Esikoista yrittämään-pinosta plussanneet keväällä ja kesällä 2011

susimieli täällä masun kasvun oikeastaan havainnut vasta pari viikkoa, alussa turvotteli iltaisin, mutta se sitten siitä tasaantui. töissä kerroin siis tosiaan vasta 19+0 ja eivät meinanneet uskoa ollenkaan, kun ei kuulemma mahaa huomaa. kaverit kyllä huomaamat sen jo. mutta ei nekään kun pari viikkoa ole nähneet, itse olen huomannut varmaan kuukauden ajan pyöristymistä. tosin lähdöstä painoakin tullut 1,5kg. Tai oikeastaan tuo 1,5kg on tullut viikolta 15->

Pahoinvointi Liittyi/liittyy täällä aamuherätyksiin + automatkailuun, menee ohi hyvin nopeasti. Enää ei ole ollut jokapäivä tai edes joka viikko, mutta välillä voi tulla autossa huono olo. Ei muuta pahoinvointia.

Neuvola aivan ihana meidän uusi neuvola siellä on kierrätyspöytäkin, mistä saa ilmaiseksi vaatteita!

jeeni ja kaveri 19+2

 

Minut voi poistaa listoilta, eilen todettiin ultrassa tuulimunaraskaus. Huomenna tyhjennykseen.

 

Epalle voimahalaus :hug: Todella ikävä uutinen

Susimieli kyseli mahan kasvusta jne. Mulla alussa ihan hillitöntä turvotusta iltaisin, ja muutenkin mulla on pömppömaha. Vaatteilla pystyi ihan hyvin peittämään alussa pitkään sen. Sellainen oikeasti vauvamahalta näyttävä maha on tullut esiin vasta 20+ viikoilla. Pahoinvointia mulla ei ollut käytännössä ollenkaan, lievän etova olo vain, jos meni liian pitkään ettei syönyt. Eli syö säännöllisesti ja nuku paljon Ja ihanaa että saitte kunnallisen puolen kautta ultran jo tuohon 8+ viikoille! Toivotaan, että kaikki järjestyy, vaikka toki ne raha-asiat stressaa. Kun sinä olet töissä, niin saat kuitenkin varmaan ihan hyvän äitiysrahan? Riippuu tietysti työsopimuksesta ja työsuhteen kestosta yms.

(.) Väsyttää taas ihan hillittömästi. Ehkä vauvalla on joku kasvuspurtti menossa. Mulla ei ole ollut mitään ruokahimoja tähän asti, mutta nyt voisin syödä rahkaa purkkikaupalla jääkaappikylmän ananaksen tai kohmeisten pakastemarjojen kanssa. Ja nimenomaan ei sokeria siihen lisäksi. Onkohan mulla kalkkitableteista huolimatta kalsiumin puute..?

Liisakaisa 26+4

 

Heippa kaikille piiiiitkästä aikaa!

En ole aikoihin käynyt lukemassa näitä juttuja, varmaan siksi kun nyt voi oikeassakin elämässä puhua vauvanodotuksesta. Meillä on kaikki mennyt oikein hyvin vauvan kannalta, itsellä on vain paljon kaikkea ikävää raskausoiretta vaikka mennään jo puolessa välissä raskautta.

Mahan kasvusta oli kyselty, minulla maha tuli näkyviin melkein heti plussan jälkeen isona. Tietysti johtui turvotuksesta ja nytkin suurin osa on vain turvotusta. Mutta oli kyllä vaikeuksia salata raskautta alussa kun maha oikein huusi että "katsokaa täällä on vauva". Melkein kaikki tutut ovat myöhemmin sanoneet arvanneensa raskauden ennen kuin kerroimme.
Nyt alkaa tuntua jo liikkuminenkin kömpelöltä ja on pakko pukea sukat istuessa...

