mutta se ei vaan ole mun juttu. Älyttömän huono olo ja that's it. Lopulta kalvot puhkaistiin ja kohtuun laitettiin joku vekotus mittaamaan suppareita + lapsen päähän se pinni. Sitten tuli nukutuslääkäri laittamaan epiduraalia ja olihan sekin taas. Mun piti ISTUA molemmilla kankuilla tasaisesti, jalat suorana ja puristaa tyynyä mahan edessä, jotta selkä saadaan köyryyn. Kun ei kuulema moinen onnistu makuultaan. No voitte varmaan kuvitella kuinka miellyttävää moinen touhu jumalattomien suppareiden kanssa on... =/ Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen epiduraali oli paikallaan ja alkoi odottaminen....

Sepä odottaminen ei vaan saanut palkintoa koskaan, epiduraali ei nimittäin tehonnut ollenkaan mitenkään. Sain lisäannoksen ja sekin katosi kuin taivaan tuuliin. Olin tosi kipeä ja kätilö kovin huolissaan kun ei saatu mitään kivunlievitystä mulle. Soitteli sitten lekurin takaisin ja odotellessa tutki kohdunsuun tilanteen, edelleen VAIN 3 cm auki. Lääkäri tuli nopeasti, laittoi samalla saamarin rumbaamisella kokonaan uuden epiduraalin (siis sen kanyylin + lääkkeen) eikä varmaan montaa metriä ehtinyt poistua käytävälle kun huusin kätilölle että se muksu tulee nyt - ponnistamisen tarve oli ihan hillitön. Kätilö koitti rauhoitella ja kehotti kääntymään selälleen että voisi tutkia. Mä vaan huusin ettei pysty kun se tulee nyt.... Kätilö kurkisti ja totesi että no niinpä näkyy ja pyysi isää soittamaan kelloa jotta saatiin toinen kätilö paikalle - mitään kun ei ollut synnytystä varten valmiina. Kahden-kolmen työnnön jälkeen kätilö käski mun lopettaa ponnistamisen ja mä luulin hetken että nyt on joku hätä. Noup, poitsu vaan oli jo niin pitkällä pihalla että loppua varten ei mun ponnistelua enää tarvittu.... =) Ponnistusvaiheen kestoksi kätilö merkkasi 2min ja nauroi ettei taida sekään ihan pitää paikkaansa. Koko synnytys kesti 10h 45 min, joka on minuutilleen sama aika kuin esikosta. Eikä siis tullut repeämiä eikä epparia tarvinnut tehdä, yksi pieni nirhauma joka ei juurikaan tunnu kuin satunnaisesti vessareissuilla.

Poika aloitti imemisen heti niin terhakkaasti, että lastenhoitaja jätti meidät ruokailemaan rauhassa ja tuli puolen tunnin päästä väkisin irrottamaan pojan tissiltä pesua ja punnitusta varten. Pisteitä tuli 7-9, ekoista pisteistä vähennettiin vähän siksi että poitsu oli syöksynsä jälkeen vähän veltto ja tosi sininen. Mä menin suihkuun (ja tässä vaiheessa se toka epiduraali alkoi vaikuttaa...) ja isäntä lähti lastenhoitajan kanssa pesemään poikaa. Sitten siinä ruokailtiin sängyn laidalla jalkoja heilutellen ja lopulta siirryttiin osastolle.

Eilen sitten päästiin kotiin lastenlääkärin tarkistuksen jälkeen. Täällä on sellainen LYSY-systeemi (en nyt muista mistä tulee tuo lyhenne). Eli uudelleensynnyttäjä pääsee toka päivänä kotiin halutessaan ja sit kätilö soittelee kahtena päivänä perään ja kyselee kuulumisia. Jos itsestä tuntuu ettei kaikki ole ok, niin kätilö tulee kotiin tarkistamaan tilanteen ja vasta sitten tarvii itse lähteä sairaalalle takaisin jos kätilö on sitä mieltä. Tänään sieltä soittelivatkin ja huomenna sitten uudelleen.

Esikko ei oikein tiedä kuinka tähän kaikkeen pitäisi suhtautua. Toisaalta on tosi innoissaan vauvasta (käy koko ajan silittelemässä ja halittelemassa ja ihastelemassa toista) ja toisaalta on vähän käärmeissään mulle kun olin siellä sairaalassa ja toin vauvan mukanani takaisin.

En nyt jouda tän maratoonijaarittelun seurauksena kommentoimaan kenenkään mitään.... Paitsi Tehiksen testailuja oon tässä nauranu itekseni ja Safiirille voisin lähettää kaikki itseltä ylijääneet supparit + vaikka nää jälkimainingitkin... =)

Laitan kuvan suljetulle, jos vaan tuo pikkumies ei ehdi herätä ennen sitä... Niin joo, ja synnärille jäi vaan 5kg, olisin kyllä mielelläni jättänyt enemmänkin...

Niksu ja pikkumees 3pv

 

Ihana, vaiherikas ja yllättäviä käänteitä sisältänyt synnytyskertomus Niksulta. Kiitos paljon ja onnea vielä kerran!!

