just joo
Yks käärme yrittää luikerrella sen elämään, mut ei onnistu.Alkuperäinen kirjoittaja 4xäiti:
Just joo. Ehkä et olekaan ihan varma erostanne?
Jospa antaisit miehesi elää omaa elämäänsä.
Joissain tapauksissa se on rakkautta lasta kohtaan ottaa ja lähteä, jos vanhempien yhdessäolosta ei tule mitään, ja jatkuva riitely ja kodin huono ilmapiiri vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Sisareni jätti alle vuoden vanhan poikansa isänsä kanssa asumaan, mutta heidän kohdalla sikäli hieno tilanne, että koko tämän kolmen vuoden ajan mitä ovat nyt erossa olleet, ovat pysyneet väleissä ja pystyneet poikaa koskevista asioista keskustelemaan aikuismaisesti. Välit paranivat vanhempien välillä heti kun erosivat, ja poika, vaikka virallisesti asuukin isänsä luona ja isällä on yksinhuoltajuus, tapaa äitiään monta kertaa viikossa.
Aika moneen kertaan tässäkin ketjussa sanottu, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Eivät kaikki ole niitä huonoja ääripään edustajia jotka vaan ottavat ja lähtevät eivätkä katso taakseen. Typerää edes olettaa niin.
Sisareni jätti alle vuoden vanhan poikansa isänsä kanssa asumaan, mutta heidän kohdalla sikäli hieno tilanne, että koko tämän kolmen vuoden ajan mitä ovat nyt erossa olleet, ovat pysyneet väleissä ja pystyneet poikaa koskevista asioista keskustelemaan aikuismaisesti. Välit paranivat vanhempien välillä heti kun erosivat, ja poika, vaikka virallisesti asuukin isänsä luona ja isällä on yksinhuoltajuus, tapaa äitiään monta kertaa viikossa.
Aika moneen kertaan tässäkin ketjussa sanottu, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Eivät kaikki ole niitä huonoja ääripään edustajia jotka vaan ottavat ja lähtevät eivätkä katso taakseen. Typerää edes olettaa niin.
...
En ikinä luopuisi lapsistani.Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon että äiti on aina äiti.Isälläni olen asunut ja siitä paljon kärsinyt.Ymmärrän jos mielenterveysongelmia tai päihde.Älytöntä...
Ja Lunatic sä olet ihan pönttö.Et edes hauska..vaan pönttö.
Ja Lunatic sä olet ihan pönttö.Et edes hauska..vaan pönttö.
vieras
Jotkut äidit eivät ole niin itsekkäitä kuin sinä, siksi he pystyvät!Alkuperäinen kirjoittaja Mietiskelen:
Jos me joskus erottais..mä toden näköisesti jäisin samaan kaupunkii asumaan ja tyttö olis joka toinen viikko mulla ja joka toinen viikko isällään..
Tai jos olis pakko jostain syystä ni vois vaikka asuu pääasiassa isällään..
Mä pystyisin siihen lapseni takia,vaikka tiedän että sydämeni itkisi ikävää varmasti.
Tai jos olis pakko jostain syystä ni vois vaikka asuu pääasiassa isällään..
Mä pystyisin siihen lapseni takia,vaikka tiedän että sydämeni itkisi ikävää varmasti.
Tiedätkö ap, mä vähän tiedän jo tän sun aloituksenkin perusteella ja siitä minkä kuvan se mulle susta ja sun ajatusmaailmasta antaa et suurin osa kokopäiväisukeista ja etä-äideistä on paljon rakastavampia lapsiaan kohtaan kuin sinä.
Eroessa ajatellaan lapsen etua.Joissakin tilanteissa lapsen on parempi jäädä isän luokse.
Voi hitsit, mitäs nytten kun meidän iskä vei meidän puoltoistavuotiaan mummulaan mukanaan. Ihan kahdestaan lähtivät 
Ja minä kehtasin täällä kotona nukkua puol kahteentoista asti :|
Ja minä kehtasin täällä kotona nukkua puol kahteentoista asti :|
öhöm
noinko se aina menee, että EROTAAN SUHTEESTA, JOSSA ISÄ ON OLLUT LÄSNÄ LASTEN ELÄMÄSSÄ?! on niitä sellaisiakin suhteita, joissa isä ei välitä tippaakaan ja sellaisia, joissa isä jopa tahallaan vahingoittaa lapsiaan. ja sitten on vielä isiä, jotka eivät alunperinkään välitä lapsestaan yhtään.
minä olen saanut lapseni yksin ja voin sanoa, että lapseni isä EI TODELLAKAAN ole lapselleni yhtä tärkeä kuin minä olen eikä tule olemaan vielä moneen, moneen vuoteen.
vai menikö se sittenkin niin,että ne joiden lasten isät eivät ole olleet mukana,eivät ole olleet kiinnostuneita yms omista lapsistaan..
Niiin nämä äidit ovat kateellisia niille joiden lapsilla on isät jotka hoitavat joskus paremmin kuin äiti omia lapsiaan..