Emme aio kysyä sukupuolta mutta minä olen aivan varma että saamme pojan. Tänään katselin ultrakuvia ja sikiön piirteetkin ovat niin poikamaisia että hämmästyn kyllä jos tulee tyttö.

En tiedä onko tästä ollut puhetta mutta onko teillä muilla mies onnistunut kuulemaan sydänääniä kotona vessapaperiputkilolla? Meillä ei ole onnistunut.

 

Epalle jaksamisia paljon, tuollaiset on todella ikäviä uutisia :hug:
Mahan kasvusta: Mulla alkoi näkyä vähäsen joskus viikolla 14 ja sen jälkeen on reippaasti kasvanut. Alussa oli turvotusta jonkin verran. Kunnon vauvamahaa alkoi tulla esiin viikolla 18+ ja nythän tuon näkee jo kaikki =) On niitä masun ihastelijoita ollut, ja kuulemma selvä poikamaha Ja mistähän ne ihmisen senkin osaa päätellä?
Pahoinvointi alussa oli aika lievää, kun ei tarvinnu oksentaa kertaakaan. Muutenkin aika vähillä oireilla päästy.

Sassy ja Santeri 22+5

 

Pahoittelut Epa_88

 

Kiva kuulla pitkästä aikaa kais-asta! Tuosta sydänäänten kuulumisesta mahan päälle: siinä neuvolasta saadussa oppaassa luki, että viikolta 23 alkaen isä voisi ne kuulla. Silloin kun luettiin tuo sivu, mies kokeili, ihan ilman mitään putkiloita, muttei kyllä kuullut mitään. Ei ole sen jälkeen muistettu testata. Pitääpä palata asiaan.

Poika/tyttömahasta: eikö sitä sanota, että jos maha on suoraan eteenpäin, se on poikamaha? Sen sijaan tyttömaha leviäisi myös sivuille. Mun mahaakin on kyllä sanottu poikamahaksi, vaikka tyttöä meille on ultrassa luvattu. En tiedä, enemmän kai se mahan muoto on kiinni vaikkapa omasta vartalonmallista kuin siitä, mitä sukupuolta sieltä on tulossa No, ihmiset tykkää spekuloida.

 

Epa :hug: Jaksamista!

(.)Hassua ettei ennen testiä ollut pienintäkään aavistusta että mitään on tekeillä, kun nyt tuntuu että on vaikka mitä oireita! Eilen illalla ja etenkin tänään, niin alamaha on ihan kipeä! Ei tarvi kun hipaista niin sattuu, ihan selvästi siellä jotain mullistusta on menossa. Huono-olokin meinasi käväistä päivällä, iski kauhea väsy ja sen mukana huono-olo. Parin tunnin päiväunien jälkeen olo on parempi mutta väsyttää edelleen.. Eli selvästi kannattaa alkaa tankkaamaan unta niin elämä on helpompaa. Voin kuvitella kuinka riemukasta on olla tuolla päiväkodissa töissä umpiväsyneenä.. Huh.

Mites vitamiinit, mulla oli ennen jotain perus multivita plussaa mutta siinä on A-vitamiinia niin kävin heti plussapäivänä vaihtaan sen tavalliseen multivitaan jossa A-vitamiinia ei ole. Foolihappoa näkyi olevan mukavasti. En raskinut ostaa mitään raskaus&imetys vitamiineja kun ne oli kolme kertaa kalliimpia, ja samat aineet näkyi olevan. Katsotaan jos päädytään jatkamaan raskautta niin sit satsaan kunnon vitamiineihin kun niissä on rautakin samassa paketissa.

Hankalaa kun en osaa oikein suhtautua tähän nyt, väkisinkin välillä meinaa innostua tästä, sit taas pitää jarrutella kun muistaa että ukkoa edelleen kauhistuttaa ajatus että nyt jo vanhemmiksi. Vaikea myöskään olla ajattelematta asiaa kun keho muistuttaa raskaudesta koko ajan. Hämmentäviä aikoja.

