Isä on itsetunnon turva
Isä on itsetunnon turva
- Lapsi tarvitsee isän joka ihailee ja jota voi ihailla. Silti siihen riittää ihan tavallinen isä, tiivisti Vaasan seurakuntien perheneuvoja Saara Kinnunen maanantai-iltana Kostian koululla järjestetyssä Eväät elämään -sarjan luentotilaisuudessa.
Kaukaisesta menneisyydestä aina viime sotien jälkeiseen aikaan asti isän ja äidin roolijako perheessä oli selkeä ja staattinen. Isän tehtävänä oli toimeentulon hankkiminen ja perheen, heimon tai isänmaan suojeleminen vihollisilta. Äidin piti huolehtia kodin asioista ja lasten hoidosta. Vaikka murrosvaihetta on eletty jo pitkään, vanhempien roolit eivät ole vielä täysin selkiytyneet.
- Äidit ovat lähteneet kodista poispäin, isät eivät ole vielä kerinneet ihan kotiin asti, Saara Kinnunen muotoili.
- Tämän päivän tilanne on jaettu vanhemmuus. Sellaisesta vanhemmuudesta meiltä puuttuu malli, eikä aina ole tietoa siitä, mihin isää tarvitaan.
Pikkulapsi kasvattaa vanhemman
- 1-3-vuotias lapsi elää molempien vanhempien kautta, Saara Kinnunen kertoi. Silloin ei ole kehityksellisesti suurta merkitystä siltä, kumpi vanhemmista hoitaa lasta, kunhan lapsella on kiinteä ja pysyvä suhde yhteen vanhempaan. Isä-lapsi -suhteessa lapsen ensimmäiset vuodet ovat merkityksellisiä ennen kaikkea isän itsensä kannalta, sillä ne ovat tärkeää aikaa lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen synnyssä. Mitä varhaisemmin tunnesuhde lapsen kanssa syntyy, sitä luonnollisempaa on lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuminen.
- Nykyään isät löytävät lapsen jo vauvaiässä. Monet ovat innokkaasti mukana myös vauvan odotuksessa. Se on erinomainen asia, sillä meillä on ollut aivan liian paljon naisia, jotka ovat joutuneet olemaan raskautensa kanssa yksin, Saara Kinnunen totesi.
Välittävä isä suojelee tytärtä
Ikäkausi neljästä vuodesta murrosiän alkamiseen on lapsen kehityksessä vastakkaisen sukupuolen vaihe. Silloin lapsen identiteetti tyttönä tai poikana selkiytyy.
- Isä on kuin peili, josta tyttö katsoo omaa arvoaan, Saara Kinnunen sanoi. - Tämän ikäiset tytöt, joista isä tykkää, ovat saaneet syntyä hyvälle oksalle. Saara Kinnusen mukaan tyttö, josta isä ei välitä, kokee epäonnistuneensa isän huomion valloittamisessa ja hänessä kasvaa epävarmuus omasta viehätysvoimastaan.
Silloin on vaara eksyä harhapolulle kahta kautta: heikon itsetunnon vuoksi tyttö on valmis lähtemään ensimmäisen miehen mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota, koska *kukaan muu ei kuitenkaan huoli*. Suuri määrä epäonnistuneita parisuhteista on saanut alkunsa juuri tällä tavalla.
Toinen isän hyväksynnän puutteesta johtuva toimintamalli on lähteä testaamaan, saako jonkun välittämään itsestään. Halu kokeilla ja näyttää johtaa varhaisiin irrallisiin sukupuolisuhteisiin, joiden seurauksista voi pahimmassa tapauksessa kärsiä loppuelämänsä. Isän välittäminen on tyttären paras henkivakuutus tällaisia suhteita vastaan, Saara Kinnunen painotti.
Isän kanssa miesten kesken
Pienelle pojalle isä on tärkein samaistumisen ja ihailun kohde. Yhteenkuuluvuus isän kanssa vahvistaa pojan itsetuntoa: jos isä on ihailtava niin poikakin tuntee olevansa.
