V
vierailija
Vieras
Etsin vertaistukea. Olen pitkässä yli kymmenen vuotta kestäneessä parisuhteessa, jossa on kaksi lasta. Meillä oli suhteen alussa vilkas seksielämä ensimmäisen vuoden. Sitten se tasaantui ja ajoittain jopa hiipui melkein kokonaan, kunnes vakiintui siihen, että seksiä oli kerran pari kuukaudessa. Minä koin itseni haluttomaksi ja usein ennen seksiä kävin hoitamassa itseni valmiiksi sopivaan vireeseen, etten olisi kuiva. Kuivat limakalvot aiheuttivat stressiä, en kostunut vaikka halusin. Olin todella kiitollinen siitä, että mieheni ei koskaan kiukutellut seksin vähyydestä ja halusi olla kanssani vaikka seksiä ei ollut tuon enempää.
Sitten aloimme yrittää lasta ja lopetin hormoniehkäisyn. Haluni palasivat ja seksiä oli melkein päivittäin, Tulin raskaaksi puolen vuoden sisällä. Seksi on säännöllistä melkein koko raskauden ajan. Synnytyksen jälkeen halut palasivat melko pian ja siitä asti olen halunnut seksiä en nyt joka päivä, mutta useita kertoja viikossa. Olen tajunnut, että haluttomuuteni johtui hormoniehkäisystä, enkä ole sen pariin enää palannut.
Mutta samalla olen huomannut, että mieheni ei ole yhtä seksuaalinen kuin minä. Se, että hän "suostui" vähään seksiin suhteessa ennen lapsia, johtuikin ehkä siitä, että hänelle riittää se kerran pari kuussa.
Aloitteet seksiin tulevat melkein järkiään minulta. Yleensä saan seksiä, ihan hyvää sellaista. Mutta olen huomannut, että jos päivän mittaan vihjailen, että illalla haluan seksiä, mies pakenee aikaisemmin nukkumaan. Monesti panettaa niin paljon, että herätän miehen sitten unilta harrastamaan seksiä.
Tilanteessa turhauttaa se, että joudun tekemään kaikki aloitteet. Haluaisin, että mies haluaisi minua ja osoittaisi sen, ottaisi minut.
Seksi on hyvää, mutta aina samalla kaavalla. Olen tilannut meille seksileluja, joita käytettiin pari kertaa minun aloitteestani. nyt ne on tuolla kaapin perukoilla. Mies ei ehdota mitään uutta.
Toiset miehet ovat alkaneet kiinnostaa ihan liikaa ja luulen ja pelkään, että se näkyy ulospäin. En haluaisi pettää enkä jättää, ja rikkoa lapsilta kotia, mutta välillä panettaa niin, että järki meinaa lähteä.
Tuntuu etten enää keksi mitä voisin tehdä, että seksielämämme vilkastuisi. puhuminen ei auta. viettely alkaa turhauttaa. Pitääkö minun vain tyytyä tähän, että kun haluan tämän miehen kanssa elää, olen jatkuvastu puutteessa?
Sitten aloimme yrittää lasta ja lopetin hormoniehkäisyn. Haluni palasivat ja seksiä oli melkein päivittäin, Tulin raskaaksi puolen vuoden sisällä. Seksi on säännöllistä melkein koko raskauden ajan. Synnytyksen jälkeen halut palasivat melko pian ja siitä asti olen halunnut seksiä en nyt joka päivä, mutta useita kertoja viikossa. Olen tajunnut, että haluttomuuteni johtui hormoniehkäisystä, enkä ole sen pariin enää palannut.
Mutta samalla olen huomannut, että mieheni ei ole yhtä seksuaalinen kuin minä. Se, että hän "suostui" vähään seksiin suhteessa ennen lapsia, johtuikin ehkä siitä, että hänelle riittää se kerran pari kuussa.
Aloitteet seksiin tulevat melkein järkiään minulta. Yleensä saan seksiä, ihan hyvää sellaista. Mutta olen huomannut, että jos päivän mittaan vihjailen, että illalla haluan seksiä, mies pakenee aikaisemmin nukkumaan. Monesti panettaa niin paljon, että herätän miehen sitten unilta harrastamaan seksiä.
Tilanteessa turhauttaa se, että joudun tekemään kaikki aloitteet. Haluaisin, että mies haluaisi minua ja osoittaisi sen, ottaisi minut.
Seksi on hyvää, mutta aina samalla kaavalla. Olen tilannut meille seksileluja, joita käytettiin pari kertaa minun aloitteestani. nyt ne on tuolla kaapin perukoilla. Mies ei ehdota mitään uutta.
Toiset miehet ovat alkaneet kiinnostaa ihan liikaa ja luulen ja pelkään, että se näkyy ulospäin. En haluaisi pettää enkä jättää, ja rikkoa lapsilta kotia, mutta välillä panettaa niin, että järki meinaa lähteä.
Tuntuu etten enää keksi mitä voisin tehdä, että seksielämämme vilkastuisi. puhuminen ei auta. viettely alkaa turhauttaa. Pitääkö minun vain tyytyä tähän, että kun haluan tämän miehen kanssa elää, olen jatkuvastu puutteessa?