 

Epa_88: Pahoittelut :hug:

Mahan kasvu: Mulla on nyt alkanu alavatsa hieman pömpöttää. Iltaisin varsinkin, kun on turvotusta. Mies sanoi, että näyttää ihan sidukkamahalta (kiitos* :headwall: ) Joka aamu peilistä tiirailen, josko se alkaisi näyttää vauvamasulta, mutta ei.. :'( Mulla on kohtu taaksepäin, joten ilmeisesti tulee näkyviin masu hiukan myöhemmin.

Tiksutin ja Bebe 14+0 :heart:

 

Uus äitiyspakkaus nähtävillä: Kela - Äitiyspakkaus kuvina

 

aika kivalta näyttää tuo uusi pakkausta

eilen katselin synnärin sivuja ja iski ensikertaa sellainen jotenkin tosi todellenin olo, että sitten syksyllä sieltä kannetaan oikeasti vauva kotiin hieman oli hämmentävää, siis nyt kyllä tuntee potkuja ja sen on sisäistänyt, että on raskaana ja toinen tuolla masussa möyrii, mutta että oikeasti se lapsi sieltä tulee ja nyt ollaan jo puolivälissä...onko muilla ollut tällaisia kokemuksia? mies tuossa sanoi, että haluaa tulla synnytykseen, mutta ehkä pyörtyy siellä. onko olemassa erityisesti miehille suunnattuja synnytysryhmiä/valmennuksia? mietin vaan, että pyörteilevästä miehestä ei ehkä paljon ole synnytyksessä apua...itselle kun tämä tietysti on jo paljon todellisempaa kuin miehelle, sehän näkee vaan mun mahan kasvun, muttei muuta.

vitamiinit lady vita mama käytössä ja neuvolassa ainakin sanoivat, että näyttää sopivan mulle kun aika hyvin oon kuitenkin voinu ja hb:kin pysynyt hyvänä. eivät ole minusta kauhean kalliita ja saa ihan suurimmista marketeista.

 

Vitamiinit: mulla on ollut plussasta asti käytössä Multivita raskaus & imetys. Eihän siinä paljon ole eroa siihen perusmultivitaan, joitain aineita hiukan enemmän ja tosiaan siinä on rautaakin. Mutta raudan saannista kannattaa alkaa huolehtia vasta sitten jos hb laskee. Itse syön nyt neuvolan kehotuksesta Obsidania, eli tuo monivitamiinin sisältämä rauta ei mulla riitä pitämään hemoglobiinia normaalina. Lisäksi napsin kalkkitabletteja ja maitohappobakteereita, eli monta kertaa päivässä pilleripurkeilla

Äitiyspakkaus: saan varmaan sen vanhan, koska mulla on jo paperit Kelalla vetämässä. Mutta se on ehkä minusta melkein kivempi. Eihän noissa paljon eroa ole, ja kiitollisena otan vastaan kumman vain

Jeeni: edellisellä neuvolakäynnillä oli puhetta perhevalmennuksista ja siitä, että synnärin sivuilla on tutustumisvideo (koska sinne ei oteta käymään täällä). Siinä tuli sellainen tunne, että hetkonen, mehän tosiaan joskus ihan oikeasti mennään sinne ja saadaan vauva, ei tämä raskausaika ihan loputtomiin kestäkään Meillä on neuvolan puolesta kolme kertaa perhevalmennusta, mutta pääsen ehkä kahtena kertana vain paikalle ja mies pääsee ehkä kerran. En tiedä, tuleeko siellä mitään erityisesti miehelle suunnattua. Mun mies inhoaa sairaaloita, saas nähdä, miten se synnytyksessä mukanaolosta selviää... Mutta olen sanonut sille, että syytä on pysytellä joka tapauksessa pääpuolessa, alakertaan ei tarvi kurkkia :ashamed:

Tänään kävin sokerirasitustestissä. Se juoma, jota juotiin, oli vähän niin kuin liian makeaa mehua, ei siis mitenkään pahaa. Sitruunanmakuista. Yhtään huono olokaan ei tullut. Verikokeita otettiin siis kolme kertaa. Kotiinkin selvisin ilman heikotuksia Eli ei mitenkään epämukava kokemus. Ensi keskiviikon neuvolalääkärissä vasta saan kuulla tulokset, mutta en kyllä usko, että mitään poikkeavaa ois.