Kaikki ei elä samalla lailla...
Kaikilla ei voi olla samanlainen parisuhde..
Kaikki ei voi elää tismalleen samanlaista elämää!!!!
Niiin nämä äidit ovat kateellisia niille joiden lapsilla on isät jotka hoitavat joskus paremmin kuin äiti omia lapsiaan..
Kaikki ei elä samalla lailla...
Kaikilla ei voi olla samanlainen parisuhde..
Kaikki ei voi elää tismalleen samanlaista elämää!!!!
öhöm
Alkuperäinen kirjoittaja röppö:
en ole kateellinen, jos toisilla lapsilla on paremmat isät kuin omallani (tai minulla aikanaan), eihän se ole pois minulta eikä minun lapseltani. sitäpaitsi minä olen Maailman Paras Äiti, joten lapsellani ei ole hätäpäivää Sellainen äiti, joka haluaa lapsensa parasta, on etä-äiti.Alkuperäinen kirjoittaja Mietiskelen:
yh-äiti
Hyvä äiti osaa ajatella lastensa parasta ja tajuaa, että joskus niillä lapsilla on parempi isänsä kanssa.
Tai vaikka haluaisi kovasti lapset luokseen antaa isälle, jotta lapset eivät joutuisi riitakapuloiksi.
Itse olen sitä mieltä, että suurimmalla osalla lapsista äiti on elämän alkuvaiheen läheisempi biologiasta johtuen, mutta ero tasoittuu pian.
Tai vaikka haluaisi kovasti lapset luokseen antaa isälle, jotta lapset eivät joutuisi riitakapuloiksi.
Itse olen sitä mieltä, että suurimmalla osalla lapsista äiti on elämän alkuvaiheen läheisempi biologiasta johtuen, mutta ero tasoittuu pian.
totta
On vain valitettavasti näitäkin äitejä, jotka eivät salli lapsi-isäsuhteen muodostumista.Alkuperäinen kirjoittaja yh-äiti:
Estämiskeinoina esim. jos isä leikkii ja touhuuaa lasten kanssa, alkaa kauhea mäkätys miehelle, että siinä se vaan lorvailee vaikka katto on korjaamatta ja listat laittamatta.
Joskus myös kun lapset alkavat oppia ymmärtämään puhetta, alkaa lasten manipulointi isää vastaan; lapsille selostetaan kuinka tyhmä ja ikävä ihminen isä on ja kuinka loukkaa äitiä... ja lapsethan oppivat ettei isää pidä rakastaa.
Lisäksi isä ei osaa pukea oikeanlaisia vaatteita, isä ei osaa kasvattaa oikein, kaikessa on korjaamista.
Tarpeeksi voimakkaan painostuksen ja manipulaation edessä paraskin isä on voimaton ja etääntyy takavasemmalle; töihin ja harrastuksiin.
olen itse etä-äiti 2 erityislapselleni tosin lapseni asuvat sijaisperheessä koska lasten isä ei osallistunut mihinkään mikä liittyi lapsiin jne.. tein kaiken yksin vaikka olimme naimisissa ja sen jälkeen uuvuin itse totaalisesti vähän suivaannuin lukemistani kirjoituksista koska etä-äitejä on muullakin tavoin kuin avioero perheissä ja vähän liikaa yleistetään ja se on tosi että jokaisella on omat yksilölliset asiat.... syyllisiä voidaan hakea loputtomiin ja osotella sormella!!
itse olen sairastanut nyt n.4v masennusta ja se mistä se lähti oli se että en saanut todellakaan lasten isältä mitään apua olin todellakin lirissä koska 2 erityislasta on vaativampi hoitaa yms... kun ns. normaali lapsi meillä pahin oli ylivilkkaus jonka takia jouduin valvomaan joko öitä tai nukkumaan ns. koiran unta ettei tule aamuyöllä mitään vaaratilannetta silloin kun erosimme koska ei liittoa ollut mitään järkeä jatkaa koska kaikki tunteet oli kuihtuneet niin lasten isä ei ees suostunu etäisäksi että hän olis ottanut lapset itelleen joka toinenviikonloppu tms... ja kyse ei ollut siitä ettenkö olisi antanu hänen osallistua se oli silkkaa välinpitämättömyyttä. no joka tapauksessa aika pian eron jälkeen lapset sitten sijoitettiin perheeseen sen takia koska itselläni ei voima varat riittänyt tai jos oisin jatkanut samaa rataa olisin pian päässyt kellokoskelle lataamaan akkuja....
on vaan todella kohtuutonta puhua asioista noin yleisesti koska tilanteita on monia ja jokaisella on omat parhaat vaihtoehdot omaan elämäänsä... ei se ole itsellekkään ollut mikään maailman helpoin ja iloisin asia että lapset ei asu luonani sekin lisäsi masennusta aikatavalla ja nyt kärsin vielä paniikkihäiriöstä.... eikä sitäkään tiedä mikä sen laukas!?! oisko ero lapsista...