- Suuri riskitekijä pojan elämässä on, jos hänellä on mitätön isä. Se tarkoittaa isää, jota joutuu häpeämään, josta ei löydy mitään ihailemisen arvoista. Silloin poika saattaa samaistaa itsensä isän mitättömyyteen ja kokea rankasti huonommuutta esimerkiksi lapsiryhmässä.
- Tällaisen kohtalon kokeneita poikia täytyy auttaa erottamaan itsensä isästään. Hänelle täytyy tehdä selväksi, että hän on hyvä ja hyväksyttävä, vaikka isä ei olekaan. Poikaa auttaa myös, jos hän näkee isässä ongelmien ohella edes joitakin hyviä puolia, Saara Kinnunen muistutti.
- Jos miehinen identiteetti on jäänyt heikoksi, suhteiden solmiminen toisiin poikiin voi olla jo murrosiässä vaikeaa. Joitakin poikia vaivaa koko lapsuuden ja nuoruuden ajan epävarmuus siitä, miten miehet käyttäytyvät. Isätön poika omaksuu helposti filmisankarien karskin ja piittaamattoman miehenmallin, jolle tunteiden näyttäminen on vierasta. Lapsen pitäisi saada nähdä isässä aito ihminen, joka uskaltaa näyttää tunteensa ja myöntää tehneensä väärin. Pojalle on arvokas oppi, että tosi mies osaa pyytää anteeksi.
Isän huomio ravitsee itseluottamusta
Tutkimuksissa on havaittu, että isällä on sekä tytön että pojan itsetuntoon suurempi vaikutus kuin äidillä. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalla tyrmäävältä, kun äidit kuitenkin viettävät lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa. Meneekö kaikki peseminen, niistäminen, pullien leipominen ja komentaminen siis ohi jälkiä jättämättä?
- Ei, ei suinkaan niin, Saara Kinnunen lohdutti. - Aikuisena lapset kyllä ymmärtävät äidin arvon.
Keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että äiti kodin arkisena ylläpitäjänä ja kiukunpuuskien vastaanottajana on liian tuttu ja tavanomainen hahmo kelvatakseen oman lapsensa ihailijaksi tai sankariksi. Äiti on eräänlainen elämän perusturva, isä ennen kaikkea kannustaja ja rohkaisija. Isän rinnalla poika saa tuntea itsensä pikku sankariksi ja isän prinsessasta kasvaa omasta arvostaan tietoinen nainen.
http://www.palkane.fi/siv/evaat/Kinnunen.htm
- Lapsi tarvitsee isän joka ihailee ja jota voi ihailla. Silti siihen riittää ihan tavallinen isä, tiivisti Vaasan seurakuntien perheneuvoja Saara Kinnunen maanantai-iltana Kostian koululla järjestetyssä Eväät elämään -sarjan luentotilaisuudessa.
Kaukaisesta menneisyydestä aina viime sotien jälkeiseen aikaan asti isän ja äidin roolijako perheessä oli selkeä ja staattinen. Isän tehtävänä oli toimeentulon hankkiminen ja perheen, heimon tai isänmaan suojeleminen vihollisilta. Äidin piti huolehtia kodin asioista ja lasten hoidosta. Vaikka murrosvaihetta on eletty jo pitkään, vanhempien roolit eivät ole vielä täysin selkiytyneet.
- Äidit ovat lähteneet kodista poispäin, isät eivät ole vielä kerinneet ihan kotiin asti, Saara Kinnunen muotoili.
- Tämän päivän tilanne on jaettu vanhemmuus. Sellaisesta vanhemmuudesta meiltä puuttuu malli, eikä aina ole tietoa siitä, mihin isää tarvitaan.