Liisakaisa ja Myyrätyttönen 26+5

 

Kiva päästä katsomaan tota äitiyspakkausta, just mietin viime yönä kun en saanut unta että millainenkohan se on. Tosin edellinenkin oli mielestäni ihanissa väreissä.

Tuli vähän sellainen olo että mikähän kohtalo tän raskauden on nyt juuri tähän hetkeen määrännyt, äidin äitini kuoli viime yönä pitkän sairastamisen jälkeen. Niin se elämä jatkuu, uusi sukupolvi matkalla kun edellisestä aika jättää.

Onneksi ulkona on ihanan aurinkoista ja keväistä, pääsee tuulettamaan ajatuksia! Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Me ollaan tässä aikas paljon puhuttu ukon kanssa viikonloppuna, ja ilmeisesti senkin ensijärkytys vähän alkaa helpottaa. Käytiin tänään katsomassa upeaa kämppää, toivottavasti saadaan se. Illalla lupasivat vuokraisännät ilmoittaa miten kävi. Kovasti ukko tuntuu suunnittelevan nyt asioita "sitten kun on vauva". Ei halua vielä kuitenkaan kuulla mun selostuksia siitä mitä masussa nyt parasta aikaa tapahtuu, sanoo että pitää muut asiat sulatella ensin Haluaa siis ensin tietää että tullaan pärjäämään ja sitten uskaltaa innostua.

Meidän täytyy toisesta koirasta ilmeisesti luopua nyt, se ei osaa olla yhtään yksin kotona, ja ollaan nyt jo oltu puoli vuotta sidoksissa kotiin ja halutaan nyt tänä kesänä päästä liikkumaan ja nauttimaan elämästä ja vauvankin kanssa liikkuminen on sitten helpompaa. Ja kotoa poissa ollessa ei tarvitsisi aina jännittää minne se on pissinyt ja kakkinut ja mitä tavaroita se on rikkonut. Pitää kai olla itselle niin armollinen että omaakin jaksamista pitää ajatella. Vaikka helppo päätös se ei ole.

Olen jotenkin niin helpottonut, ihanaa jos asiat ratkeavat ja tästä voisi alkaa nauttia, aika alussa jo itselle valkeni ettei abortti kyllä tuntunut yhtään hyvältä vaihtoehdolta ja olisi hankalaa pakottaa miestä isäksi jos se ei haluaisi lasta vielä. Ilmeisesti ei tarvitse sittenkään moisia murehtia. Muutenkin tuntuu kuin olisi hyväkin "lääkitys" , hormonit sen kai tekee mutta olen ollut hyvinkin kaikkeen tyytyväinen tässä muutaman päivän, ei huoleta mikään

Saisikohan sitä kohta niin innostua että voisi ostella jotain ihania vauvajuttuja? En malttaisi odottaa sitä ultraa, sitten kun näkee että sydän jumpsuttaa niin sitten voisi olla jo luottavaisemmin mielin. Vähän pohdittiin että jos äitienpäivänä ilmoittaisi meidän molempien vanhemmille, silloin menossa olisi viikko 8+5 eli riskialttein aika takana päin. Ja mä olen huono pitämään salaisuuksia Hieman hirvittää kun näen vanhempani tän kuun lopulla, että miten ihmeessä saan peiteltyä raskauden ja oltua lipsauttamatta mitään.. Millä viikoilla te kerroitte?