sanonkin näin että itsekin olen mielenterveys ongelmainen jollain tavalla mut jokaisella on oikeus vanhemmuuteen mutta voimavaroja sekin vaatii ja sitäkään ei pidä yleistää kuka on tai kumpi on parempi isä vai äiti... kukaan ei ole ketään toista parempi jokaisella on ne omat miinukset mutta kuinka moni niistä uskaltaa jolle kulle kertoa....
kannattaa miettiä mitä kirjottaa.... nostan hattua niille kenen isä osallistuu myös eronkin jälkeen!!
itse olen sairastanut nyt n.4v masennusta ja se mistä se lähti oli se että en saanut todellakaan lasten isältä mitään apua olin todellakin lirissä koska 2 erityislasta on vaativampi hoitaa yms... kun ns. normaali lapsi meillä pahin oli ylivilkkaus jonka takia jouduin valvomaan joko öitä tai nukkumaan ns. koiran unta ettei tule aamuyöllä mitään vaaratilannetta silloin kun erosimme koska ei liittoa ollut mitään järkeä jatkaa koska kaikki tunteet oli kuihtuneet niin lasten isä ei ees suostunu etäisäksi että hän olis ottanut lapset itelleen joka toinenviikonloppu tms... ja kyse ei ollut siitä ettenkö olisi antanu hänen osallistua se oli silkkaa välinpitämättömyyttä. no joka tapauksessa aika pian eron jälkeen lapset sitten sijoitettiin perheeseen sen takia koska itselläni ei voima varat riittänyt tai jos oisin jatkanut samaa rataa olisin pian päässyt kellokoskelle lataamaan akkuja....
on vaan todella kohtuutonta puhua asioista noin yleisesti koska tilanteita on monia ja jokaisella on omat parhaat vaihtoehdot omaan elämäänsä... ei se ole itsellekkään ollut mikään maailman helpoin ja iloisin asia että lapset ei asu luonani sekin lisäsi masennusta aikatavalla ja nyt kärsin vielä paniikkihäiriöstä.... eikä sitäkään tiedä mikä sen laukas!?! oisko ero lapsista...
sanonkin näin että itsekin olen mielenterveys ongelmainen jollain tavalla mut jokaisella on oikeus vanhemmuuteen mutta voimavaroja sekin vaatii ja sitäkään ei pidä yleistää kuka on tai kumpi on parempi isä vai äiti... kukaan ei ole ketään toista parempi jokaisella on ne omat miinukset mutta kuinka moni niistä uskaltaa jolle kulle kertoa....
kannattaa miettiä mitä kirjottaa.... nostan hattua niille kenen isä osallistuu myös eronkin jälkeen!!
Itsenäinen äiti
8 vuoden kotiäitiyden jälkeen läksin perhehelvetiksi muodostuneesta tilanteesta pelkän kapsäkin kanssa. Olin henkisesti niin rikki ja väsynyt tilanteesta miehen kanssa, työtön kun opiskelut olivat vielä vaiheessa ja kaiken lisäksi asunnoton. En olisi voinut kuvitellakaan raahaavani lapsia mukaani heidän omasta ihanasta kodistaan.
Lopulta löysin asunnon ihan läheltä ja alkoivat tapaamiset toimia, vaikka mies kiukuspäissään niillä koittikin aluksi kiristää. Vaikka asioista sopiminen on meille vanhemmille ollut välillä todella tuskaa ja hirvittävää vääntöä, uskon että lasten paras on nyt tapahtunut: he saavat tavata molempia vanhempiaan lähes päivittäin, eikä heidän tarvitse enää nähdä mitään tappeluita.
Katson, että olen lapsilleni ollut tärkeä ja hyvä äiti ja olen sitä vieläkin, vaikka virallisesti lapset asustavatkin isänsä luona, jolla on huomattavasti paremmat taloudelliset resurssit esim kaikkiin harrastuksiin yms yms. Nauttikoon hän nyt vastuun kantamisesta kun kerran sitä haluaa, minä en lähde oikeuteen tappelemaan.
Lopulta löysin asunnon ihan läheltä ja alkoivat tapaamiset toimia, vaikka mies kiukuspäissään niillä koittikin aluksi kiristää. Vaikka asioista sopiminen on meille vanhemmille ollut välillä todella tuskaa ja hirvittävää vääntöä, uskon että lasten paras on nyt tapahtunut: he saavat tavata molempia vanhempiaan lähes päivittäin, eikä heidän tarvitse enää nähdä mitään tappeluita.
Katson, että olen lapsilleni ollut tärkeä ja hyvä äiti ja olen sitä vieläkin, vaikka virallisesti lapset asustavatkin isänsä luona, jolla on huomattavasti paremmat taloudelliset resurssit esim kaikkiin harrastuksiin yms yms. Nauttikoon hän nyt vastuun kantamisesta kun kerran sitä haluaa, minä en lähde oikeuteen tappelemaan.