Hei tuli muuten mieleen, että pitäiskö suljetulle kerätä kaikkien synnytyskertomukset?? Niitä sitten seuraavia odottaessa(nne) olis kiva fiilistellä..

 

Heipsistä teille!

Huh, taas on sormikkailla ollut paljon asiaa. =)

Ja yksi sormikas on päässyt testailemaan... hihii. Ja meinaa että pilkka osuu omaan nilkkaan... vielä enemmän hihitystä tai ennemmin käkätystä. =D
Limailut ja nippailut ovat edelleen samanlaiset, kiitos kysymästä. Ristiselkää ja munasarjoja vihloo?! Onkohan siellä nyt kaikesta huolimatta hormonitoiminta ottamassa faartia? Oli miten oli, testejä en taida kuitenkaan ostaa. Sillä olen SATAvarma etten raskaana ole.

Onnittelut Tehiksen pojalle Talent-kisan voitosta, hieno juttu!
Onko Tehiksen tädin tyttärellä lapsia? Uteliaisuus heräsi ja olisi kiva tietää jos vaikka oltaiski naapureita tai ainakin törmätty tuolla hiekkalaatikolla/kerhoissa.

Tiitiä alkanut iltaisin itkettää. Höh. Iltaitkut eivät välttämättä johdu mahasta. Meilläkin itkettiin ekat pari kuukautta aika usein iltaisin juuri samoihin aikoihin ja sitten iltaitkut loppuivat yht'äkkiä kuin seinään. Gynen mielestä kuuluu vain siihen ikään.Tarkemmin kuin ajattelee, ei ole ihme että itkettää kun miettii mitä lapsukainen on käynyt läpi päästäkseen mahanahan tälle puolen. Vähemmästäkin tulee traumoja, jotka itkettäisi aikuisiakin.
Mutta, nykyään poitsu menee tosi hyvin yöunille, paitsi niinä iltoina kun pitäisi päästä käyttämään äitiä huvituttina. =) Tsemppiä, toivottavasti cuplatonit/disflatylit/maitohappobakteerit helpottavat itkuisuutta.

Tuosta äitiydestä olitte kirjoitelleet. Kyllä se tosiaan ajan myötä tulee se tunne, mutta täytyy tunnustaa että välillä ihmettelen vieläkin että olenko tosiaan kahden pienen lapsen äiti. Hassua. Toisinaan on kyllä niitä hetkiä jolloin on täysin neuvoton ja miettii että mihin sitä onkaan tullut ryhdyttyä... Mua välillä painaa kauheasti se, että miten sitä pystyy kasvattamaan lapsensa niin etteivät ne hairahdu huumeisiin tms. Maailma kun on pullollaan kaikkea vaarallista eikä ihan kaikilta kauheuksilta pysty lapsiaan suojelemaan. Uskon ja toivon että puhumalla voi rakentaa luottamukselliset ja avoimet suhteet lapsiinsa, jolloin hölmöyksien riski on pienempi. Tai ainakin toivon niin.

Hienoa että Safiirilla kaikki hyvin neuvolassa ja piimäkuuri tältä osin nyt sitten loppu. Jännityksellä odotellaan perjantaita. Hurjasti tsemppiä hoohetkeen ja toivottavasti käynnistys onnistuu hyvin!

Ja senora on jo paljastanut Ihimeen yhdelle työkaverille. Jännää! Nyt tosiaan ilmoittelet keskusradion välityksellä suuren uutisen niin ei tarvitse kenenkään enää arvuutella. =)

Voihan hindeli, olen tässä kirjoittamisen lomassa touhunnut kaikkea muutakin ja nyt loppui tyttelin kärsivällisyys. Täytyy siis mennä häntä viihdyttämään ettei hän keksi mitään kivoja pahuuksia.
Ja sopivasti poitsukin taitaa herätä päikkäreiltään. Hmph, malttoihan hän nukkua peräti puoli tuntia...

Puolet jäi kommentoimatta, mutta ajatuksissa olette jok'ikinen.

Mukavaa päivää ja terkkuja kaikille!

 

ihana synnytyskertomus Niksullakin! ja ai että olen KATEELLINEN sun ponnistusvaiheelle... miten voi lapsi "vaan tulla"...???? meikäläinen kun sitä pinnisti ja ponnisti ja huusi ja taas pinnisti ja välissä itkeäturautti ja ei mitään...
no, kyllä sit lopulta.. =)

ja tehiksen pojulle täältäkin onnittelut!! hienoa

mullakin muuten vihlonut kauhiasti oikeeta munasarjaa - tai sitä kohtaa jossa ajattelen sen olevan.
toivottavasti ei nyt vielä ala menkat!

nyt pyykkiä ripustamaan.

 

Ihana synnytyskertomus Niksulla. Hyvä idea tuo että kerätään ne kaikki suljetulle. Sinne vois laittaa ihan oman ketjun niille...

Ja olihan ihana kuva Niksun poitsusta

Täällä kohta lasketaan tunteja. 40h ja 20 min.