Ester

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ämmä miehenä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Ämmä miehenä

Vieras
Tulin kotiin eilen illalla pitkän työpäivän jälkeen. Työni luonteeseen kuuluu, että jokainen työhaastattelu ei ole niin sanottua tuottavaa työtä, eli en saa mistään ylitunneista palkkaa. Muutenkin tällä hetkellä - hiljan aloittaneen sivutoimipisteen vetäjänä - joudun tekemään paljon töitä. Jatkossa palkkani muodostuu osaksi myös liikevaihdon (eli työntekijöiden tekemän tuloksen) mukaan.

Soitin miehelleni ja kerroin, että joudun tekemään työhaastatteluja ja käymään oman esimieheni kanssa vakavan keskustelun illan päätteeksi. Mieheni sanoi, että okei, kunhan ennen puolta yötä tulet.

Tulin kotiin kello yhdeksän; puhuin alaiseni kanssa puhelimessa, kun astuin kotiovesta sisään. Lopetin puhelun noin 2 minuuttia sen jälkeen.

Mieheni kiukutteli kuin pikkukakara tai pahainen akka ja meni kiukuttelujaksonsa jälkeen sohvalle nukkumaan (kun tulin itse sänkyyn). Hänen mukaansa minä en saa tehdä töitä enkä puhua puhelimeen, kun astun ovesta sisään.

Suutuin lopulta ihan silmittömästi.

Kun tarvitsen tukea rankan työpäivän jälkeen, kotona onkin pikkupentu kiukuttelemassa..

Olemme olleet naimisissa vasta kuukauden ja minusta tuntuu, että verkko kiristyy vaan (luulin sen helpottavan naimisiin menomme jälkeen).

Saanko minä kommentteja tähän?? Miten tämä jatkuu? Mitä minä teen?
 
Ukko kuriin. keskustelkaa, sopikaa asioista etukäteen, selitä työsi.

Itse olen töissä joka ilta puoli kymmeneen. Ei ongelmia. mUtta en myöskään käytä miestä tukenani iltamyöhällä. Työ on työtä, tueksi riittää palkka ja työkaverit.



 
Minä sain sen kuvan,e ttä ap. nimenomaan oli sopinut asiasta etukäteen soittamalla. Ja kai nyt ukko tietää työn kuvan.
Olen sitä mieltä että ukko kiertoon vaan. Ei tuollaista tarvitse kenekään kestää eikä sietää.
 
Ei mitään järkee tehdä ylitöitä, jos niistä ei saa korvausta. Ensinnäkin se on laitonta. tyäaika on työaika, se mitä ei ehdi sen aikana tekemää, jää seuraavaksi päiväksi. Huomaavatpahan sitten, että työntekijöitä tarvittaisiin lisää. Luuletko tosiaan, että työnantajasi tulee sinua kiittämään, kun uhraat vapaa-aikasi ja pahimmassa lykyssä parisuhteesi työlle? Ei tule.
 
Tavallaan ymmärrän hänen suhtautumisensa..noissa töissä ollaan pilkuntarkkoja kaikesta, kuten tiedätkin.
Ymmärrän myös että sinä et voi harrastaa pilkun fiilausta.

Mutta kysymyshän kuuluu että kuinka saat miehesi ymmärtämään tilanteen. Niinpä.

Onko teillä ""liikaa"" rahaa elämiseen?
Onko sinun työpanoksesi tärkeä?
Siis hänen mielestään...
 
no se on kiinni ihan jokaisesta itsestään. jos alusta saakka haluaa harrastaa hyväntekeväisyyttä ja tehdä ilmaista työtä ja ylipitkiä työpäiviä ilman asiaankuuluvia korvauksia, niin sitähän saat sitten jatkaa töissäsi loputtomiin. Samalla firma porskuttaa ja tekee voittoa, kun säästää lisätyövoiman palkkaamisessa. Ihan älytöntä.
 
Mieheni on mustasukkaisimmasta ja omistushaluisimmasta päästä miehiä. En suostu tietenkään tällaisen näennäis""vallan"" alle, mutta tässä näitä taistelun aiheita onkin.