Ai niin, suurin raskausoireeni, hillitön pissahätä. Ukkokin jo naureskelee sille kun ravaan jatkuvasti pissalla

Susimieli ja "ylläri" 5+5

 

Susimieli: Mukava kuulla, että asiat lähtee sujumaan, niin sen pitääkin olla. Hienoa =) Ja uskon, että koirasta luopumien ei ole helppo ratkaisu, onhan ne kuitenkin perheenjäseniä nekin. Meillä on yksi pieni koira, mutta sen kanssa ei luulisi olevan ongelmia, on kiltti ja helppo varmasti vaunujenkin kanssa ulkoiluttaa kun ei kisko.
Me kerrottiin raskaudesta np-ultran jälkeen eli viikolla 12+4. Muutama ihminen tosin tiesi jo aikaisemmin.
Tänään mies tunsi ensimmäistä kertaa vauvan potkut mun masun läpi, ja useempaan otteeseen. Mies oli aika fiiliksissä kyllä ! :heart:
Ja olen iloinen, että liikkeet on alkaneet voimistua, usein aamuisin ja iltaisin on vauva virkeällä tuulella. Päivällä on hiljaista.

Sassy ja Santeri 23+1

 

Sassy, tuo oli meilläkin ihan mahtava hetki Ja nyt parina iltana mieskin onnistui näkemään, miten muksun potkut heilauttavat välillä koko mahaa

Susimieli, rohkaisua ja uskoa edelleen teille tulevaan! Hyvältähän tuo kuulostaa jo miehenkin kanta

Kertomisesta: käytiin yksityisellä ultrassa, kun viikkoja oli 6+3, ja kerrottiin pari päivää sen jälkeen miehen vanhemmille. Mun vanhemmille kerrottiin pari viikkoa myöhemmin, kun oli sopiva tilanne. Ennen ultran antamaa varmistusta siitä, että siellä jotain on kehittymässä, ei olisi uskallettu kertoa, koska tosiaan ei kummoisia raskausoireita ollut.

Poks, poks! Jännää vaali-iltaa!

Liisakaisa ja Myyrätyttönen 27+0

 

Mä kerroin yhdelle kaverille heti plussattuani. Miehen vanhemmat arvasivat joskus viikolla 7+ ja kerroin sitten tasavertaisuuden nimissä omille vanhemmilleni viikolla 8+ =) Ultran jälkeen sitten muille sukulaisille. En olisi varmaan pystynyt salailemaan vanhemmiltani asiaa ultraan asti. Olin sen verran innoissani.

 

Kaunista ja hyvää huomenta!

Aika on taas rientänyt sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä. Niinpä on täällä pinossakin monta kommentoimatonta asiaa. Kirskikselle ja Epalle suuret pahoittelut. :hug:

Susimielelle paljon onnea! Hienoa, että asiat selviävät! Raskaudesta kerrottiin meillä vanhemmille jo 6. raskausviikolla, muille sitten myöhemmin. Jos nyt joku sattui jotakin kysäisemään, niin kyllä mä aika rehellisesti vastasin. Esim. kun aloitin syksyllä uudessa työpaikassa ja sitten eräässä virkistystapahtumassa työparini kyseli, että onkos mulla jotain alkoholivastaisia periaatteita vai miksi olin tullut autolla paikalle.

Maha alkoi näkyä muistaakseni hiukan ennen puoliväliä, tosin se oli siinä vaiheessa vielä helppo piilottaa. Vielä muutama viikko sittenkin musta tuntui, että ei mulla oo mahaa nimeksikään, mutta sitten katselin jotain viimekesäisiä valokuvia ja totesin, että onhan sitä.

katso liitettä 12592

Kuva on muutaman päivän vanha, sf-mitta ehkä 31 cm ja navan ympärys siinä 108 cm. Enkä siis ole ihan pieni ennestäänkään. Väittävät vastaantulijat tyttömahaksi, mutta olen kai muutenkin niin leveä, ettei se ole sivulle levinnyt. Melko alhaalla tuo kuitenkin on...

