Helteiset heipat!
Monta kertaa olen alkanut kirjoittaa, mutta niinhän se on vauvan kanssa, että aina hän onnistuu yllättämään äidin heräämällä kesken kaiken.
Täällä voidaan hyvin ja kasvetaan kovaa vauhtia. Öisin ähistään ja huidotaan hermostumiseen asti, mutta äidinryökäle on opetellut kääräisemään kapalon, jolloin huitominen ei onnistu ja rauhoittuminen on helpompaa.
Jeenihän se taisi olla, joka
vaunuista kyseli. Meille mummu antoi koko perheen yhteiseksi synttärilahjaksi vaunut. Meillä on
Brion Happy-yhdistelmävaunut kovalla vaunukopalla. Ovat kuulemma kesävauvalle viileämmät kuin erillinen kantokassi. Nuo vaunut käyvät meille tänne maalle oikein mainiosti, ovat tukevat kaikin puolin. VW Boran takaluukkuun ne tosin eivät tahdo mahtua, mutta kopan voi laittaa takaistuimellekin, eikä me kyllä vaunuja juuri mihinkään autolla viedäkään... Myyjän suosittelemista esim. Gessleinit tuntuivat minusta aika huterilta, vaikka varmaan oli vaan kyse erinomaisesta jousituksesta.
Heddy, tervetuloa! Mä söin (sen aika lievän) pahoinvoinnin aikoihin aika paljon tomaatteja ja kylmiä nakkeja.
Eipä oo tehnyt nakkeja kauheasti mieli nyt myöhemmin, mutta tomaatit kyllä menee.
Susimieli, ihanaa lukea positiivisesta asenteestasi ja asioiden selkiytymisestä vaikeassa tilanteessa. Itse en oikein olisi osannut kuvitella raskautta keskeyttäväni mistään syystä, eikä mieskään sen puoleen, joten me jätettiin veriseula ja niskapoimu-ultra kokonaan väliin. Kyllä mä sitä mietin muutaman kerran raskauden aikana, että olisko kumminkin pitänyt se turvotus mittauttaa ja että ehkä ensi kerralla sitten, mut mitäpä se olisi muuttanut. Ja sitten jos seuloissa olisikin narahtanut, niin en olisi halunnut lapsivesipunktiota, kun en olisi pystynyt elämään syyllisyyden kanssa, jos olisikin tullut keskenmeno sen seurauksena. Jos riskiluku on 1:5, niin onhan vielä tosi suuri todennäköisyys saada terve lapsi, eikä se Downkaan maata kaataisi (toki siihen liittyy sydänvian suurempi todennäköisyys ym.). Raskauden aikana mietin monesti esim. töissä down-lasten kanssa työskennellessä, että miksi heidän olisi pitänyt jäädä syntymättä. Niinpä mä sitten ajattelin, että onhan lapsia saatu maailmaan kautta aikojen ja sellainen lapsi meillekin tulee kuin on tullakseen.
Vielä tähän kliseisesti mutta totuudenmukaisesti lisään, että jokainen toki tuntee omat voimavaransa parhaiten itse ja osaa tehdä itselleen sopivimmat päätökset.
Joka tapauksessa paljon tsemppiä teille, Susimieli!
Uskomatonta, miten pitkällä teistä monen raskaus jo on. Pian saadaan Lillin kanssa seuraa, jee!
Tiipula ja "Lilli" 3 vko 1 pv