Ei meillä ole todellakaan liikaa rahaa. Työpanokseni on erittäin tärkeä taloudellemme; sanoinkin jo, että ala tehdä tuplapäivää tai vaadi tuplapalkka, jään mielelläni kotiin.

Työni on mukavaa, vaikka onkin rankkaa. Ei tosiaankaan ole kiva tulla kotiin, kun löytää sieltä kiukuttelevan (aikuisen iältään, 37 v), pikkupennun. Vaikka nimenomaan olen soittanut ja kertonut ja se on hänelle sopinut.
 
Ei aina ole kysymys tuosta mitä puolustat.
Tietenkin jokaisen on pidettävä puolensa, mutta luulen että Ester ja sinä olette erilaisissa työtilanteissa...

Priojektien vetäjät ja johtajat saavat kyllä korvauksensa, älä siitä huolehdi.
Heiltä kyllä vaaditaan joustoakin!

 
Olen päättänyt saada tämän sivutoimipisteen kannattamaan ja tuottamaan voittoa omistajilleen (se on osakeyhtiön perimmäinen tarkoitus). Olisin voinut vaihtaa vastaavaan työhön, jossa vastuuta eikä valtaa olisi, mutta haluan (ja mieheni ilmoitti haluavansa minun jatkavan tässä työssä) tehdä juuri tätä! Johtajien asennoituminen työhön on erilaista kuin sinun, ""älytöntä"".
 
Onkohan sinun nyt aluksi suljettava silmäsi ja korvasi hänen lapselliselta käytökseltään.

Muuten olen sitä mieltä että sinun ei todellakaan tarvitse alkaa nöyristelemään ja anteeksi pyytelemään miehesi edessä..
sellaisesta asiasta kuin TYÖSTÄ!

 
tiina,

Tunnen itseni tyhmäksi, kun menin naimisiin hänen kanssaan. Vaikka tietenkin hänessä on hyviäkin puolia paljon. Miksi kaikki pitää käydä läpi vaikeimman kautta? Miksen voinut naida aikuista miestä? Miksi pitää sietää näitä lapsellisuuksia? Tärkeä ohje minulle: Miten pystyy sietämään aikuismaisesti ja fiksusti lapsellista käyttäytymistä?? Ettei itse ala syyttelemään ja oma pinna pala totaalisesti?

En ajatellut pyytää anteeksi; varasin ajan perheneuvolaan.
 
Jos sä omistat jotain yrityksestä, jossa teet töitä, niin sähän olet yksityisyrittäjä. Ei meillä yksityisyrittäjillä ole työaikoja olemassakaan. Miehesi ei ehkä ymmärrä tätä ollenkaan. Yritä selittää asia hänelle niin kuin lapselle, jospa menisi perille ;-)
 
No jos sä kerran olet niin johtajaa niin johtajaa, niin miks ihmeessä sä täällä valitat. Itsehän olet asemasi valinnut. Sitäpaitsi, ei oikeilla johtajilla ole aikaa näillä palstoilla pyöriä. Taitaa olla satua koko juttu.
 
yrittäjä,

Minulla on erittäin pieni osakkuus yrityksestä. En ole yksityisyrittäjä sanan varsinaisessa merkityksessä; saan palkkaa työstäni.

Tuntuu, että alennan itsenikin lapsen tasolle joutuessani selittämään asiaa miehelleni kuin lapselle.
 
Katsopas otsikko ""Mies projisoi jne..."" Miehesi on jollakin tavalla traumatisoitunut kotonaan, siksi hän ""oirehtii"" kiukuttelemalla. Sinä et voi häntä muuttaa, äläkä missään tapauksessa suostu kiukuttelun kohteeksi. Hänen temppuilunsa syyt ovat syvällä lapsuudessa, eivätkä ne liity millään tavalla sinuun. Kun siis mies kiukuttelee, hän onkin itse asiassa vihainen äidilleen tai isälleen. Terapian tarpeessa siis.
 

Yhteistyössä