Käsitöitä on tullut harrastettua nyt äitiyslomalla hiukkasen. Olen neulonut pienet villasukat (varmaan ihan liian pienet...), peiton vaunuihin ja yhdet ylisöpöt villahousut. Taidan tänäänkin vielä askarrella jotain, noita lankoja kun nyt on!

Eilen meillä oli synnytystapa-arvio. Se oli aika jännittävää etukäteen, kun ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Lääkäri totesi sisätutkimuksella, että synnytyskanava on ihan normaali ja tilava (kohdunsuusta ja sen kypsymisestä ei kyllä puhunut mitään) ja mittasi ultralla, että pikkuinen on hieman keskiarvoa pienempi, arviolta 2900 g ja syntymäpainoksi veikkasi n. 3,5 kg, jos laskettuna aikana sattuisi syntymään. Katselin kyllä vau-kirjasesta, että siellä tuo painoarvio näillä viikoilla oli vielä hiukan pienempi.

Mies sai lopulta sokellettua, että eikö sitä sukupuoltakin voisi katsoa, me kun ei vielä tiedetä. Lääkäri sitä sitten ihmettelemään, että ai, haluaakos äiti tietää, ei hänelle enää tule mieleenkään ottaa puheeksi edes moista. No, halusinhan minä. Aikansa jalkoväliin zoomailtuaan lääkäri totesi, että tyttö se on. :heart: Tuntuu uskomattomalta tietää, eihän tätä nyt voi uskoakaan!

Huomenna olisi vielä sairaalalla synnytysvalmennus, johon kuuluu osastoon tutustuminen ja luennointia vaikka mistä aiheista. Mehän käytiin täällä omalla paikkakunnalla perhevalmennuksessa jo ajat sitten, mutta en mä enää edes muista, että mitä näissä paikallisissa ohjeissa sanottiin sairaalaan lähtemisestä jne. :ashamed: Ja kassikin on pakkaamatta, vaikka mies on siitä muistuttanut vähän väliä. En vaan osaa laittaa sinne mitään, vaikka kuinka lukisin vinkkejä siitä, mitä mukaan kannattaa ottaa. Vaan ehkäpä tämä tästä!

Hyvää vointia itse kullekin!

Tiipula ja musi 36+3

 

Onnea Tiipula tyttölupauksesta

Täällä vieraili joku ikävä vatsapöpö ja oksentelin pari päivää No nyt on toivuttu ja kohti työpaikkaa pitää lähteä. Oli kyllä sen verran hirveä olo, että kaikki sympatiat tuli pahoinvoinnista kärsiville..
Ainiin, sain vakkaritoimenkin Helpottaa kummasti näin raskaana ollessa kuitenkin, eikä näköjään raskaus aikanakaan ollut este, koska meiän osastonhoitaja tiesi

Kovasti olen liikkeitä yrittänyt kuulustella. Joskus tuntuu oikealla puolella alavatsaa sellanen pieni muljahdus, mutta vielä ei ole selvinnyt onko se oman mahan möyryämisiä vai vauva

Eltsu ja pena 15+0

 

Tiipulalle tsemppiä viimeisiin viikkoihin. Tosi kiva, että saitte lopulta sukupuolesta veikkauksen

Eltsulle onnea vakkaripaikasta! Mulla ei tällä hetkellä ole tiedossa työtä, johon mammalomalta palata, mutta en todellakaan jaksa stressata sitä.

Kun tuossa pääsiäisen aikaan on enemmän aikaa värkkäillä koneella, niin minäkin voisin koittaa laittaa masukuvaa ja ehkä myös käsityökuvia tänne. Olen tehnyt neuletakin, villasukat ja kaksi myssyä. Toiset sukat on tekeillä, ekat on ihan naurettavan pienet Mutta pikkuruisethan ne jalatkin on.