Pikkulapsi kasvattaa vanhemman
- 1-3-vuotias lapsi elää molempien vanhempien kautta, Saara Kinnunen kertoi. Silloin ei ole kehityksellisesti suurta merkitystä siltä, kumpi vanhemmista hoitaa lasta, kunhan lapsella on kiinteä ja pysyvä suhde yhteen vanhempaan. Isä-lapsi -suhteessa lapsen ensimmäiset vuodet ovat merkityksellisiä ennen kaikkea isän itsensä kannalta, sillä ne ovat tärkeää aikaa lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen synnyssä. Mitä varhaisemmin tunnesuhde lapsen kanssa syntyy, sitä luonnollisempaa on lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuminen.
- Nykyään isät löytävät lapsen jo vauvaiässä. Monet ovat innokkaasti mukana myös vauvan odotuksessa. Se on erinomainen asia, sillä meillä on ollut aivan liian paljon naisia, jotka ovat joutuneet olemaan raskautensa kanssa yksin, Saara Kinnunen totesi.
Välittävä isä suojelee tytärtä
Ikäkausi neljästä vuodesta murrosiän alkamiseen on lapsen kehityksessä vastakkaisen sukupuolen vaihe. Silloin lapsen identiteetti tyttönä tai poikana selkiytyy.
- Isä on kuin peili, josta tyttö katsoo omaa arvoaan, Saara Kinnunen sanoi. - Tämän ikäiset tytöt, joista isä tykkää, ovat saaneet syntyä hyvälle oksalle. Saara Kinnusen mukaan tyttö, josta isä ei välitä, kokee epäonnistuneensa isän huomion valloittamisessa ja hänessä kasvaa epävarmuus omasta viehätysvoimastaan.
Silloin on vaara eksyä harhapolulle kahta kautta: heikon itsetunnon vuoksi tyttö on valmis lähtemään ensimmäisen miehen mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota, koska *kukaan muu ei kuitenkaan huoli*. Suuri määrä epäonnistuneita parisuhteista on saanut alkunsa juuri tällä tavalla.
Toinen isän hyväksynnän puutteesta johtuva toimintamalli on lähteä testaamaan, saako jonkun välittämään itsestään. Halu kokeilla ja näyttää johtaa varhaisiin irrallisiin sukupuolisuhteisiin, joiden seurauksista voi pahimmassa tapauksessa kärsiä loppuelämänsä. Isän välittäminen on tyttären paras henkivakuutus tällaisia suhteita vastaan, Saara Kinnunen painotti.
Isän kanssa miesten kesken
Pienelle pojalle isä on tärkein samaistumisen ja ihailun kohde. Yhteenkuuluvuus isän kanssa vahvistaa pojan itsetuntoa: jos isä on ihailtava niin poikakin tuntee olevansa.
- Suuri riskitekijä pojan elämässä on, jos hänellä on mitätön isä. Se tarkoittaa isää, jota joutuu häpeämään, josta ei löydy mitään ihailemisen arvoista. Silloin poika saattaa samaistaa itsensä isän mitättömyyteen ja kokea rankasti huonommuutta esimerkiksi lapsiryhmässä.
- Tällaisen kohtalon kokeneita poikia täytyy auttaa erottamaan itsensä isästään. Hänelle täytyy tehdä selväksi, että hän on hyvä ja hyväksyttävä, vaikka isä ei olekaan. Poikaa auttaa myös, jos hän näkee isässä ongelmien ohella edes joitakin hyviä puolia, Saara Kinnunen muistutti.
- Jos miehinen identiteetti on jäänyt heikoksi, suhteiden solmiminen toisiin poikiin voi olla jo murrosiässä vaikeaa. Joitakin poikia vaivaa koko lapsuuden ja nuoruuden ajan epävarmuus siitä, miten miehet käyttäytyvät. Isätön poika omaksuu helposti filmisankarien karskin ja piittaamattoman miehenmallin, jolle tunteiden näyttäminen on vierasta. Lapsen pitäisi saada nähdä isässä aito ihminen, joka uskaltaa näyttää tunteensa ja myöntää tehneensä väärin. Pojalle on arvokas oppi, että tosi mies osaa pyytää anteeksi.
