Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Ap - ehkäpä juuri siksi moni ei valitse itselleen vaan näennäisesti hyvää miestä jolla on hyvä toimeentulotasokin, koska rakkaus on se tunne joka erottaa yksilön muitten keskeltä. Jos parinvalintaan riittäisi hyvä ulkonäkö, ammatti ja tulot niin kyllä olisi helppoa pariutua. Itselleni ne tunteet ja toisen vetovoima, mukaanlukien seksuaalisuus ovat niitä asioita, joihin ei nuo yleiset monilta löytyvät ominaisuudet riitä. Ja ei se rakkaus minnekään katoa, kun molemmat toisiaan rakastavat. Toiseltahan se toki voi hävitä, sen näkee vain yhteiselon myötä.
Seksuaalisuus on mullekin merkittävä asia, ja uskon sen pitävän sen rakastumistunteen yllä - tai ainakin tuovan sitä suhteeseen säännöllisin väliajoin ennen kuin muisti siitä haalenee. Sen sijaan kumppania etsiessä on mun mielestä mahdotonta etukäteen tietää, ketä voisi rakastaa ja ketä ei. Toisaalta mielestäni lähes ketä tahansa voi rakastaa. Isovanhempiemme sukupolvessa se näkyy. Pariskunnat pysyivät yhdessä hautaan asti vaikka alunperin olisivat päätyneet yhteen lähes sattumalta. Useimmat heistä luultavasti ihan onnellisina, mitä nyt on tarinoita siltä ikäpolvelta kuullut

Joten, näillä eväillä: Mieluiten joku itseäni hieman vanhempi, jokseenkin hyvätuloinen mies jolla luonne natsaa mun kanssa

Ihmiset yrittävät kovasti luoda jotain
mysteerisiä tunteita - "vetovoima", "rakkaus" - jotka vain tulevat jostakin syvältä ilman sen kummempia syitä. Loppuen lopuksi pariutuminen on paljon yksinkertaisempaa, biologiaa, vaikkei sitä halutakaan myöntää. Nuorelle naiselle joka haluaa perheen, vanhempi ja hyvässä sosiaalisessa asemassa oleva mies on hyvä vaihtoehto.
Miehen vetovoima koostuu miehen tuloista, älykkyydestä, sosiaalisesta asemasta ja terveydestä, ulkonäöllä ollen vähäinen vaikutus. Naisen vetovoima perustuu ikään, hedelmällisyyteen, terveyteen ja ulkonäköön. Rakkaus taas on oksitosiinin tuottama psyykkinen side, joka pitää perheen kasassa jälkikasvun ja oman elämän turvaamiseksi.
Jopas on tämä keskustelu lähtenyt OTksi