Mulla on huomenna toinen neuvolalääkäriaika. Ihan kiva, että on sisätutkimuskin vaihteeksi. Arvelisin, että mulla on ollut niitä harjoitussupistuksia tässä aina silloin tällöin, ja lisäksi on ollut pari kertaa sellaista hiukan kivuliastakin kramppaamista liikunnan jälkeen/yhteydessä, niin pitää kysellä lekurilta, kuinka tässä enää uskaltaa liikkua. Ei mulle kyllä enää mahdu ulkoilutakki edes päälle, niin mitenkäs menisin edes kävelylle Pitää ostaa joku halpis... Mun asiallisemmasta kevättakista saattais saada nappeja siirrettyä, pitää yrittää, kunhan on viikonloppuna aikaa.

Huomenna me mennään myös yksityiselle 4D-ultraan, ja sitä odotan kyllä paljon :heart:

Aurinkoisia päiviä ja hyviä vointeja!

Liisakaisa ja Myyrätyttönen 27+2 (jestas jos huomenna vaihtuiskin sukupuoliveikkaus, kun oon jo kuutisen viikkoa ajatellut tämän tytöksi ja neulonut vaaleanpunaisia vaatteita )

 

Onnea Eltsu vakitoimesta! On ihan mahtavaa, että raskaanakin on mahdollisuus saada paikka!

Muistan joskus viime keväänä tuskailleeni ensin sen kanssa, että muutetaanko Helsingistä tänne maalle ja kun sitten sai sen päätöksen tehtyä, molemmat etsimään töitä. Sitä sitten entisille työkavereille stressaamaan, että kun lapsiakin olisi kiva joskus saada, mutta uskaltaako yrittääkään kun ei ole kummankaan työtilanteesta mitään tietoa. Mies kuitenkin pääsi oppisopimuksella opiskelemaan ja töihin, on ollut kovin pidetty siellä. Mäkin sain töitä ensin vuodeksi ja sitten äitiysloman alettua tosiaan vakivirankin. Ihmeellistä, miten asiat järjestyy, kun uskaltaa vaan elää.

Niin että Liisakaisa, varmasti järjestyy asiat sullakin sitten kun on aika edes ajatella taas töihin paluuta! Tsemppiä huomiseen ultraan, toivottavasti tosiaan pitää veikkaus paikkansa!

 

Eltsulle onnea vakipaikasta ! =) Ja ihana masu Tiipulalla, voi että oot jo loppusuoralla! =) Jospa minäkin saisin jossain vaiheessa laitettua masukuvaa tänne...
Liisakaisalle tsemppiä ultraan ja neuvolalääkäriin !

Sassy ja Santeri 23+3

 

Eltsulle onnea! Samoin Tiipulalle! :flower:

Kerrohan Liisakaisa mitä ultrassa sanoivat, pitikö tyttölupaus edelleen?

Te olette kaikki niin ihanan pitkällä jo, tuntuu että tässä saa tuskaisen kauan odottaa että vatsa alkaa näkymään, toukokuun lopussa tulee 12 viikko täyteen. Nyt on vaan tälläinen turvotusvatsa, hankala töissäkin piilotella kun muut vaihtavat t-paitoihin ja meikäläisellä on löysiä huppareita jne
Ja hankalinta töissä on salata jatkuva vessassa ramppaaminen, 45min välein on pakko päästä pissalle..
Väsymys on kans alkanut iskeä, nukkua voisin koko ajan, tosin aamuyöllä heräilen (pissalle, yllättäen) ja on vaikea saada uudestaan unta, päivällä voisin torkkua koko ajan.
Huono-olo alkaa nostaa ajoittain päätään, eilen meinasi bussipysäkiltä kotiin kävellessä tulla oksu. Jotkut hajutkin saa oksennuksen käymään kurkussa:x Väsyneenä alkaa etoa selkeästi enemmän. Töiden jälkeen täytyy kellahtaa torkuille niin ilta menee mukavasti.