Isän huomio ravitsee itseluottamusta
Tutkimuksissa on havaittu, että isällä on sekä tytön että pojan itsetuntoon suurempi vaikutus kuin äidillä. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalla tyrmäävältä, kun äidit kuitenkin viettävät lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa. Meneekö kaikki peseminen, niistäminen, pullien leipominen ja komentaminen siis ohi jälkiä jättämättä?
- Ei, ei suinkaan niin, Saara Kinnunen lohdutti. - Aikuisena lapset kyllä ymmärtävät äidin arvon.
Keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että äiti kodin arkisena ylläpitäjänä ja kiukunpuuskien vastaanottajana on liian tuttu ja tavanomainen hahmo kelvatakseen oman lapsensa ihailijaksi tai sankariksi. Äiti on eräänlainen elämän perusturva, isä ennen kaikkea kannustaja ja rohkaisija. Isän rinnalla poika saa tuntea itsensä pikku sankariksi ja isän prinsessasta kasvaa omasta arvostaan tietoinen nainen.
http://www.palkane.fi/siv/evaat/Kinnunen.htm
Mun tuntemat etä-äidit on helkutin hyviä ja epäitsekkäitä äitejä.
Eivät eron tullessa raahanneet lapsiaan tutusta kodista, omasta pihasta, tutusta päiväkodista/koulusta mukaansa vieraaseen kaupunginosaan vuokrakaksioon, vaan lapsilla säilyi tuttu koti, tutut kaverit ja rutiinit. Eivät raahanneet lapsiaan pois sisarusten luota, joiden kanssa nämä olivat koko ikänsä eläneet - tässä siis sellainen tapaus, missä miehellä oli pari lasta entisestä liitosta, ja lapset asuivat isänsä kanssa - vaan lapset saivat jäädä sisarustensa kanssa saman katon alle, tuttuun kotiin ja asuinympäristöön.
Eli lasten etu liikkui näiden etä-äitien päässä, kun he ratkaisunsa tekivät, erittäin suurta epäitsekkyyttä osoittaen. Moni sanoo että "minä en pystyisi elämään ilman lapsiani" mutta eihän siinä lapsen parasta silloin ajatella, vaan äidin....
Eivät eron tullessa raahanneet lapsiaan tutusta kodista, omasta pihasta, tutusta päiväkodista/koulusta mukaansa vieraaseen kaupunginosaan vuokrakaksioon, vaan lapsilla säilyi tuttu koti, tutut kaverit ja rutiinit. Eivät raahanneet lapsiaan pois sisarusten luota, joiden kanssa nämä olivat koko ikänsä eläneet - tässä siis sellainen tapaus, missä miehellä oli pari lasta entisestä liitosta, ja lapset asuivat isänsä kanssa - vaan lapset saivat jäädä sisarustensa kanssa saman katon alle, tuttuun kotiin ja asuinympäristöön.
Eli lasten etu liikkui näiden etä-äitien päässä, kun he ratkaisunsa tekivät, erittäin suurta epäitsekkyyttä osoittaen. Moni sanoo että "minä en pystyisi elämään ilman lapsiani" mutta eihän siinä lapsen parasta silloin ajatella, vaan äidin....
Ravistettavaa peesailleen.
Joskus se luopuminen on todellakin sitä suurinta rakkautta, jos sillä pystyy tarjoamaan lapsilleen enemmän mitä muuten. Vielä suurempaa kanttia (ja rakkautta) tuo edellyttää, koska yhetiskunta on niin tottunut siihen että lapsen jäävät äidilleen. Etä-äiti saa taistella monia ennakkoluuloja vastaan, mutta mitäpä ei lastensa eteen tekisi.
Näiden lisäksi on olemassa myös ne tapaukset missä äidin kyky huolehtia lapsista on sen verran heikentynyt että lasten on selvästi parempi ja turvallisempi olla isän luona.