Odotan että päästään ultraan toukokuun alussa, sitten voi vaikka töissä sanoa jo että raskaana olen, alkaa tuntua että noi pitää mua ihan kummallisena töissä kun yleensä olen ripeä ja aktiivinen ja nyt olen ihan veltto, haukottelen ja olen omissa ajatuksissani. : /

On tää aikamoista. En vieläkään oikein osaa uskoa tätä todeksi. Minä. Raskaana.

Ai niin, tänään huimasti poksuivat viikot!

Susimieli ja "Ylläri" 6+0

 

Pikaisesti puran tänne tässä ennen ultraan lähtöä neuvolakuulumiset...

Eli joskus yli kuukausi sitten varattiin jo tuo lääkärineuvola, samalla kuin sokerirasitus ja seuraava tavallinen neuvolakäynti. No, sen käynnin jälkeen terkkari soitti mulle, ettei mikään varaus ollut tallentunutkaan heidän järjestelmiinsä, ja sumplittiin kaikki ajat uusiksi. Tästä sähläyksestä johtuen kävi sellainen kämmi, että mulla oli kalenterissa merkattuna eri aika lääkärille kuin heidän tiedoissaan. Eli omasta mielestäni olin paikalla hyvissä ajoin, että ehdin antaa pissanäytteen yms, mutta terkkarin mukaan olin 5 min. myöhässä. Lekuri oli sitten jo lähtenyt jonnekin, ja lopulta kun palasi paikalle, mun käynti oli todella kiireinen. Mistään en ehtinyt kysyä, kaikki ajatukset hävisivät päästä siinä hopussa... Lääkäri ei sanonut mitään tietoja mulle ääneen (verenpainetta, sf-mittaa jne.), kunhan vaan kiireellä kirjaili koneelle. Ja nyt kun katoin, niin ei se edes merkinnyt sitä sf-mittaa tuohon mun korttiin. Sydänääniäkin kuunneltiin ihan hetkinen vain. No, allergialääkkeet sain sentään kevääksi kuntoon, se oli tuon reissun anti.

Onneksi on se ultrakin tänään. Siellä on varmaan vähän ystävällisempi palvelu, kun siitä maksetaan Palaan illalla kertomaan siitä.

 

Ja nyt siitä 4D-ultrasta Kiva kokemus! Lääkäri oli mukava, ja kaikki rakenteet käytiin siis uudelleen läpi samoin kuin rakenneultrassa. Kaikki oli kasvanut normaalisti, painoa tyttösellä nyt 1,1 kg (rakenneultrassa 6 viikkoa sitten oli n. 400 g). Ja tosiaan lääkäri sanoi, että tyttö tämä on :heart:

Lapsen kasvoista ei saatu ihan priimalaatuista kuvaa, koska napanuora kulki ensin kasvojen edessä, ja sitten ujo tyttösemme päätti kääntää kasvonsa mun selkärankaan päin. Mutta kivoja kuvia kuitenkin. Kuvia printattuna saatiin mukaan parikymmentä, ja kaikki ovat myös Cd:llä. DVD:lle tallentui myös liikkuvaa kuvaa, niitä ei ole vielä katsottu.

Pää alaspäin siellä tällä hetkellä ollaan, mutta vielä eilen potkut tuntuivat jossain tuolla kohdunsuun tienoilla, eli kuperkeikat jatkuvat edelleen.

Ihana, haukotteleva, ujo tyttösemme :heart:

Otin muuten kuvia niistä vaatteista, joita olen ostanut kirpparilta tähän mennessä. Uutena ostetut vaatteet odottavat vielä pyykkäämistä, pesen ne, kunhan saan äitiyspakkauksenkin vaatteet mukaan. Luulen, että tätä pientä alkaa nyt olla tarpeeksi, kun varmaan jotain tulee lahjaksikin vielä. Ekassa kuvassa on 50-56-senttisiä vaatteita ja toisessa 60-68-senttisiä.

]katso liitettä 12620katso liitettä 12619