Joskus se luopuminen on todellakin sitä suurinta rakkautta, jos sillä pystyy tarjoamaan lapsilleen enemmän mitä muuten. Vielä suurempaa kanttia (ja rakkautta) tuo edellyttää, koska yhetiskunta on niin tottunut siihen että lapsen jäävät äidilleen. Etä-äiti saa taistella monia ennakkoluuloja vastaan, mutta mitäpä ei lastensa eteen tekisi.
Näiden lisäksi on olemassa myös ne tapaukset missä äidin kyky huolehtia lapsista on sen verran heikentynyt että lasten on selvästi parempi ja turvallisempi olla isän luona.
Ja isä on aina lapselle isä.
Ihan kumpi tahansa vanhempi voi olla lapselle "parempi" rakastava ja huolehtiva vanhempi, ja ihan kumpi tahansa voi olla piittaamaton rellestäjä-huono vanhempi.
Ja kun kerta ap:n mielestä isän suorittama lapsenhoito on verrattavissa isovanhempien hoitoon -eli ei normaalia lapsi-vanhempi-suhdetta vaan lapsenvahdinta/lapsenhoito, niin aika ikävät lähtökohdat lienevät aloittajan lapsilla. Kurja juttu.
Ihan kumpi tahansa vanhempi voi olla lapselle "parempi" rakastava ja huolehtiva vanhempi, ja ihan kumpi tahansa voi olla piittaamaton rellestäjä-huono vanhempi.
Ja kun kerta ap:n mielestä isän suorittama lapsenhoito on verrattavissa isovanhempien hoitoon -eli ei normaalia lapsi-vanhempi-suhdetta vaan lapsenvahdinta/lapsenhoito, niin aika ikävät lähtökohdat lienevät aloittajan lapsilla. Kurja juttu.
Kotiäiti
Näin on! Ja miehille ei ole luontaisesti rakennettu sellaista tunnekykyä mitä naisille. Olemme luonnostaan tunteellisempia ja hoivaavampia. Ehkä etä-äideillä on fyysisesti/psyykkisesti jotain miesten puolelta tullutta haluamattaan? Että eivät kykene siihen mihin me muut. En IKINÄ voisi antaa lasta muualle!!! Enkä IKINÄ ymmärrä etä-äitejä!Alkuperäinen kirjoittaja ei ap:
Lunatic
Pojista on varmaan helppo luopua, ainakin sellasista tyypillisistä suomalaisista pikkupojista.
Alkuperäinen kirjoittaja Kotiäiti :
Surullista lasta kohtaan tuollainen asenne. Ettei voisi antaa lasta isälle ikinä, vaikka isällä olisi selkeästi paremmat mahdollisuudet toimia lähihuoltajana.
haloo Lunatic!!!
Ooksää ihan terve? Niin no, LUNATIC ;D. Ihme kommentti.Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Mimmonen on tyypillinen suomalainen pikkupoika? En tajua. Siis ei niistä voi luopua :snotty:Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Se kotiäiti
Toki jos OIKEESTI pakkotarve mutta että vaan on asenne "emmää jaksa tota lasta" tai "haluan vapaata ja pilettää" niin sitten ei mee jakeluun!!!!Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Eli olet itsekäs: ajattelet itseäsi, etkä sitä, mikä ehkä erotilanteessa olisi lapsellesi parhain ja hellin vaihtoehto.Alkuperäinen kirjoittaja Kotiäiti :
Omasta miehestäni voin sanoa sen verran, että jos hän syystä tai toisesta jäisi yh-isäksi, niin hän pärjäisi helvetin hyvin. Osaisi ja haluaisi antaa lapsille rakkautta, hoivaa ja hellyyttä siinä missä minäkin, aivan varmasti.
vieras
Eihän sinun tarvitsekaan ymmärtää. Mikä sinua painaa kun tunnut suhtautuvan asiaan kovin kiihkeästi.Alkuperäinen kirjoittaja Kotiäiti :
Millainen puoliso sinulla on? Käsityksesi miehestä on todella yksinkertainen...
Lunatic
Kunhan vitsailin, ottaa tänään kaikki pattiin. Kivoja ne pikkupojat on ja herttasia, on on.